Aamulla
kahdeksan aikaan heräsin siihen että tuli mahtavia
supistuksia.
Ensin luulin sitä
uneksi, mutta kolmannen tai neljännen jälkeen uskoin sen
olevan totta.
Soittelin miehen
töistä kotiin ja vanhemmalle lapselle hoitajan.
Sairaalaan lähdettiin
ajelemaan muutaman tunnin päästä heräämisestäni ja
matkaa oli noin sata kilometriä, joten ajattelin että lähdetään
ajoissa, vaikka supistukset olivat ihan siedettäviä. Käytiin
matkalla kahvilla ja ajeltiin rauhassa. Lauleskelin radion
tahdissa Gimmeliä.
Perillä tehtiin
asiaan kuuluvat tutkimukset, vaikka totesin, että voimme
vielä lähteä vaikka kävelylle, kun ei tunnu olevan mitään
kiirettä synnärille.
No
synnytyssaliinhan he minut heti passittivat, ja 20 minuuttia
myöhemmin supistukset olivatkin niin rajuja että roikuin
kaksin käsin ilokaasussa. Kätilö tutki tilannetta ja
totesi, että täytyy puhkaista kalvot, koska kohdunsuu oli
jo auennut niin paljon. Edellisestä synnytyksestä
viisastunut mies sanoi, että menee siksi aikaa
hermosavuille, kun ei se ole mikään kaunis näky.
Siitä 10
minuuttia eteenpäin, kahden ponnistuksen jälkeen, tyttövauva
nostettiin vatsani päälle, juuri kun mieheni saapui
takaisin saliin.
Kello oli
tuolloin 13.20.
- Mervi
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA
