PERHEKERHO KESKUSTELUT - VAUVA

Apuja pahaan eroahdistukseen!

ei ole - 06.10.2009 - 12:04

Nyt kaivattaisiin kipeästi apuja, tai vertaistukea edes!
Meidän 11 kk vauva kärsii todella pahasta eroahdistuksesta. Jos äiti katoaa hetkeksikään näköpiiristä alkaa itku. Lapsi on siis vessassa ja joka paikassa mukana nykyään... Ei myöskään itse tule perässä, vaikka osaisikin vaan jää istualleen itkemään. Kukaan muu ei kelpaa, ei isi, ei mummo, ei vaari. Alkaa tuntua aika rankalta.
Pitäsikikö siis lasta vaan kanniskella joka paikassa mukana vai antaa kiukutella/itkeä, kohtuuden rajoissa tietenkin? Pitäisikö lapsen olla enemmän kahden isin kanssa vaikka äidin lähtö saakin aikaan itkua (ei tosin itke koko aikaa, ainoastaan jonkin aikaa)? Mites niillä, joiden lapsi on jo päiväkodissa on nämä eroahdistusasiat menneet?

VASTAUKSET:

ap - 06.10.2009 - 12:07

Tarkennan, että meillä EI siis olla päiväkodissä, vaan ihan kotona vielä.

- - 06.10.2009 - 12:14

Kyllä varmasti on hyvä aika jo hieman opetella olemaan erossa äidistä. Eihän teidän elämästä tule yhtään mitään, jos joudut kanniskelemaan tyttöä joka paikkaan. Turvallinen ja tuttu hoitaja (isä, mummo...) kehiin ja lähdet vaikka kaupassa käymään. Pieniä aikoja kerrallaan. Lapsi oppii sen, että äiti lähtee, mutta tulee aina takaisin. Meillä annetaan pusut ja vilkutetaan ikkunasta. Eikä se lapsi siitä rikki mene, vaikka huutaisikin. Pääasia, että on turvallinen lohduttaja lähellä. Sitten vaan jotain kivaa puuhaa, niin kohta ei pikkuinen edes huomaa, että äiti kävi jossain . Rohkeasti vaan kokeilemaan!

monstera - 06.10.2009 - 12:23

Meillä taas toimii parhaiten niin että kerron lapselle lähteväni jonnekin vähäksi aikaa. Sitten odotan että hänellä on jotain riittävän mielenkiintoista puuhaa hoitajan kanssa ja lähden huomaamatta. Jos tyttö on hyvästelemässä niin tulee iso, iso itku ja sitten ei tule hoitajan kanssa jäämisestä yhtään mitään. Sama jos kesken kaiken näyttäydyn niin vaikka olisi miten hauskaa sitä ennen niin sitten alkaa poru ja pitää päästä äidin luo. Muutama kuukausi ollaan odoteltu että tämä helpottaisi mutta vielä ei ole mitään merkkejä näkyvillä siitä. Ja kuukauden päästä pitäisi aloittaa taas työt.

Jeti - 06.10.2009 - 13:10

Toi kuulostaa mun korvaan ihan tavalliselta, ei mitenkään erityisen pahalta eroahdistukselta. Vaikeinta on, jos lapsi ei rauhoitu ollenkaan, vaan huutaa siihen asti, että äiti tulee takaisin.

Ei silti, hankalaa ja ikäväähän tuo on. Kuulemma on normaalia, että n. 1v tulee uusi äititakiaiskausi, vaikka itsekin luulin niiden olevan ennen 1v... Meillä mitään eroahdistusta ei ollutkaan ennen kuin tyttö täytti 1v ja siitä sitä on jatkunut 6kk. Nyt vähän helpottaa..

Mä tein muistaakseni tossa vaiheessa niin, että kannoin tytön silleen, että se näki vessan ovesta mut, muttei ollut mun luona vessassa. Siinä juttelin samalla, vaikka tyttö olisikin huutanut. Nykyäänkin vielä pälpätän käydessäni toisessa kerroksessa tms., ettei tytön tarvii huolestua. Ajatus oli, että lapsi itsekin huomaa, ettei äiti häviä ja että äidin luo pääsee. Tosta lähempää se nimittäin varmaan sitten lähtee tulemaan sun luo - etkä sen jälkeen pääse siitä eroon sitäkään vähää..

Lähteminen lapsen luota tuntuu pahalta, jos hän jää itkemään, tottakai. Mutta jos kerrot lapselle, että menet ja tulet pian, olet tehnyt kaiken voitavasi. Sitten pitää vain lähteä, eikä epäröidä sekuntiakaan. Isä tai hoitaja voisi miettiä etukäteen jonkun jännän jutun, jota katsotaan heti lähdettyäsi, jotta surku unohtuu. On käsittämättömän helppoa harhauttaa pienen lapsen huomio muualle.

Harjoittele sinä useammin lähtöä, niin lapsi ja hoitaja harjoittelevat yksinjäämistä. Jos kotona ollessasi jaksat, koita, saatko huudon rauhoittumaan, vaikka oletkin vessassa tms. ja lapsi ulkopuolella. Sitä ei joka kerta jaksa, sillä huuto raastaa korvia, sydäntä ja hermoja, joten aina ei tarvitsekaan. Aika auttaa, vaikka tämä onkin klisee.

Jeti korjaa - 06.10.2009 - 13:12

Pakko korjata, että eihän sitä yksinjäämistä harjoitella.. ainakaan hoitajan kanssa. Vaan äidin poissaoloa.

ap - 06.10.2009 - 13:42

Kiitos paljon vastanneille!

Ihan normaaliahan tämä taitaa olla, mutta jotenkin pahalta tuntuu kun toinen niin takertuu eikä isikään kelpaa... Ehkä me pikkuhiljaa yritetään harjoitella, jos ilman äitiäkin vähän pärjäisi

Höps - 06.10.2009 - 15:01

Ei kannata sitten livahtaa lapsen huomaamatta, vaan sanoa reilusti hei heit vaikka itkua tulisikin. Muuten laps voi alkaa pelkäämään että äiti voi kadota yhtäkkiä.

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: