VASTAUKSET:
Manttu - 18.09.2009 - 11:01
Sen jälkeen kaikki kivut loppuivat ja pötköttelin tuntematta yhtäkään supistusta. Kätilö kävi välillä kehumassa kuinka kaikki menee kuin oppikirjoissa ja osasin kuulemma kuunnella omaa kehoani tosi hyvin, myös vauvan sydänäänet olivat koko ajan erinomaiset. Jossain vaiheessa aloin tuntemaan ponnistamisen tarvetta, mutta siihenkin sain hyvin avun 'läähättämällä'. Kun ponnistamisen tarve tuli ylivoimaiseksi, kätilö tarkisti tilanteen. Olin auki 7cm. Epiduraalia lisättiin, jotta jaksaisin paremmin odottaa viimeiset sentit ja ponnistamisen tarve helpottikin taas. Kätilö ehdotti ponnistamista jakkaralla ja se kaivettiinkin valmiiksi. Jatkoin lepäilyä ja odottelimme ponnistusvaiheen alkamista ja taas kaikki oli niin erinomaisesti. Kätilö meni pois ja pyysi soittamaan kelloa kun taas ponnistuttaa. Jonkin ajan kuluttua soitinkin kelloa ja kätilö tuli tarkistamaan tilanteen. Olin täysin auki, vain hieman reunaa jäljellä.
Manttu - 18.09.2009 - 11:03
Saman tien kun kätilö otti kätensä pois vauvan sydän äänet tippuivat ja sitten ei enää asiat olleetkaan erinomaisesti tai hyvin. Minut komennettiin kontalleen ja aloin ottamaan lisähappea. Kätilö heiluteli aikansa mahaani ja vauvan sydänäänet palautuivat. Sen jälkeen sain kääntyä takaisin selälleen, mutta taas vauvan sydänäänet romahtivat ja taas mentiin kontalleen. Sitten salissa alkoikin juosta ihmistä ja loppu on aikamoinen kaaos mielessäni. Vauvan sydänäänet näyttivät palautuvat, mutta koska ne otettiin vatsani päältä, ei voitu olla varmoja näyttikö kone todellisuudessa minun vai vauvan sykettä. Lääkäri ja kätilö miettivät hetken hätäsection ja imukupin välillä ja lääkäri totesi ettei hätäsectioon ole aikaa. Minut komennettiin ponnistamaan, väliliha leikattiin (ei tuntunut yhtään millekään) imukuppi irtosi monta kertaa ja oli tosi vaikea ponnistaa kun en tuntenut mitään. Lopulta 7 minuutin ponnistamisen jälkeen vauva syntyi ja kiikutettiin suoraan pois virvoitukseen ja sieltä lastenosastolle.
Manttu - 18.09.2009 - 11:05
Minut vietiin leikkuriin nukutettavaksi ja ommeltavaksi, vaikka en kovin pahasti revennytkään. Mies joutui odottelemaan hetken ennen kuin pääsi pojan luokse. Ennen minun leikkuriiin vientiä ehti kuitenkin juosta tuomaan valokuvan uunituoreesta pikkumiehestämme.
Poika oli yön yli lastenosastolla ja minä yksin synnyttäneiden osastolla kahden kengen huoneessa. Onneksi silti laittoivat tuohon huoneeseen, sillä olivat ensin olleet laittamassa neljän hengen huoneeseen. Siellä olisikin ollut aivan kamala olla kun toisilla olisi ollut vauvat vieressä ja omaani en ollut vielä edes nähnyt kuin valokuvasta. Asiat menivät kuitenkin hyvin ja seuraavana aamuna saimme vauvan viereemme. Sairaalassa olimme kuusi päivää, sillä vauvalla nousi tulehdusarvot. Lääkäri sanoi, että synnytys oli vauvalle imukupin irtoamisineen niin raju kokemus että se säikähdys on todennäköisesti nostanut tulehdusarvot. Nyt vauva voi hyvin ja tuhisee tuossa vieressä sängyssään. Kuten lääkärikin totesi, vahvalta kaverilta vaikuttaa. Ei jää kyllä kenellekään epäselväksi jos asiat eivät ole tällä pikkumiehellä hyvin.
