Laskettuun
aikaan oli vielä kaksi viikkoa, mutta lauantaiaamuna oli
olotila merkillinen... Vetistä vuotoa oli siihen malliin,
että päätimme lähteä sairaalaan näytille.
Tutkivat
tilannetta ja totesivat, että ei tässä mitään,
valkovuotoa vain. Odottelin sairaalassa tunnin, että
kätilöiden vuoronvaihto menisi ja seuraava tulisi
päästämään minut pois. Tuntemuksia oli kuitenkin siihen
malliin, että epäilin palaavani pikapuolin. Pinnallisesti
hymyilevä kätilötyttö kauniin hammaskorunsa kera tuli
sitten lähettämään minut pois, sanoin vain, että
palataan pikapuolin.
Tällä välin
mies oli lähtenyt kauppareissulle ja minäpä lähdin
kävelemään vastaan. Vähitellen supistukset voimistuivat
niin, että aina muutaman sadan metrin välein jouduin
pysähtymään. Mies tuli ja päätimme hakea pizzat kotiiin
mukaan ;-)
Söin pari
suupalaa aina supistusten välissä ja kirjasin kellonaikoja
ylös; 5 minuuttia säännöllisesti! Vanhempani hakivat
esikoisen hoitoon, minä petasin sängyn, pakkasin kassin ja
lähdimme. Matkalla piti vielä käydä katsomassa yhtä
myynnissä olevaa tonttia!
Kello oli 19 ja
sairaalassa oli samainen hammaskorukätilö vastassa, hän
pisti minut käyrille ja teki tutkimuksen. Auki oli vain
pari senttiä, eli ihme ettei hän lähettänyt kotiin.
Jonkin ajan kuluttua sanoin, että kipuja alkaa olla siihen
malliin, että olisiko mitään lievitystä. Tytteli vain
naureskeli ja sanoi, että mene nyt suihkuun, jos siltä
tuntuu, ei tarkastanut tilannetta.
Suihkuttelin
aikani. Pukeuduttuani totesin miehelle, että mennään nyt
käytävään katsomaan telkkari, että saisi ajan kulumaan
jotenkin. Matka pyssäsi, kun kipu iski niin kovana, että
en päässyt eteenpäin. Kello oli 21 ja hammaskorukätilö
tuli sanomaan, että josko hän pistäisi minut käyrille
vähäksi aikaa, eli sängylle vain pötkötelemään... ei
tarkastusta.
Puoli kymmenen
aikaan hän tuli sanomaan, että heillä alkaa vuoronvaihto
ja minä saan jatkaa makailua siinä. Mies luki minulle
matkailukertomusta autoliiton lehdestä (muistan Floridan
Evergladesit ikuisesti!) ja minä kärvistelin! Kymmenen
aikaan tytteli tuli taas iloisesti hymyillen kertomaan,
että hän lähtee nyt, hän tulee taas iltavuoroon ja
toivoi, että ei tavata silloin. Missään vaiheessa hän ei
vaivautunut tekemään uutta sisätutkimusta.
Hetken kuluttua
kivut olivat niin sietämättömiä, että aloin tempoa
piuhoja irti päästäkseni pystyyn. Silloin sisään tuli
uusi kätilö tervehdyskäynnille. Sanoin hänelle, että
nyt olisi kyllä aika tehdä jotain, saisinko vihdoin
puudutuksen!!! Hän totesi, että mitäpä jos ensin
katsottaisi tilannetta. Seuraava kommentti olikin sitten,
että eipä tässä mitään puudutuksia enää laiteta,
pari supistusta ja olet valmis ponnistamaan. Lapisivettä
oli jo tullut hetkeä aiemmin. Kätilö napsautti
kalvot lopullisesti rikki ja sitten mentiin. 22.19 syntyi
pikkuinen tyttö! 19 minuuttia sen jälkeen, kun kaunis
hammaskorukätilö oli tarkastuksia tekemättä häipynyt
paikalta...
Kaikki hyvin,
ilman puudutuksia pärjäsin vallan mainiosti, mutta
pidempään en olisi jaksanut ihan "luomusti" eli
jälkikäteen ihan hieno juttu. Tulipahan koettua synnytys
puudutuksella esikoisen kanssa ja nyt ilman.
- Kaa
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA
