Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - VAUVA


| Vastaa viestiin | VAUVA |

keskivaikea masennus ja siihen liittyvää..

nyt nikitön - 17.09.2009 - 15:09

jepjep, tällä mammalla todettiin keskivaikea masennus, nyt edessä terapia ja lääkitys. Oon sairastanut masennuksen aiemminkin, vuonna 2006, mutta nyt erinäisistä syistä tuli uudelleen ja pahempana. Kesti kauan ennen kuin pystyin apua hakemaan, mutta jo nyt helpottaa olo koska tiedän saavani apua ammatti-ihmisiltä.
Oikeastaan se miks tänne kirjoitin, on se että haluaisin kuulla muiden kokemuksia masennuksesta kun on pieni lapsi. Itse jaksan jotenkuten, oon vaan fyysisestikin niin väsynyt, että nukun yleensä ne ajat kun lapsikin on unilla. Se taas tarkoittaa sitä että koti on hyrskynmyrskyn. Myöskin ihan ruuan teko, pyykin pesu ja muut normaalit asiat vaatii multa itseni pakottamista. Lapsen kanssa menee mielestäni kuitenkin hyvin, saan siitä valtavasti voimaa ja energiaa, lapsen hymy on parasta lääkettä.
Sitä olen kovasti pohtinut, että kun mieheni kanssa haluttaisiin lapset suht lyhyellä ikäerolla, että miten sitten kahden kanssa pärjäisin. Uskon kyllä siihen että pärjäisin hyvin, mutta oikeastaan mietin tota lääkitysjuttua, et kun edellisessä raskaudessa voin ihan mielettömän hyvin, varmaan jotkut raskauden aikana erittyvät hormonit piti mielen tasaisena ja hyvänä. Mutta siis kannattaako mun alottaa nyt sit lääkitystä ollenkaan jos toista aletaan yrittään lähiaikoina...tiedän että raskausajan mulla olis taas hyvä olla, ja sen jälkeen voisin aloittaa lääkkeet, tai no, riippuu tietty imettäisinkö vai en. Mielummin kyllä imettäisin.
Tiedän että joidenkin mielestä on silkkaa hulluutta yrittää toista, mutta onko sekään oikein että annan sairauden romuttaa kaikki unelmat ja toiveet. Jos ajattelisin vaan sairauteni kannalta, ei mun varmaan kannattais hankkia enää ikinä yhtään lasta. Mä kuitenkin olen hyvä äiti lapselleni, siltä ei taatusti puutu mitään, pystyn olemaan läsnä, leikitään ja ulkoillaankin. Jotkut asiat on vaan mulle vaikeampia, ja kaikki ei tapahdu heti.
Kertokaa kokemuksianne, niin hyviä kuin huonojakin.


VASTAUKSET:


Eevis - 17.09.2009 - 16:28

Moi! Siskollani on lapset ikäerolla 1,5 vuotta ja hänellä on ollut tosi rankkaa. Hienosti on tähän asti jaksanut ja mikäs siinä jos mieskin olisi enemmän mukana, mutta siinä kyllä jää jo sitten kotihommatkin tekemättä

Itse oon kanssa masennuksen sairastanut ja vähän on ollut ilmassa nytkin. Ilman lääkkeitä menen, mutta en saanut hetki sitten mitään aikaiseksi. Kuulosti todella tutulta tuo sinun tilanne. Ja silloin kannattaakin antaa itselle aikaa ja antaa niiden kotitöiden olla. Itse olen antanut olla ja kiitän siitä että mieheni on ollut ymmärtäväinen ja häntä se ei ole myöskään häirinnyt

Minulle oli tärkeä kaveri joka oli saman kokenut tai kävi samaa läpi. Vertaistuki auttaa jaksmaan.

En tiedä mikä on tilanteesi kun en ole sinua tavannut, mutta ei välttämättä kannata lääkitystä aloittaa. Kyllä he sitä suosittelevat ja ovat tietysti heti antamassa, mutta itse koin että ne lääkkeet silloin tekivät minut vielä lamaantuneemmaksi. Toisaalta sitten veljeni vaimo ei olisi voinut kuvitellakaan tulevansa toimeen ilman lääkkeitä Ollaan kaikki niin erilaisia että vaikea sanoa mikä kannattaa..muista kuitenkin että niiden lopettaminen aiheuttaa myös omat mielialan heitot että nekin voi välttää jos ei aloita

Uskon että jaksaa kahden kanssa jos osaa antaa niiden kotiasioden olla stressaamatta.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä Kirjoitin aika noppaan kun pikkuinen on heräämässä


ap - 17.09.2009 - 17:25

mulla oli sillon aiemmin lääkitys ja auttoi kyllä ihan hirmu paljon. Ainoo vaan että kun sen aloitin, oli pari viikkoa oksettava olo eikä ruoka maistunut. Mutta siitä se lähti sitten. Kävin sillon ihan terv.keskuksessa ja siellä ainoa apu oli lääkitys ja keskustelu psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa, jauhettiin paskaa kerran kuussa ja siitä ei kyllä ollut yhtikäs mitään apua. Nyt menin suoraan yksityiselle ja heti alkoi homma pelaan, huomenna meen sinne psykiatrin juttusille, sovitaan just lääkkeistä ja terapian osuudesta jne..
Mut katsoo nyt mitä sovitaan...
Kiitos ihanasta tsemppauksesta,kyllä mä uskon että tästä suosta taas nousen, ja toivon vaan ettei kaikki suunnitelmat tosiaan kaatuis tän takia. Ja suurin apuhan mulle nimenomaan on mun perhe, ihana mies ja lapsi, joiden takia jaksan mitä vaan. Ne vaan joutuu nyt oleen sijaiskärsijöitä. Ja tosiaan, mä oon kyllä itselleni suhteellisen anteeksantavainen, tottakai potee huonoo omaatuntoo joskus kun tuntuu ettei tee tarpeeks kotihommia, mutta tosiaan, on niitä tärkeämpiäkin asioita ku likanen sukka lattialla ja mies on ehkä maailman ymmärtäväisin ja se on aivan mahtavana apuna ja tukena.


Odelia - 17.09.2009 - 19:31

Oikein paljon tsemppiä!!
Kerro sille psykiatrille noista raskaushaaveista yms. On sellaisiakin masennuslääkkeitä, joista saa käyttää raskausaikanakin tarvittaessa. Ihan lopussa sitten vasta suositellaan olemaan kokonaan ilman. Eli sen suhteen ei kannata stressata.

Mun mielestä olet jo pitkällä, kun tiedostat ja myönnät asian itsellesi/läheisillesi. Matka parempaan oloon saattaa kestää hetken, mutta on varmasti edessä. Oikein paljon tsemppiä!

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|