Laskettu aika oli mennyt yli kaksi päivää
ja olin henkisesti jo täysin valmis synnyttämään.
Aamulla kävin neuvolassa jossa kuulin että paikat oli
vielä ihan kiinni. Harmitti. Kotiin menin siis apteekin
kautta ja sain apteekkarin hymyilemään ostamalla pullon
risiiniöljyä.
Illalla lähdin työkaverin luokse kahville
ja sen jälkeen maistelin kamalaa risiiniöljyä tuoremehuun
sekoitettuna. Päätin myös viedä koiran kävelylle ja
jännitin kuinka pitkälle pääsisin ennen kuin vessa
kutsuisi. Mutta öljy ei auttanut mitään! Edes iso hätä
ei tullut. Harmitti enemmän. Menin nukkumaan ja kun mies
kömpi viereen kello yhden jälkeen ehdottelin seksiä. Se
teki kovasti kipeää mutta puhisin, että anna mennä vaan,
loppuun asti! Nukahdin.
OVATKO NÄMÄ
SUPISTUKSIA?
Kello 3.20 heräsin aivan kamalaan kipuun.
En pystynyt liikkumaan ja arvasin risiiniöljyn tekevän
temppunsa. Kivun hellittäessä ryntäsin vessaan ja
pöntöllä kipu uusiutui. Puristin vatsalihaksilla ja sain
suolen toimimaan, pissat lirisi myös. Kurkistin
aikaansaannoksiani ja olin onnessani sillä pöntössä oli
limatulppa! Liihotin takaisin miehen viereen jolle kuiskasin
limatulpan irronneen. varmasti kahden viikon sisällä
ainakin saadaan synnyttää. Mies nukahti heti uudelleen ja
etsin mukavan asennon. Mutta samassa räjähtävä kipu
uusiutui uudelleen. Kyyneleet tirpahtivat silmiin ja lamaannuin
täysin. Kivun jälkeen nousin ylös, olisin halunnut
nukkua.
Kipu uusiutui taas ja jouduin oksentamaan.
Mietin ovatko nämä supistuksia? Kuinka kukaan voi
tällaista kipua kestää monta tuntia! Kamalaa!
Supistuksia tuli kolmen minuutin välein ja kestivät
minuutin kerralla. Kävelin ympäri asuntoa ja mietin koska
saisi mennä sairaalaan, en kestäisi tätä kipua. Pakkasin
supistusten välissä laukun ja päätin pestä alapään,
seksin jäljet pois. Kamala kipu!
Mies heräsi ähinääni ja ihmetteli mitä
oikein teen. Sanoin että supistaa, mutta ei kai tässä
mitään kiirettä. Mies kysyi voiko kuunnella musiikkia
kuulokkeilla. Lupasin ja jatkoin kävelyä. Minuutin
päästä mies otti kuulokkeet pois ja alkoi teksti tv:n
kautta laskea supistuksia. Kolmen minuutin välein ja
minuutti - kaksi kerralla, joskus toinen supistus alkoi
ennen kuin edellinen loppui. Mies hoputti soittamaan
sairaalaan ja kysymään saako tulla jo. Turhaa sinne ei
lähdettäisi! Kätilön neuvo oli, että olkaa vain kotona.
vaikka supistaa usein niin ei ole vielä tarvetta
sairaalalle koska vasta tunti on supistanut ja pystyn
supistuksen aikana puhumaan. Itketti.
Kävelin edelleen ympyrää. Tunnin kuluttua
en halunnut enää jäädä kotiin. Mies lähti hieman
äkeissään hakemaan autoa ulko-oven eteen: hän ei turhaa
keikkaa halua tehdä. Lähtiessään käski tulla viiden
minuutin kuluttua alas. Vaadin häntä tulemaan takaisin
ylös hakemaan minut. Sanoin että en pysty edes pukemaan!
