Tyttäremme
syntyi vuosi sitten marraskuussa suunnitellulla sektiolla.
Minulle se tuli
romahduksen voimalla tajuntaan. En voikaan synnyttää
alateitse ns. normaalisti. Mikä sitten on normaalia?
Sektio oli ensimmäinen leikkaukseni. Pelkäsin ja odotin
hitaasti kuluvia viimeisiä raskauspäiviäni. Luin
lehdistä toisten kokemuksia, ja onneksi ne olivat
positiivisia juttuja. Ystävä piiristä kannusti minua -
sektion läpi käynyt äiti, helppo juttu ja nopea.
Neuvolassa ei
annettu tarpeeksi tietoa sektiosta, hieman sivuttiin asiaa.
Itse synnytyskin käytiin läpi katsellen hymyilevää
perhettä ja vain keskusteltiin käytäntö ja tilanne läpi
kalvojen avulla.
Meille koitti se
odotettu päivä ja sain huonekaveriksi viidettä lastaan
synnyttävän äidin, sektiolla kaikki lapset syntyneet.
Odotimme yhdessä isien tuella vuorojamme leikkuriin.
Onneksi pääsin ensin, en olisi jaksanut jännittää enempää.
Jotenkin sain itseni rauhalliseksi, mies oli mukana ja piti
kädestäni kiinni. Spinaalipuudutus onnistui hyvin, en
tuntenut kipua, ja tytär syntyi turvallisesti.
Minulla oli
raskausdiabetes, tytär painoi 5275g 53cm pitkä. Sain
silittää häntä kädestä ja hoitaja otti perheestämme
kuvan. Sitten hänet vietiin kiireesti teholle, koska
verensokeri oli 2,1. Oli kiire laittaa hänet tiputukseen,
annettiin sokeritasapainon vuoksi sokeriliuosta. Sain hänet
syliini seuraavana päivänä, kun hammasta purren kävelin
teholle, kukaan ei kertonut miten kipeä voi sektiohaava
olla. Tavallaan hyvä, en jännittänyt sitä liikaa.
Tyttömme oli teholla 5 päivää. Kävin siellä
syöttämässä pullosta lypsämäni maidon hänelle.
Selvittiin ja kotia päästiin.
Sektio ei ole
kuitenkaan helppo tapa synnyttää, älkää vaan luulko
niin! Kivutonta synnytystä ei olekaan ja sektiossa kivut
tulevat kyllä samoin, kuin alatiesynnytyksessäkin. Sektio
tehdään pääosin lapsen ja äidin turvallisuuden vuoksi,
kuten meillä tehtiin. Lääkäri ei antanut lupaa minulle
alateitse edes kokeilla synnyttää, liian vaarallista
yrittää, kun kokoa oli arveltu noin 4,5kg ja sitten
oltiinkin yli 5kg!!
Pelosta sanon:
uskaltakaa puhua siitä - nauraen tai itkien - ja
kyselkää. Toivon kaikille turvallista synnytystä ja
syntymää. Ja erityisesti Lammille huonekaverille
terveisiä!!
- Mantana
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA
