tein positiivisen raskaustestin viime viikolla, nyt omien laskujen mukaan rv 6 suunnilleen... koko raskaus tuli todella yllätyksenä ja vieläkään en kai ole asiaa tajunnut. pelottaa kovasti miten selvitään kun esikoinen on vasta 4kk. rehellisesti sanottuna kävi jopa mielessä keskeytys, mutta sitten tuli mietittyä että josko tällä joku tarkoitus on... vielä sitä en ole keksinuy mutta...onko muilla kokemuksia lasten pienestä ikäerosta? miten olette jaksaneet? miten vanhempi lapsi suhtautunut? jne.. kiitos jo etukäteen 
VASTAUKSET:
emppu05 - 03.10.2009 - 12:35
kaikella on tarkoituksensa, joten eiköhän kaikki järjesty. Onhan ikäero pieni, mutta ajattele kuinka kivaa se on lasten kannalta -heillä on seuraa melkein heti toisistaan. Lapsi on maailman hienoin asia, nauti kasvavasta masusta, näin on nyt tarkoitettu Paljon onnitteluhaleja
Karo - 03.10.2009 - 12:42
Onnea plussasta!
Itse tein testin kun esikoinen oli 7kk. Alussa hirvitti ja pelotti että miten ihmeessä selvitään kahden pienen kanssa...mutta ajattelin asian niin että kun vaan jaksaa ekat raskaat vuodet, niin se helpottaa jossain vaiheessa.
Ja aika hyvin on mennyt vaikka raskasta toki on. Välillä on päiviä, ettei jaksa tehdä mitään ylimääräistä. Väsymys on aika kova, johtuen osittain siitäkin että meillä ei ole hoitoapua.
Esikoinen on tässä kuussa 2v ja pienempi tässä kuussa 9kk.
Heistä on toisilleen tosi paljon seuraa ja pienempi seuraa koko ajan isompaa Ovat niin hellyttäviä keskenään. Tosin onhan heillä se toinenkin puoli, eli isompi osaa kyllä muksia pienempää ja potkiakin...
Alussa oli paljon mustasukkaisuutta. Esikoinen oli lähes 1v3kk kun vauva syntyi ja monet sanoi, että ei sen ikäinen osaa olla mustis. Mutta osasi kyllä ja on edelleen, jos molemmat vanhemmat on vauvassa "liikaa"
kiinni. Pieni ikäero voi olla hyväkin asia, meillä on huomattu jo ajat sitten että lapsista on seuraa toisilleen ja viihtyvät toistensa seurassa Alussa esikoinen oli vähän ymmällään, että mikä tuo oikein on tuossa, mutta nopeasti tottui
Kyllä te selvitätte kun vaan haluatte
zen84 - 03.10.2009 - 20:26
Meidän pojilla on ikäeroa 1v1kk ja hetkeäkään en vaihtaisi pois! ♥
Ikää on nyt isommalla 1v4kk ja pikku ukolla 3kk ja hyvin tulevat juttuun!
Meillä isoveli oikeastaan "pelkäsi" ensimmäiset 2kuukautta pikku ukkelia, mutta nyt tän kuukauden aikana on jopa pussannut pikkumiestä otsaan ja antaa omia lelujaan hänelle!
Meillä ei ole ainakaan viellä mitään suurempia mustasukkasuus kohtauksia tullut, jotain pientä tietysti. esim. jos istun pikkumiehen kanssa lattialla on isommankin päästävä mun viereen ja sellaista pientä.
Tukeeko miehesi uutta raskautta?
Kovasti helpottaa jos on se toinen käsipari apuna.
Meillä on käynyt sen verran onnellisesti että ollaan saatu rauhalliset/helpot lapset.
Raskaus aikana sitä tulimietittyä et mihkä soppaan onkaan joutunut ku esikoinen huusi öisin hampaitaan ja joustusin kanniskelemaan ison mahani kanssa häntä ympäri huonetta ku isi ei kelvannut, mutta nyt on kyl ihanaa ku on kaks palleroa..
Toiveena olisi sit joskus lisää lapsia saada... ja pienellä ikäerolla nekii... Pitää vaa toi mies saada ensin lämpenemään 4 lapseen 
sania - 03.10.2009 - 21:23
Meillä lapset 1v10 kk ja nuorempi 6kk. Ihan selväjärkisenä ollaan ja puolivuotiaan paras kaveri on isosisko. Vauva tytölle nauraa rätkättää vähän väliä ja jos pieni itkee lattialla vaikka tylsää elämää ja minä laitan ruokaa, niin isosisko rientää viihdyttämään.
Tottakai yöunet on välillä vähissä, mutta sen kanssakin pärjää. Tingitään välillä ei niin tärkeistä asioista. Eli lasten tarpeet ensin ja sitten iskän ja äiskän. Pyykit ja siivous kyllä odottavat.
Vanhempi oli sen verran nuori kun vauva tuli taloon että mitään mustasukkaisuutta ei ollut. Raskausaika oli paljon rankempi kuin se aika kun vauva oli jo syntynyt. (Esim. et voi nukkua vanhemman vieressä mahan kasvaessa -hän kun ei tajua ettei voi pompata päällesi kesken yöunien...) Pahoinvointi, oksentelu, iso maha ja esikoisen hoito ei ollut niin kivaa.
Ihan varmasti pärjäätte!
kerttuli - 03.10.2009 - 22:01
heippa zen84 ja muut. tänään miehen kanssa juteltu asioita juurta jaksain selväksi ja todettu et hitsi vieköön tämähän on hieno homma miehestä on ollut eikoisenkin kanssa valtava apu, töistä tullessaan viettääkin yleensä loppuillan pojan kanssa, jolloin mulla on sitten sitä omaa aikaa. ja viikonloppuisin mä saan nukkua univelkoja pois ja köllötellä sängyssä pitempään, se on sitä arjen pientä luksusta 
tosin aika helppohan tuo esikoinen on, nukkuu yöt läpeensä joten ei valittamista. kyllä uskotaan että kahden pikkuisen kanssa selvitään. ja hei mikä ei tapa vahvistaa tota ajeteltiinkin että pikkuhiljaa kun kasvavat niin ovat toisilleen seurana. iso kiitos kaikille vastauksista, kiva kuulla muidenkin kokemuksia ja mietteitä... hmm, taidanpa maanantaina soitella neuvolaan
zen84 - 03.10.2009 - 23:41
Niinhän se on... nyt vaan sitä pikku masua kasvattelemaan!
Ihanaa et sullakin on noin ihana mies! hyvin te tulette pärjäämään! ♥
vierailija - 06.10.2009 - 16:54
Onnea plussasta! Itselleni kävi samoin n. vuosi sitten ja nyt olen kahden lapsen erittäin onnelinen äiti jonka lapsilla on ikäeroa 1vuosi ja tasan viikko päälle :-) Ja hyvin ollaan pärjätty, kaikella on tarkoituksensa usko pois ja nauti raskaudestasi. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
VASTAA
VIESTIIN
