Päätimme
mieheni kanssa tehdä pikku perheeseemme vielä yhden
hännänhuipun. Lapsukaisia perheessämme oli jo 4 ja
kaikkien synnytys oli mennyt oppikirjojen mukaan, mitä se
sitten tarkoittaakaan...
Jossain
vaiheessa jopa puhuimme, että voisin synnyttää kotona,
niin näppärästi olivat kaikki sujuneet 4 kertaa
aikaisemmin.
Laskettu aika
tuli ja ajattelimme, että kun ensimmäinen synnytys oli
käynnistetty luomusti rakastelemalla, niin katsottaisiin
kuinka nyt käy. Sitten voisi tulla taas pitkä väli
seuraavaan kertaan. Ja kas kummaa, näin kävi että rakastelustamme
kului tunti ja supistukset alkoivat. Kaksi edellistämme
olivat tulleet niin nopeasti, että mieheni kiiruhti, oli jo
käsi ovenkahvassa ennen kuin minä pääsin edes
vaatteisiini. Lastenvahti soitettiin ja ei kun menoksi.
Puolenyön aikoihin
saavuimme sairaalaan, minä olin 4 cm auki ja kaikki tuntui
menevän hienosti.
Supistukset
jatkuivat, kovenivat ja lapsivesi meni, mutta 9 cm
junnattiin. Vuoro vaihtui ja saapui uusi kätilö. Aloin
olla niin lopussa, että uusi kätilö sanoi, että josko
nyt kuitenkin laitettaisiin epiduraali. OK!
Vauvamme
syntyikin sitten puoli tuntia epiduraalin jälkeen.
Jälkeenpäin ajatellen jollain enkelillä oli näppinsä
pelissä. Sairaalassa, jossa synnytin, ei ollut öisin
lastenlääkäriä. Edellisissä synnytyksissäni ei ollut
epiduraalia, joten ei ollut ollut lääkäriä. Nyt oli.
Vauvamme tuli
ulos ja lääkäri huomasi saman tien, että vauvamme on
sininen. Vauvallemme alettiin heti antamaan lisähappea ja
siirrettiin lääkärien tutkittavaksi, jotka onneksemme
olivat juuri tulleet töihin. Kuusi tuntia tästä vauvamme
oli avosydänleikkausessa, koska häneltä löydettiin
erittäin vaikea ja harvinainen sydänvika. Leikkaus kesti 7
tuntia ja seuraavat vuorokaudet tsemppasimme vauvaamme
pysymään hengissä. Eli siis viime isänpäivämme meni
sairaalassa. Mutta kuitenkin, kaikesta huolimatta vauvamme
oli pikku tiikeri ja jo 3 viikkoa syntymästään pääsi
kotiin ja kaikkien lellimäksi.
Nyt pikku
diktaattorimme on pieni pattimies jolla on pulleat posket ja
naurava naama, ja tieto siitä että kaikki palvovat.
Ja alkaa taas
ajatus itää, tarvitsisiko pikku diktaattorimme jonkun
itseään pienemmän kaverin, vaikkapa pikkusiskon?
Rakkaus kantaa
pitkälle ja mikään maailmassa ei ole niin ihanaa kuin
pieni vastasyntynyt vauva!
- Tyllerö
