Odottelin
esikoistani syntyväksi heinäkuussa, laskettu aika oli 8.7.
Minulla oli ollut kaksi spontaania keskenmenoa ennen
häntä, joten olin aika jännittynyt miten tällä kerralla
kaikki sujuu.
Niinhän hän
sitten päättikin ilmoittaa tulostaan jo viikolla 35,
jolloin makasin tipassa synnytyshuoneessa ennenaikaista
synnytystä ehkäistäksemme. Tilanne saatiin rauhoittumaan,
sain kaikennäköisiä pistoksia ja komennuksen maata
aloillani toistaiseksi.
No siinä sitten
(voin nyt tunnustaa, aika masentuneena!) makoilin kolmisen
viikkoa, sitten oli taas neuvola-aika. Kätilö tunnusteli
ja oli sitä mieltä, että antaa tulla vaan jos on
tullakseen, ihan hyvän kokoinen tämä jo on. Niiltä
sijoiltani lähdin kaupungille ostoksille, olinhan jäänyt
vaille kaikennäköisiä tarvikkeita. Olin saanut
sairaalalta käskyn tulla heti, jos säännöllisesti
supistelee.
Samana iltana
noin klo 22 alkoi tuntua supistuksia. Eivät olleet
mitenkään erityisen kivuliaita, mutta koska olivat
säännöllisiä, päätimme lähteä sairaalaan. Matkalla
sairaalaan pysähdyimme vielä kioskille ostoksille,
syreenit kukkivat ja tunnelma oli rauhallinen. Siellä
perillä todettiin tilanne samaksi kuin kolme viikkoa
sitten, eli kohdunsuu noin kahdelle sormelle auki.
Mies lähti
kotiin, minua alettiin valmistella synnytykseen, niin
epätodelliselta kuin se sillä hetkellä tuntuikin.
Peräruiskekin pistettiin ja siitäpä se varsinainen
synnytystyö alkoi noin klo 23.30. Sen jälkeen kunnon
poltot alkoivat. Olin ihan muissa maailmoissa tuskien takia.
Noin klo 02 havahduin poksahdukseen. Lapsivesihän se siinä
oli mennyt. Soitin kelloa, kätilö tuli ja vei minut
synnytyshuoneeseen.
Poika syntyi
2.40 aamunkoitteessa. Synnytyksen kestoksi merkittiin 3 tuntia
20 minuuttia.
Toisen lapsen
kanssa vedet tulivat kotona, viikkoa ennen laskettua aikaa.
Herätin mieheni, joka haki anopin esikoista vahtimaan.
Supistuksia ei vielä ollut lainkaan. Noin klo 23 oltiin
sairaalassa, jossa kätilö totesi minun olevan 10 cm auki.
Tuli kiire synnytyssaliin ja 10 pisteen tyttö syntyi 23.25.
Koko synnytyksen aikana oli 14 supistusta, joista ainakin 2
tärveltyi siihen, että olin vasta vastaanotossa ja piti
pidätellä. Synnytyksen kestoksi merkittiin 45 min.
Että näin
luomusynnytyksillä saatiin maailmaan ihanat lapset!
Kannustukseksi
tuleville synnyttäjille: ei sen synnytyksen tarvitse aina
niin kauan kestää, eikä niin pohjattoman tuskallista
olla. Olen itse tavannut naisia, joilla on ollut kivuton
synnytys! Isoäitini synnytti kunkin lapsensa parissa
tunnissa eikä minullakaan ollut tarvetta lääkitykseen.
Epiduraali muuten yleensä hidastaa synnytyksen etenemistä.
Onnea matkaan!
- Onnellinen
äiti ja isoäiti, tytär ja tyttärentytär
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA
KESKUSTELE
