Elokuussa 2003
sain tietää olevani raskaana, ja tulokas ilmestyisi
sulostuttamaan elämäämme maaliskuun 21. Voi sitä
tunnetta. Toivoin koko ajan, että maaliskuu tulisi jo.
Aika kului.
Joulu meni ja vihdoin koitti maaliskuu. Synnytys alkoi
pikkuisen pelottaa, mutta neuvolasta sain apua. Terkkari
vastaili mun kysymyksiin tosi kärsivällisesti.
Pari päivää
ennen laskettua aikaa lähdettiin mieheni kanssa kanssa
pitkälle kävelylenkille ja kotiin päästyä suoraan
saunaan. No, illalla sitten alkoi ihanan kamalat supistukset
ja yöllä lähdettiin synnärille. Vaihdoin
sairaalavaatteet ylle ja meille kerrottiin, että vauva
syntyy vielä samana päivänä.
Lähdimme nopeasti
odotushuoneeseen ja lähetimme kaikille viestejä, että
pian meillä on vauva. Ilta koitti ja supistukset loppuivat.
Mun hb oli 89, jouduin jäämään yöksi. Lääkäri sanoi,
että jos ei mitään mullistavaa tapahdu, saan aamulla pari
pussia verta ja pääsen kotiin odottamaan jatkoa.
No, yöllä ei
sitten tapahtunu mitään, sain verta ja sitten kulta
hakikin mut jo kotiin. Pääsin kotiin ja sohvalle - ja taas
alkoivat supistukset. Sovittiin mieheni kanssa, että nyt ei
mennä sairaalaan, ennen kuin lapsivedet tulevat.
Yö kului, enkä
nukkunut silmäystäkään. Olin tosi kipeä. Formulat alkoivat
aamulla puoli 7 ja niiden ajan sain nukuttua, ihme ja kumma!
Kolmen aikaan mut melkein kannettiin autoon kun en päässyt
enää kävelemään, ja lähdettiin uudestaan Seinäjoelle.
Neljältä mua jo valmisteltiin synnytyssaliin, epiduraalin
sain 16.30 ja 19.15 mun rinnalleni nostettiin maailman
kaunein ja ihanin pikkuprinsessa.
Synnytys meni
hyvin, kivut katosi täysin epiduraalin myötä, eikä mulle
jäänyt mitään hampaankoloon. Kätilö oli aivan ihana.
Eipä iskä olisi voinut parempaa synttärilahjaa toivoa,
viikko syntymäpäivillä eroa iskän kanssa.
Täsmällinenkin
meidän prinsessa oli, syntyi tasan laskettuna aikana.. ;)
Tyttö kaunis maaliskuun...
- MaMi84
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA
