Onnittele e-kortilla
 ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

WWW-PALVELUHAKEMISTO 

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle
Vanhemmille - VAUVA

Hitto se on nätti - Synnytyskertomus

| Nettiopas: Raskaus, odotus, synnytys |

Synnytyskertomus:
Voi hitto se on nätti!

---

Laskettu aika oli 11.9 ja pieni pelko takapuolessa vauvaa odoteltiin syntyväksi jo ennen aikojaan, sillä vatsassa tapahtui jo jotain, mutta ei supistanut. Neuvolassa painoarvioksi  annettiin n. 3,5 kg viikkoa ennen arvioitua h-hetkeä.

JOTAIN ALKAA TAPAHTUA, MUTTA...

21.9 aamusta asti supisteli niin että kohta jotain tapahtuu. Illalla jouduin menemään lämpimään suihkuun. Yhdeltä yöllä olo oli melkoisen tukala ja päätettiin lähteä sairaalaan. Siellä oli täti vastassa ja pistettiin käyrille ja peräruisketta suoleen :) Käskivät sanomaan sitten, kun tarvitsisin kipulääkettä. Muutaman tunnin päästä pyysin, että nyt voitaisiin harkita jotain. Ja multa kysyttiin, haluaisinko kokeilla ammetta ja halusinkin. Sitten vaan synnytyssaliin jossa oli tosi kylmä. Tärisin vilua ihan horkassa, kunnes pääsin ammeeseen. Taas pari tuntia meni kun 20min välein käytiin ottamaan  käyrää ja mun piti "hyppiä" ammeesta aina siksi aikaa pois.

Tuntui kuitenkin, että se suihku oli tehokkaampaa, ja niin menin sitten sinne. Väsytti niin penteleesti, kun alkoi olla jo aamu, eikä äijän kanssa oltu nukuttu yhtään. Sain petidiiniä eli kipupiikin takalistoon, ja sen avulla vedin unta pari tuntia. Päivällä yhdeltä lääkäri tuli tsekkaamaan tilanteen ja sanoi,  ettei kohdunsuu ollut auennut yhtään enempää kun sille sormelle, mitä se oli ollut jo viikkotolkulla. Supistuksetkin olivat harventuneet liki varttiin. Pisti meidät lähtemään kotiin. Siihen sitten rupesi usko loppumaan, kun olin kuvitellut, että homma olisi sen 12 h:n jälkeen ollut jo ohitse ja vauva mailmassa, pääsi itku.

Seitsemältä samana iltana tultiin takaisin, ja täti ovella kysyi, että milläs asioilla liikutte. Meinasin tirvaista sitä hoitajaa kassilla, kun näki että olin kaksin kerroin maha pullollaan.

ILOKAASUA JA EPIDURAALIA

Olin kotona päättänyt haluta sektion, kun ei mitään tapahdu, mutta supisteli vaan. Ei tehneet kuulemma, jos vauva voi hyvin. Taas käyrille ja odottelemaan. Petidiiniä kankkuun, unilääkettä nassuun ja makuulle. Ei tullut uni. Supistukset sen kun voimistuivat ja mua talutettiin  synnytysosastolle, kun oli kaali sekaisin unilääkkeestä ja kipupiikistä.

Salissa jotenkin helpotti, kun oli niin mukava kätilö ja tunsi olevansa turvassa. Kohta sain ilokaasua, jota en meinannut ensin huolia, kun kaveri oli sanonut, että siitä tulee paha olo. Vetelin varovasti, eikä tuntunut  pahalta. Kun supistuksen tunsi lähestyvän vetelin kaasua naama sinisenä ja helpotti kyllä. Taas oli mennyt yö nukkumatta.

Kun ei sitten ilokaasukaan tuntunut enää helpottavan, ne ehdottivat mulle epiduraalia. Mä vaan pelkäsin sitä kauheaa piikkiä ja tippaa. Tipan suonta ei meinannut löytyä, ja ne joutuivat vähän ronkkimaan, mutta mä kestin sen kuin mies konsanaan. Sitten tuli lääkärismies laittamaan epiduraalia, ja kaveri päätti kylmän rauhallisesti esitellä itsensä oikein käsipäivää just kun yritin vetää ilokaasua supistukseen. Se näytti kuin olisi herännyt talviunilta,  mutta komeasti se silti hommansa hoiti. Puudutti ensin ihon alaselästä, eikä se itse epiduraali sattunut yhtään. Sellaiselta jännältä vaan tuntui. Ne pistivät  myös oksitosiinia suoneen vähän lisää koventamaan supistuksia nyt, kun oli tunto poissa. Tunsin vain painetta peräsuolessa aina kun supistus tuli.

HUUSIN KUIN PALOSIREENI

Yhtäkkiä alkoi tuntua, että nyt on pakko ponnistaa. Kohdunsuu oli 9 cm auki ja kätilö käski ähistä aina, kun tuntuu, että on ponnistettava. Ja minähän ähisin.

Ennen tapahtumaa selitin miehelle käytävässä, että voit olla varma, etten huuda, kuulostaa niin kamalalta. Kun sain sitten antaa mennä, mä huusin kuin palosireeni. Ei siis niin paljon sattunut, vaikka sattui tietenkin, mutta se auttoi jotenkin.

Parikymmentä minuuttia ponnistelin, vaikka eihän siinä itsellä mitään ajantajua ole. Yrittivät välilihaa leikata, mutta eivät kerinneet, kun mä  työnsin kuin vanha tekijä. Kun sanoivat, että nyt päätä näkyy, niin mä luulin sen olevan jo ulkona. Sen verran tuntui.

23.9 klo 05.09 ne sitten nostivat  sieltä jo ihan puhtaan näköisen vauvan,  vaikkei oltu edes pesty. Kaikissa leffoissa ne kun on aina niin limaisia ja verisiä, muttei tämä ollut. Tyttö sielä tuli, ja oli heti niin nätti, etten meinannut  saada henkeä. Voi hitto sitä tunnetta, kun näkee sen vauvan ekaa kertaa!

Painoa olikin vähemmän  kuin odotettiin,  3090 g ja 50 cm, vaikka oli melkein 2 viikkoa yli lasketun ajan. Siinä se vauva lepäsi rinnalla niin kauan, että saatiin alapää kursittua kasaan. Ei sattunut ompelu, kun puuduttivat sen ensin suihkeella. Heti kun oli vauva vieressä unohtui, kuinka sattui ja vannoin ettei koskaan enää. Oli se sen arvoista, että vieläkin poruuttaa ajatella, kuinka hieno kokemus se oli, vaikka pelkään edelleen kipua kuin ruttoa. Oon todella ylpeä itestäni! Ja teen sen uudelleenkin!

- Maam84

-

LISÄÄ KERTOMUKSIA

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle

.


 .

| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & keittiö | E-kortit | Keskustelut | Info | Palaute |