Manttu - 18.09.2009 - 11:06
Äidille synnytys oli henkisesti rankka ja taitaa olla hieman terapian tarvetta. Sellaisen kammon synnytyksen loppu jätti, että jo aiemmin tekemämme päätös vain yhdestä lapsesta vahvistui. Vaikeinta on hyväksyä se, ettei kukaan tiedä miksi loppu meni noin. Sairaalassa en saanut asiaan mitään tukea (en kyllä jaksanut sitä itse pyytääkään) ja muutenkin jäi osastolla olosta huono maku. Synnytyksessä mukana ollut henkilökunta sen sijaan oli ihanan kannustavaa.
Nyt opettelemme vauva-arkea ja siinä meillä onkin paljon uutta ihmeteltävää. Suurin haaste tähän mennessä on imettäminen. Oli helpottavaa lukea elokuisten ketjusta keskustelua korvikkeen antamisesta. Maito on alkanut nousemaan ja pari viimeistä sairaalapäivää olivatkin ihan sairaan kivuliaita. Kohdallani oli epävarmaa pääseekö maito tulemaan rinnoista ulos ja olenkin pumpannut synnytystä seuraavasta päivästä lähtien rintoja ja voi sitä riemua kun sieltä tulikin sitten pieni tippa ulos 
Nyt maitoa tulee jonkin verran pullon pohjallekin ja olen onnistunut jopa imettämään muutaman kerran päivässä -rintakumin avulla. Poika on tottunut hotkaisemaan maitonsa helpolla ja ei usein jaksa äidin kuivaa tissiä, jota pitäisi oikeasti imeäkin.
Kiva siirtyä vihdoinkin tälle puolelle. En nauttinut yhtään raskausajasta, sillä jostain syystä (aiemman keskeytyneen keskenmenon, alkuraskauden juomisen ja lääkkeiden syönnin (ei yhdessä takia?)huoli masu-asukista oli valtava. Nyt varmaan alkaakin aktiivinen palstalla notkuminen kun taitaa mennä uunituoreilla vanhemmilla sormi toisinaan suuhun 
Ihanaa kun on tuollainen tuhisija nyt tuossa vieressä
jemoo - 18.09.2009 - 11:16
Voi, paljon onnea pienestämiehestä ! ♥
sari86 - 18.09.2009 - 11:16
Onneksi kaikki meni loppujen lopuksi hyvin ja nyt on pieni tuhisija kotona Ihania vauvahetkiä ja jaksamista teille!
Minä vielä kärvistelen odotuspuolella ison masuni kanssa..jospa se sieltä alkais kohta tulemaan 
Neppari - 18.09.2009 - 11:57
Oikein paljon onnea! Hurja synnytys, mutta ihanaa että vauva on nyt terve ja kaikki hyvin.
tässä tarinaa mun imetystaistelusta jos kiinnostaa: Mullakin tuo maidon nouseminen oli hidasta, olen siitä varmaan sata kertaa jo kirjoitellutkin tänne...!
Oltiin kans 6 pvää osastolla kun poju oli sen verran pieni (syntyi kesäkuun lopulla rv38+0, 2800g) eikä jaksanut imeä oikein pulloakaan vaan nukahteli koko ajan.
Tosiaan 4. päivänä mun rinnat oli kuin kivet, kirjavat ja ilkeän turvonneet. Pumppailin ja haudoin rintoja lämminvesipussilla että maitoa tulis paremmin...
Kotona jatkoin pumppailua 2x päivässä ja yritin imettää aina kun poika jaksoi, rintakumin avulla. Ehkä sitä ekat 3 viikkoa oli fyysisestikin niin väsynyt, että maitoa ei oikein senkään takia tullut. Stressasin asiasta myös jonkun verran ja itkua tuhersin kun jonakin päivänä maitoa ei tullut pumpulla ollenkaan...
4-5vkoa synnytyksestä poju alkoi imeä kaikki illat ja sen ansiosta maidonmääräkin lähti kasvuun. Korviketta annoin tuolloin varmaan 2/3 ravinnosta. Pumppuakaan ei onneksi enää tarvittu kun poju hoiti sen puolen..
Tosiaan ihan pikkuhiljaa maitomäärä kasvoi ja pojun ollessa kohta 3kk hän varmaan pärjäisi pelkällä rintamaidollakin, mutta toisaalta korviketta on hyvä antaa etenkin illalla kun poju on niin tissitakiainen, ja nukkuukin pitkään kun masu on kunnolla täynnä. Rintakumia käytämme vieläkin, olen yrittänyt välillä vierottaa siitä, mutta kun poju saa kauheita rintaraivareita, eikä osaa imeä ilman, niin olen sitten käyttänyt niitä.
Piki78 - 18.09.2009 - 12:47
Kuulosti mun synnytykseltä(lukuunottamatta vauvan vointia), mutta miksi ihmeessä sut nukutettiin? Mua leikattiin ronsikilla kädellä ja "vain" puudutus ja tiputus.
Piki78 - 18.09.2009 - 12:47
Niin ja siis tietty isot onnittelut kans!
piste - 18.09.2009 - 13:01
Onnea!mulla oli kans melkeen sanatarkasti tuollanen synnytys,joten se lienee sitten se "normaali" synnytys kun paljon kuulee tommosista
monstera - 18.09.2009 - 13:08
Onnea pienokaisesta! Mulla oli aika hurja synnytys, kamalan kivulias eikä edes epiduraalista ollut apua. Loppuhuipennuksena täyden kympin tyttö lakkasi tunnin iässä hengittämästä ja seuraava viikko meni lastenosastolla. Sen jälkeen kaikki on ollut oikein hyvin ja kohta pienokaisemme täyttääkin jo vuoden.
Uuvuttavan vuorokauden kestäneen synnytyksen jälkeen kätilö sanoi että voin keskustella hänen kanssaan synnytyksestäni seuraavana päivänä ja että minun pitäisi ottaa yhteyttä. Siinä tilanteessa oli sen verran paljon muutakin ajateltavaa että se jäi tekemättä. Täytyy ennen mahdollista seuraavaa synnytystä kyllä jotenkin käydä läpi asiaa.
Paljon voimia vauva-arkeen!
mami - 18.09.2009 - 13:31
onnea paljon 
Kannattaa keskustella tosiaan neuvolassa tai jossain vielä tuota synnytysasiaa ettei pääse mieltä masentamaan liikaa.
Marbella - 18.09.2009 - 13:42
Onnea nyytistä. Jos saa sanoa, niin on kyllä vallan erinomainen syntymäpäivä! Nimim. Itse tuona päivänä 28 vuotta täyttänyt.
Putte - 18.09.2009 - 14:00
Olipas synnytys, mutta onneksi äidillä ja vauvalla kaikki lopulta hyvin. Itse kanssa käytin synnytyslaulua ja se oli kyllä paras kivunlievytyskeino. Ja itsellä myös alkoi ponnistuttaa liian aikaisin, mikä ei todellakaan tunnu kivalta. Mutta onnea pienestä kääröstä!
heli - 18.09.2009 - 14:41
heippa ja onnittelut!
meillä myös pikkuinen säikäytti pahan päiväisesti kun oli ulostanut juuri ennen syntymää lapsiveteen ja jouduttiin imemään josta seurasi ilm kurkunpään kouristus josta johtuen ei oikein kyennyt hengittämään ja pikkuinen neito vietiin juoksujalkaa hoidettavaksi.
päivän lastenosastolla oli ja sitten kotiutui kanssani vuodeosastolle.
mä olen niin herkkä että tämä jätti kyllä jäljet minuun kun luuli oikeasti toisen kuolevan ja kun ihmisiä ravas ja kerto tilannetta...ja synnytys oli aivan karmiva muutenkin että pitkään en sen takia voinut toista lasta meille kuvitella vaikka haluisin.
synnytyssalista mut siirrettiin 4henk huoneeseen ja olikin tosi kiva kun ihan hajoamassa....keskustelun itse pyysin kätilöltä kun tiesin että tää jäis kaivelee mua mutta se ei oikein mitään antanut...
aika aika auttoi vaikkakin nyt kun pikkukakkonen toiveilun alla palaa edelleen mielikuvina mieleen tuo tapahtuma jota ei haluaisi kokea uudestaan.
synnytys on niiin mulistava tapahtuma että ei sitä voi edes kuvailla ollaan me naiset niin vahvoja!
kovasti voimia!
