14.2.2007 Ystävänpäivä,
rv. 39 + 6
Ensimmäisen
kerran heräsin kello kolme yöllä kovaan supistukseen. Se
meni kuitenkin pian ohi ja jatkoin onnellisena unia. Sain
nukuttua vielä kuuteen, jolloin supistuksia alkoi tulla noin
10 minuutin välein. Aika pian minulle valkeni, että tämä
on nyt sitä, sitä mitä on jo odotettukin. Olo oli kuitenkin
todella rauhallinen, ei mitään jännitystä tai pelkoa.
Avomieheni nukkui autuaan tietämättömänä kivuistani, ja
annoinkin hänen nukkua ihan rauhassa, menin itse olohuoneen
sohvalle. Seurasin kellosta supistusten väliä ja kestoa.
Avomieheni heräsi
kahdeksalta ja kerroin hänelle tilanteen. Päätimme, että
hän menee vielä käymään töissä ja minä ilmoittelen
milloin pitää lähteä osastolle. Istuin kotona kuumassa
suihkussa, mikä helpotti supistuksia.
Kello 10.30
soitin synnytysosastolle ja he käskivät jo tulla, koska
supistusten väli oli noin 5-8 minuuttia. Soitin
avomiehelleni ja tilasin itselleni taksin, pakkasin vielä
joitain tavaroita mukaani. Synnytysosastolla minut
tutkittiin ja olin 4 cm auki, mutta kaikki supistukset eivät
näkyneet käyrällä. Kävin vielä kävelemässä
sairaalan käytäviä, jotta supistukset kovenisivat ja
niinhän siinä kävikin. Hyvä, että pääsin takaisin
synnytysosastolle, niin kipeäksi supistukset muuttuivat
hetkessä.
Kello 12.00
olin edelleen 4cm auki ja synnytys oli käynnissä. Vatsan
tyhjennys ja vaatteiden vaihto, sitten pääsinkin jo
synnytyssaliin, jonne samaan aikaan saapui myös avomieheni.
Yritin istua kiikkustuolissa ja hengitellä, alaselkäkivut
olivat valtavat. Pyysin päästä suihkuun tai ammeeseen,
mutta vauvan sydänäänet olivat niin epätasaiset, että kätilö
ei päästänyt. Kätilö tuputti ilokaasua, vaikka sanoin
että en halua kokeilla sitä. En jaksanut kivuissani
vastustella ja niinpä hörpin kaasua muutaman kerran, ja
niinhän siinä kävi (kuten arvasinkin), että minulla tuli
siitä huono olo ja aloin yökkiä.
Sama kätilö
laittoi korviini vyöhyketerapiamagneetteja, joista ei kyllä
ollut mitään apua. Onneksi vuoro vaihtui ja sain avukseni
paljon rauhallisemman, ja mukavamman kätilön. Vihdoin lääkäri
tuli kello13.30 laittamaan epiduraalin ja samalla sain
kanyylin käteeni. Kumpikaan ei kyllä tuntunut miltään,
vaikka jännitinkin epiduraalin laittamista etukäteen. Kipu
helpottui pikkuhiljaa ja olo oli autuas. Siinä me
avomieheni kanssa juttelimme ja kuuntelimme musiikkia,
odotimme että synnytys etenisi. Naapurihuoneesta kuului
vauvan itkua.
Kello 14.15
gynekologi tuli tekemään tutkimusta ja puhkaisi kalvot,
vauvan päähän laitettiin pinni joka mittasi sykettä.
Olin jo 9 cm auki, ja ajattelimme, että kohta aletaan
ponnistaa. Valitettavasti epiduraali hidasti avautumista ja
siinä yhden sentin odottamisessa menikin monta tuntia.
Rakko piti katetroida pariin kertaan epiduraalin takia.
Pikkuhiljaa supistukset taas voimistuivat, eikä epiduraali
enää auttanut. Vauvan pää oli aika korkealla ja sain
luvan ponnistaa joka supistuksella. Ponnistelin vauvan päätä
alemmaksi ja vihdoin saatiin aloittaa tositoimet noin kello
17.45. Toinen kätilö hälytettiin avuksi. Avomieheni ja kätilö
pitivät jaloistani, toinen kätilö painoi mahasta ja minä
ponnistin. Ponnistin niin kovaa kun vain pystyin ja niin
pitkään kun happi riitti. Välillä levähdin ja taas kun
tuli supistus niin jatkoin ponnistamista. Tuntui että olen
ponnistanut jo vaikka kuinka kauan ja mitään ei tapahdu.
Avomieheni kuitenkin vakuutti minut, että kyllä sieltä
tullaan ja kovaa, pää oli jo näkyvillä. Pari kunnon
ponnistusta ja pää oli jo ulkona, loppu tulikin aika
helposti kätilön avustuksella. Poika syntyi kello 18.13.
Vauva oli
kakkinut lapsiveteen ja sen takia hänen ilmatiet piti
kunnolla imeä puhtaiksi. Vasta sen jälkeen sain sen mitä
olin niin kauan odottanut: kunnon parkaisun! Vihdoin sain
oman lapseni rinnan päälle. Siinä me sitten katselimme
toisiamme, äiti ja poika. Avomieheni sai katkaista
napanuoran ja hän lähti toisen kätilön kanssa pesemään
vauvaa. Minä sain puskea vielä istukan, joka tulikin kyllä
helposti ja kivuttomasti.
Kun vauva oli
pesty ja kapaloitu hän pääsi turvallisesti isän syliin
kiikkustuoliin ja minulle alettiin laittamaan tikkejä.
Kanyyli otettiin pois ja sain luvan soittaa isovanhemmille
ilouutisen.
- Onnellinen
äiti
