Tässä olen taas.
Nöyränä, avuttomana, uupuneena.Aamulla tehty raskaustesti nauraa roskiksesta:
-Olisihan sinun pitänyt se tietää!
Olen niin kyllästynyt kantamaan
tätä mustaa surua sielussani.
Olen kyllästynyt olemaan
pelkkä lapseton tyhjä kohtu.
Kun minulta kysytään mitä kuuluu, vastaan
-Kiitos oikein hyvää!
Mutta rakkaimmilleni vastaan:
-Ei vieläkään.
Niin ne päivät ja viikot kuluu
ja taas kuukauden päästä
saan hetken olla raskaana.
Tarkkailla oireita, laskea päiviä, uskoa ja toivoa;
-Nyt se tapahtuu!
Kunnes taas
jälleen kerran
se ihanan kaunis haave
räjähtää sirpaleiksi.
Mutta vaikka kaikki alkaa alusta taas,
vaikka kaikki on mustaa nyt,
yhä ne toivon sirpaleet
jaksaa muistuttaa;
jonakin päivänä
Se on totta