---

Koska ensimmäinen synnytykseni oli jouduttu käynnistämään yliaikaisuuden vuoksi ja vauva oli nelikiloinen, toivoin että toinen synnytys käynnistyisi ajallaan. Toisin kävi. Kys:iin jouduttiin 3.5.07 yliaikaisuustarkastukseen 2 viikkoa lasketun ajan jälkeen, painoarvio n. 4kg, kalvoja "pyöriteltiin" vähän ja takaisin kotiin odottamaan, josko synnytys käynnistyisi itsestään, muuten aamulla käynnistettäisiin.

VIHDOINKIN TAPAHTUU

Sairaalan pihalla sain puhelun, että koirani synnytys on alkamassa ja ehdin juuri kotiin auttamaan maailmaan 4 mäykynpentua! Itselläni hyvin harvakseltaan kivuttomia supistuksia ja lapsivettä tihkutti minimaalisesti.

Edellisen yön olin nukkunut huonosti ja illalla onnistuin nukahtamaan vasta 12 jälkeen vain herätäkseni puoli kahden aikaan kivuliaampaan supistukseen. Jätin mieheni nukkumaan ja nousin itse tarkkaillakseni tilannetta. Supistusten väli tiheni äkkiä, toisen ja kolmannen väli oli 6 minuuttia ja jokainen väli oli edellistä lyhyempi. 30 minuuttia myöhemmin, haettuamme äitini kyytiin olimme matkalla sairaalaan supistusten tullessa kivuliaina jo 2-3 minuutin välein ja kestäen yhä pidempään.

Sairaalaan on meiltä n. tunnin matka ja äitini sanoi miehelleni maksavansa mahdolliset ylinopeussakot - nyt olisi kiire! Sairaalassa todettiin kohdunsuun olevan 4 senttiä auki ja sain epiduraalin heti, kun lääkäri ehti paikalle. Kivut hävisivät täysin ja saimme odotella rauhassa kahvitellen.

Kohdunsuu avautui hitaan tasaisesti, kunnes 7 aikaan jämähti 8 ja puoleen. Epiduraalin vaikutus oli jo pari tuntia sitten hävinnyt ja kivut palanneet. Koska en ollut nukkunut juurikaan, alkoi kivuissa kärvistely käydä voimille ja olin todella väsynyt. Avautumisvaihe oli kestänyt kaikkiaan 7 tuntia.

NYT SYNTYY...TAI SITTEN EI

Lopulta kohdunsuu oli 10 cm auki ja kätilö kysyi: "Mitäs sanot, jos tehtäisiin tämä vauva nyt?"

Sain luvan ponnistaa ja harjoittelijan oli määrä hoitaa synnytys kätilön vain tarkkaillessa. Pinnistin ja ponnistin kaikin voimin, mutta mitään ei tuntunut tapahtuvan. Olin järkyttynyt, koska ensimmäisessä synnytyksessäni vauva pullahti ulos helposti kahdella pingerryksellä ja nyt tunsin voimieni loppuvan. Lopulta sain vauvan pään puoliksi näkyviin, mutta siihen se jumittui ikuisuudelta tuntuvaksi ajaksi, kaikkein piinallisimpaan vaiheeseen ja ehdin jo ajatella, että en kerta kaikkiaan saa tätä vauvaa ulos!

Kun vauvan pää oli ulkona, kätilö painoi hätänappia ja sysäsi harjoittelijan sivuun. Hän vaikutti säikähtäneeltä, joten minäkin säikähdin. Hän käski nostaa takapuolta ja työnsi ison metalliastian takamukseni alle korokkeeksi ja käski ponnistaa vetäen samalla vauvaa ulos. Ilmeisesti hän sai otteen vauvan kainaloiden alta ja kirjaimellisesti kiskoi sen ulos minusta.

Tuntui, kuin lantioni olisi rutissut, mutta silti kipu ei ollut mitenkään sietämätöntä, olin vain helpottunut, kun vauva viimeinkin liikkui! Toisesta huoneesta säntäsi apujoukkoja, mutta heitä ei enää tarvittu. Vauva syntyi klo 8.37, eikä piinallinen ponnistusvaihekaan kestänyt kuin 12 min!

Kätilö totesi, että onpa iso emäntä ja sain vauvan rinnalleni. "Emännän" mitat olivat 52cm ja 4835g! Kätilö selitti, ettei mitään vaaraa ollut, mutta apuvoimia kutsuttiin, koska vetäminen oikeassa asennossa on niin rankkaa, ettei yksi ihminen jaksa yrittää kovin montaa kertaa, jos ei vauva heti tule ulos.

Kätilö oli mukava, eikä synnytyksestä jäänyt minkäänlaista pelkoa, se meni loppujen lopuksi minusta aika hyvin. Olen toiveikas, ettei kolmatta raskautta tällä kertaa päästetä yliaikaiseksi, sillä grammaakaan isompi vauva minusta ei alakautta ulos mahdu... : )

- Dogzilla

-

LISÄÄ KERTOMUKSIA

• Raskaus, odotus, synnytys - synnytyskertomukset

• Lähetä oma kertomus

KESKUSTELE

• Odotus

• Vauva

• Toiveilijat