Jäi vielä mietityttämään kommentti, joka mulle heitettiin tuola lapsi-puolella... Ihan pakko kysyä, että viihdytättekö te vauvojanne koko heidän hereilläoloaikansa, vaikka vauva viihtyisi välillä yksinäänkin?Minä sylittelen ja halittelen silloin, kun vauva näyttää sitä kaipaavan, ja joka päivä luetaan kirjoja ja laulu-leikitään ja rakennetaan palikkatorneja kaadettavaksi yms. mutta vauva tykkää myös tosi paljon olla itsekseen leikkimatolla ja puuhata omia juttujaan. En ole nähnyt tarpeelliseksi koko ajan olla vauvan kanssa räpeltämässä hänen tavaroitaan, vaan hoidan kotitöitä siinä vieressä, luen sähköpostini läppärillä vieressä istuen yms. Kiinnostaa vaan kuulla, miten te muut toimitte...
VASTAUKSET:
Joyeux - 20.09.2009 - 12:25
Samaan tyyliin täälläkin kuin ap:lla 
Maatilalla kun on muutakin hommaa ja kotityötkin on tehtävä siinä sivussa tai lasten kanssa porukassa. Toki lasten kanssa leikitään ja ollaan läsnä, mutta ei koko aikaa, kun viihtyvät omissa jutuissaankin
Piki78 - 20.09.2009 - 12:54
Juuri tiskasin ja vauva katseli vieressä En mitenkään kykenisi edes viihdyttämään koko aikaa vauvaa! Hyvä vaan, että viihtyy itsekseen välillä! Eihän "oikeasskaan" maailmassa ja elämässä koko aikaa joku viihdytä! Ihmeellistä, jos joku ajattelee, että pitäisi koko ajan olla hyysämässä vauvaa!
K - 20.09.2009 - 13:01
Sama meno täällä! Niin paljon saa vauva tussata omia puuhiaan kuin huvittaa. Ja myös katsella mun kotihommien yms. tekoa, mikä tuntuu olevan loputtoman viihdyttävää. Ei tämä tyttö edes halua mitään viihdytystä koko aikaa, välillä alkaa sylissä kiukuta ja itkeä eikä lopeta ennenkuin pääsee sitteriin tai matolle "rauhaan". Ja joskus suuttuu kovastikin jos kesken omien puuhiensa hänet nostetaan pois... 
jos viihtyy - 20.09.2009 - 13:08
...niin nauti. Paljon täälläkin ollut juttua vauvoista, jotka eivät viittä minuuttia suostu olemaan itsekseen. Ja ei aikaakaan kun vauvasi alkaa räpeltää sinun tavaroitasi.
Meillä ainakin viihtyi alusta asti jopa puoli tuntia kerrallaan. Ja kun alkoi liikkua, alkoi äidin touhut olla niin kiinnostavia, että niitä oli pakko päästä maistamaan. Ja lapsen siirtäminen takaisin omien tavaroidensa pariin hetkeä pidemmäksi meni mahdottomaksi, ellei siinä itse leikkinyt mukana. Tämä siis noin vuoden iässä. Tosin paljon annoin hänen tutkailla rauhassa meidän aikuisten tavaroita ja sivusilmällä katselin ettei käy vahinkoja (en siis voinut enää täysin keskittyä muuhun).
Nyt 2v taas leikkii ihan oikeasti itsekseenikin.
- nimim - läppäri ilman nappuloita
Nuppu - 20.09.2009 - 13:48
Ei meilläkään kokoajan viihdytetä. Kyllähän me paljon tanssitaan, lauleskellaan, katsellaan leluja, hymyillään ja jutellaan toisillemme ym, mutta kyllä tyttö yksinkin on lattialla tai keinussa. Ja tykkää yleensä myös katsella kun teen kotiaskareita, esim. ripustan pyykkiä tai teen ruokaa. Kyllä mä hänelle sillonkin juttelen ja välillä käyn pussaamassa tms, mutta munkin mielestä on tervettä antaa vauvan/lapsen olla välillä yksikseen. Niin kuin Piki78 sanoi, aina ei voi olla joku viihdyttämässä, ja jossain vaiheessa se on opittava. Kaiken lisäksi myös mä olen huomannut että välillä vauvani haluaa "omaa aikaa", esim. kun kääntää päänsä pois tai alkaa kitisemään. Ja jostain jopa luin että on tärkeätä osata tulkita lapsen singnaalit oikein, eli sillon kun lapsi kääntää päänsä poispäin, eikä ota enää kontaktia, hänelle riitti.
Äityli - 20.09.2009 - 14:23
Varmaan tässä on yksilöllisiä eroja vauvojen välillä, niinkuin kaikessa. Siis siinä minkä verrran viihtyvät itsekseen ja minkä verran tarvitsevat seuraa. Olen silti sitä mieltä, että jokaisen vauvan on hyvä olla myös itsekseen, jotta oppii olemaan yksinäänkin ja jotta mielikuvitus kehittyy. Jos vauvaa koko ajan hyyssää, ei tämä varmasti opi viihtymään itsekseen, vaan aina pitää jonkun keksiä jotain ohjelmaa vauvalle, eikä oma mielikuvitus kehity. On vaan karhunpalvelus olla antamatta omaa tilaa vauvalle.
Meilläkin tehdään paljon sekä vauvan kanssa yhdessä että pitkin päivää vauva touhuaa myös omiaan, kun itse teen kotitöitä, syön ym..
Eemeli - 20.09.2009 - 14:24
Hyvä kuulla! Mun mielestä on hieno asia, että osaa välillä olla omatoiminenkin. Toivotaan, että osaisi sitten aikuisenakin... Noh, sen näkee sitten joskus 20v kuluttua.
äitee - 20.09.2009 - 15:04
Mitä luulet, jos perheessä on peräti kaksi lasta?
Ei missäät tapauksessa tule pieneen mieleenkään, siis ainakaan sen toisen lapsen kohdalla saati sitten jos lapsia on enemmän.
Toiseksi se ei onnistu silloinkaan, jos on muutakin elämää kuin lapsen viihdyttäminen, kuten monille vanhemmilla on: on harrastuksia, ehkä omat vanhemmat hoidettavana, työtä, remonttia...
maha - 21.09.2009 - 11:28
...kyllä mä aika pitkälle joudun viihdyttämään.Nyt alkaa vasta viihtyä pidempään itekseen, esim puuhamatolla, kun ikää vajaa 4kk...Aika rankkaa, enkä siis "tahallani" hemmottele pilalle kokoajan seurustelemalla, mutta kun ei vaan ole viihtynyt yksinään.Välillä on ollu pakko antaa toisen huutaa punasenaan että saa käytyä vessassa tai tehtyä jtn missä ei viitti/pysty vauvaa pidellä.Nyt kun oppi kääntymään ja muutenki enempi kiinnostunu kattelemaan kaikkia tavaroita, niin selvästi alkaa viihtyä omissakin puuhissaan.Huh...
Täällä - 22.09.2009 - 00:02
"maha":n kohtalotoveri. Neiti 7kk ja ei ole hetkeäkään yksin, heti kun selän kääntää niin huuto alkaa. Että kaiken minkä tekee, niin huutokonsertti taustalla...saa keksiä keinoja että saa pikkusen kotihommia tehtyä.
Jospas se joskus helpottaisi...
VASTAA
VIESTIIN
