|
---
Kaksi päivää
ennen laskettua aikaa kävin ultrassa syynä lapsiveden
vähyys. Sanoivat että osastolle vain, lapsen
painoarvio oli jo 4,5 kg raskausdiabeteksen vuoksi! Halusin
vielä kuitenkin yöksi kotiin, viimeinen ilta kotona ilman
uutta tulokasta.
Seuraavana
aamuna saavuin osastolle käynnistykseen. Sain heti pienen
murusen Cytotecia. Sitten otettiin käyrää ja odoteltiin.
Neljän tunnin päästä sama homma, ja taas siitä neljän
tunnin päästä. Mitään ei tapahtunut... Jäin yöksi
sairaalaan, aamulla jatkettaisiin. Yö meni miten kuten,
inhotti olla sairaalassa. Itketti ja halusin kotiin!
Aamulla huonetoveri vietiin saliin, pillerit olivat
auttaneet. Minä sen sijaan sain annoksen geeliä
kohdunsuulle. Ja vielä päivälläkin, mutta pientä
selkäkipua lukuunottamatta, ei geelistäkään ollut
mitään hyötyä. Ja taas yksi yö sairaalassa.
KÄYNNISTYS
JATKUU
Seuraavana aamuna lääkäri tutki, ja en ollut kuulemma
kuin juuri ehkä sormelle auki!!! Lupasi kuitenkin että nyt
mentäisiin suoraan oksitosiinitipalle saliin. Minä menin
soittamaan miehelle, että alkaa tulemaan sairaalaan päin,
pääsen tippaan ja se varmasti auttaa!
Vaan kuinkas sitten
kävikään? Olin tipassa noin kuusi tuntia. Annostusta
lisättiin puolen tunnin välein ja siinä maattiin ja
odoteltiin suppareita. Kyllä ne sitten vihdoinkin alkoivat,
juuri ennen tipan pois ottoa. Tippa siis otettiin pois, ja
supparit loppuivat. En ollut syönyt koko päivänä
mitään ja nyt oli taas mentävä yöksi osastolle. Ruokaa
ei saanut syödä, jos vaikka leikataan tai tippa uusitaan.
Vauveli pyöri mahassa, enkä olisi saanut nukuttua ilman
petidiinipiikkiä. Oli raukka itsekin ylikierroksilla
sellaisesta rääkistä. Sanoin miehelle, että ei taida
muksu tulla pois ennen kuin on 18 vuotias :)
Aamulla
lääkäri tarkasti, enkä ollut auennut ollenkaan. Kysyi
minun mielipidettäni, menisinkö kotiin vai mitä. Sanoin
että sen verran kipeää on tehnyt, että kotiin en lähde!
Lääkäri päätti sitten käydä soittamassa leikkuriin,
että leikkaavat jos ja kun tulee tilaa. Soitin ukolle ja
sanoin, että tänne ja heti, meistä tulee pian vanhemmat!!!
Sain tipan, kun olin ollut syömättä niin kauan. Sitten
odoteltiin. Katsoin telkkaria, mies yritti tehdä ristikkoa.
Sanoi jännäävänsä niin, että oksentaisi. Sovittiin,
ettei hän tule leikkaukseen mukaan. Sitten huoneeseen tuli
kaksi sairaanhoitajaa, jotka katetroivat. Se tuntui hyvin
inhottavalta... :(
Sitten mentiin!
HYÖRINÄÄ
LEIKKURISSA
Leikkurissa oli
aikamoinen hyörinä, sain toiseenkin käteen tipan,
hengitysmaskin, verenpainemittarin sun muuta sälää.
Sitten kyljelleen ja nips, spinaalipuudute oli laitettu.
Seuraavaksi aloitettiin. Vaikka en tietenkään nähnyt mitään,
niin oli aika härskiä, kun heilui ihan hulluna siinä
leikkauspöydällä. Niin kovin ottein lasta autettiin ulos
:) Mietein hiljaa vain, kuinka hyvä oli, ettei mies tullut
mukaan. Olisi raukka vielä pyörtynyt!
Lääkkeet tekivät
kyllä tehtävänsä, olo oli tosi mukava (!!!) eikä
jännittänyt ollenkaan. Välillä sain verenpainetta
nostavaa lääkettä, kun tuli hieman huono olo.
Tyttö
syntyi klo. 14.24, pituus 51cm ja painoa 4285g. Tyttö
tuotiin näytille, ja poru siinä pääsi. Kaikki hoitajat
ja lääkärit onnittelivat, ja olo oli mahtava!
Vauva
vietiin isälleen osastolle, minä jäin kursittavaksi.
Jotain ongelmia kyllä ilmaantui, kuulin kun joku
leikkaajista sanoi että kohtu ei supistu kunnolla. Sitten
minut ilmeisesti nukutettiin, sillä seuraava muistikuva on
heräämössä. Siellä hoitajat laittoivat minulle kipukellon,
joka painettaessa annosteli kipulääkettä tipan kautta. Ja
kyllä sitä painelinkin, kun hoitaja tuli ja painoi
vatsapeitteiden läpi kohtuni nyrkkinsä sisälle!!! Se
sattui ja pahasti! Verta olin menettänyt yli litran, ja
kaiken lisäksi sain allergisen reaktion antibiootista jota
sain kohtutulehduksen ehkäisemiseksi. Tosin se tulehduskin
minulle kyllä tuli... ;)
Kun vihdoin ja
viimein lääkehuuruissa pääsin osastolle omaan
huoneeseeni, miehen ja "pienen" tyttäreni luo, se
hetki alkoi kultaamaan kipuja ja unettomia öitä!!!
- Lilli
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA
|
|