Manttu - 18.09.2009 - 15:11
Piki: Sanoin moneen kertaan synnytyksen jälkeen, että laitattehan kunnon puudutuksen kun alatte ompelemaan. Sanoivat vievänsä mut leikkaussaliin ja ompelevan nukutuksessa, vaikka en ollut repeytynyt pahasti -se epparihaava tehtiin kyllä. Ehkä niiden ois ollut vaikea ommella siinä salissa kun tärisin ihan holtittomasti. Kätilö korosti koko ajan synnytyksen aikana, että haluaa pyrkiä siihen että kaikkien ensisynnytys on mahdollisimman miellyttävä (voiko se olla sitä?) ja päätyivät nukutukseen ettei enää ompelusta jäisi traumoja. Oli kyllä aivan ihana kätilö!
Nyt on kyllä paikat NIIN kipeinä että vaikea uskoa joskus kävelevänsä -ja tosiaan mulla ei ees tullut pahoja repeämiä.
Käytittekö muuten jäädytettyjä siteitä? Sairaalassa jollekin oli annettu sellainen veteen kasteltu ja jäädytetty side, joka käärittiin pehmeään paperiin ja sitten pöksyyn suoraan iholle. Kuulostaa helpottavalle ja laitoinkin muutaman pakkaseen.
Piki78 - 18.09.2009 - 15:28
heli- meillä myös vauva oli kakannut lapsiveteen, mutta kätilö sanoi, ettei se ole vaarallista! Eikä siitä kyllä mitään ongelmaa näyttänyt olevan. Onpas eriláisia käytäntöjä!
Manttu- mulla oli sama - tärisin ihan kauheasti. se on se Epi mikä tekee sen. Mulla laski verenpaineet ja nousi kuume 
Luulisi, että nukutuksessa on isommat riskit kuin puudutuksessa. Mä en olisi suostunut enää kammosynnytyksen jälkeen nukutukseen. Eikä se ompelu enää sitten tuntunutkaan miltään. Vaikka kauan se kesti
Piki78 - 18.09.2009 - 15:31
Niin ja jääsitett oli ihan ehdottomia! Tosin mua neuvottiin laittamaan suoraan ihoa vasten. tein kotonaki sellaisia. Helpotti kipua ja turvotusta ja lisäksi tietty särkylääkettä. Kyllä sitä pikkuhiljaa pääsee kävelemään ja istumaankin, mutta tiedän kokemuksesta, että epämiellyttävää se alkuun on. Mulla alkaa nyt vasta olemaan suht normaaliolo istumisen ja kävelemisen kanssa ja synnytyksestä on 6,5viikkoa.
Nordea - 18.09.2009 - 21:08
Hirmuisasti onnea Sinulla oli hieman mutkia matkassa, mutta onneksi kurvit saadaan aina suoraksi ja vauvallasi on kaikki nyt hyvin <3 Paljon ihanaa ja vauvantuoksuista arkea
Anna81 - 18.09.2009 - 22:57
Onnea kovasti pikkuisesta! Onneksi kaikki meni hyvin, kun voi paljon pahempaa tapahtuakin
Tiedän hyvin tunteen. Sitä pelko että oma vauva kuolee kun joutuu lasten/teho osastolle. Meillä oli todella huono tuuri synnytyksessä kun sydänäänet pitkään kateissa eikä lääkärit/kätilöt tehneet mitään. Viime hetkessä hätäsektioon. Vauva oli hengittänyt mekoniumia ja joutui teho-osastoon toiseen sairaalaan kolmeksi viikoksi. Hengityskoneessa kiinni. Yli viikon ajan ei kukaan tiennyt selviääkö hän edes. pitkään vakavia verenpaine ongelmia jatko-hoidossa myös. Päänkuvauksissa oli muutoksia ja ei selviä kuin odottamalla vousikausia, onkohan kaikki hyvin meidän pienellä..
En vieläkään pysty lukemaan synnytys-tarinoita ilman että kaikki palautuu mieleen. Olen kyllä onnellinen että kaikki loppui kuitenkin hyvin teidän pikkuisen kanssa.
Manttu - 19.09.2009 - 17:15
Ihan hirmuisesti Anna81 voimia!!!!!!!!!!
VASTAA
VIESTIIN