Kävelin edelleen ympäri kotia. Mies tuli ja puki takin ja
kengät minulle jalkaan. Asuimme kolmannessa kerroksessa
eikä ollut hissiä. Alas meno kesti kauan ja mies ihmetteli
enkö pysty yhtään nopeammin tulemaan. Ulkona oli kova
pakkanen, auto oli jo ehtinyt lämmetä. Asetuin kontilleni
etupenkille selkänojaan nojaten, pylly tuulilasia vasten.
mies kauhistui että enhän minä nyt niin voi autossa olla.
Karjuin: Ole hiljaa ja aja! Miestä nauratti, kyseli
pitäisikö ajaa rantakadun kautta jossa oli nupukivitie.
Ei naurattanut. Matka sairaalaan kesti muutaman minuutin.
SYNNYTYSSALIIN
Kuuden aikaan olimme sairaalassa. Mies jäi
odotushuoneeseen ja minä jouduin pöydälle makaamaan piuhoihin, vaikka olisin halunnut kävellä. Kätilö luki
korttiani ja katseli monitoria. Hiljainen nainen.
Vääntyilin pöydällä ja vaikersin. Sitten kätilö
kertoi tekevänsä sisätutkimuksen. Otti kipeää! Oho, 8
cm auki. Kätilö katsoi kelloa ja kertoi lapsen syntyvän
tunnin sisällä, ohjasi minut kädestä vetäen vaihtamaan
vaatteita ja huusi isälle samalla että nopeasti tänne jos
haluat mukaan synnytykseen. En pystynyt vaihtamaan vaatteita
kun supisti niin kovasti, halusin vain kävellä. Kätilö
riisui minut ja puki vaatteet. vei minut synnytyssaliin,
johon jäimme odottelemaan. Itse kävelin ympyrää ja
kokeilin ilokaasua, jota kätilö oli neuvonut ottamaan.
Kerran yritin mutta oli huono olo ja halusin vain kävellä.
Käskin miestä hakemaan minulle jotain lääkettä.
Kätilöt olivat raportilla, mutta kätilö
tuli paikalle hetken kuluttua ja tarkisti tilanteen. Hän
pisti pyllynposkeen kipulääkkeen ja melkein samaan aikaan
sain aloittaa ponnistamisen. Mutta siihen vaimenivat
supistukset. Yritin muutaman kerran ja se oli aika huono
suoritus. Vauvan sydänäänet heikkenivät ja kätilö
sanoi, että vauvalla on nyt huono olla, se pitää saada
äkkiä ulos. Kätilö laittoi tipan käteen voimistamaan
supistuksia. Se auttoi hiukan mutta sitten loppui minultakin
happi. Onneksi osasin sanoa, että pistelee käsiä ja mies
sai antaa minulle happea, joka auttoi heti. Jaksoin
ponnistaa, mutta avuksi kutsuttiin kolme muutakin
kätilöä. Kaksi piti jaloista,
yksi otti vastaan ja neljäs painoi vauvaa mahan läpi
alaspäin. Kiljuin ottakaa se vauva jo pois, sattuu!
Kätilö joutui hiukan leikkaamaan ja taas piti ponnistaa
huonoilla supistuksilla.
Sieltä se poika syntyi 40 minuutin
ponnistamisen jälkeen hyvillä pisteillä ja sain hänet heti syliini. Synnytys
kesti tasan neljä tuntia, eli lapsi syntyi 07.20.
Sairaalassa ehdimme olla 1,5 tuntia josta ponnistin 40
minuuttia. puhelimitse ohjeita antanut kätilö tuli
pyytämään anteeksi että oli suositellut kotiin
jäämistä. =)
Myöhemmin kätilöt kysyivät koska minulta
oli mennyt lapsivesi. kerroin että en tiedä, ei ainakaan
kotona. Mutta myöhemmin mietin olisiko vesi tullut samalla
kun limatulppa irtosi.
Toinen lapsi syntyy kuuden kuukauden
kuluttua ja mietin jo onko tahti sama vai puolet nopeampi
kuten äitiysneuvolassa on varoitettu.
- Hanu
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA