PERHEKERHO KESKUSTELUT - TOIVEILIJAT

| Vastaa viestiin | TOIVEILIJAT |

Vakitaustailija..

tinka - 13.09.2009 - 18:58

Jatkoin nyt tänne ylemmäs, kun en meinannut enään itsekkään löytää tota alempaa ketjua

mun täytyy kyllä nyt sanoa, että parempaa ja asiallisempaa palvelua olen saanut tuolta julkiselta puolelta (jossa siis jopa nyt viikon ollut asiakkaana..) kuin yksityiseltä. Meillä täällä pikkukylässä siis ei ole mitään yksityisiä lapsettomuusklinikoita, joten kävin aikasemmin ihan ykstyisen gynen luona. Se ei paljon asioita selitellyt enkä kokenut että olisi edes kunnolla mun huolta lapsettomuudesta kuunnellut. Nyt julkisen puolen sairaalassa (jonne siis täältä meiltä on ajeltava noin 100km..) ovat olleet tosi mukavia. Noille jonoillehan eivät voi mitään, mutta kohtaaminen on ollut paljon parempaa!! Voi kun nyt saisin jonkin peruutusajan tohon laparoskopiaan niin sitten taas asiat etenisivät..

Mielenkiinnolla odottelen kuulumisia sitten teidän lääkärireissulta..!

VASTAUKSET:

Vakitaustailija - 13.09.2009 - 19:46

Hyvä kun aloitit uuden ;-)

Jep, minäkin olen ollut ihan tyytyväinen julkisen puolen toimintaan aluesairaalassa ja hommat eteni koko ajan eli joka kierrossa oli jotain.

Mutta sitten tuolla "korkeammalla tasolla" Naistenklinikalla tuntu jotenkin tympeemmältä. Toki ihan mukavasti kohtelivat vastaanotolla , mutta puhelimessa "kyllä te kesän aikana raskaudutte, ei puhuta jatkoista" ärsyttivät. Tosin eka käynti, josta molemmat maksoi poliklinikkamaksun kesti alle 15 minuuttia, joten hyvät rahat ne siitä sai. Saman asian olisi voinut vaikka soittaa. Kun meilläkin on tunnin matka Naistenklinikalle ja töistä piti järjestää mahdollisuus lähteä, niin alle vartti tuntuu vähän ihmisten kiusaamiselta. Nyt mä jo puhuin miehelle, että tällä kertaa me istutaan siellä kuin tatit, eikä lähdetä mihinkään ennenkuin saadaan tarpeeksi vastauksia ja suunnitelmaa tästä eteenpäin. Viimeksi olin niin shokissa, kun en odottanut laparoskopiaa ja mulle ei ole koskaan leikkauksia tehty, että en osannut kuin kävellä ulos, kun käskettiin.

Toki minäkin jonot ymmärrän, mutta turhauttaahan se, kun joutuu vain odottelemaan ja lähestyvä syntymäpäivä vielä aiheutta sen, että enhän minä tästä nuorru. Muutaman kerran hoitohenkilökunta on erehtynyt sanomaan, että olette vielä niin nuoria (minä kohta 31), että teillä on aikaa. Mä kyllä loukkaannuin moisesta, koska mä en koe itseäni niin nuoreksi ensisynnyttäjäksi (toki vanhempiakin on) ja kun ei tiedä meneekö hoidoissa pari kuukautta vai kymmenen vuotta (kuten työtoverilla).
Ja tätini toi sen näkökulman myös, että adoptioon on yläikäraja ja se ei ole niin kovin kaukana, kun sitäkään asiaa ei voi vain päättää kuten kaupassa mitä leipää ottaa. Tädille kävi siis yli kymmenen vuotta sitten niin, että julkisella olis tehty yksi hoito, johon jono kaksi vuotta ja epäonnistumisen jälkeen laitettiin taas jonon perälle ja uus kahden vuoden jonotus. Yksityisellä tehtiin joka kiertoon, jos itse jaksoi ja rahat riitti.

Voimia odottamiseen, se on NIIN tylsää! Toivotaan, että se aika tulee sieltä mahdollisimman pian, mullahan se siis tuli noin kahden kuukauden päästä lähetteen kirjoittamisesta. Mä jännittelen torstaita, mutta onneksi on paljon menoja tähän viikkoon, niin eiköhän päivät kulu kuin siivillä.

Tinka - 14.09.2009 - 19:58

Mäkin jaksan edelleen kiukustua tuosta "kyllä se sieltä ihan koska vaan voi tulla" asenteesta!! Kun sanotaan että stressi voi vaikuttaa kielteisesti raskautumiseen, niin kyllä sitä stressiä vaan lievittäisi se, että ottaisivat asian todesta ja suunnittelisivat jatkoa jo valmiiksi, vaikka itse olisivatkin niin varmoja että raskautuu ilman hoitoja. Ainahan ne ajat voi sitten perua, jos sellainen ihme tapahtuu.
Kyllä mä uskon että nyt jo teillekkin suunnitellaan hoitoja, sillä varmaan kaikki tutkimukset on jo tehty, tuskin ne enään keksivät mitään uutta!

Mullekkin sanottiin että "voi, te olette niin nuoria, ehditte saada vielä monta lasta!" jossain vaiheessa ja se tuntui musta lähinnä vittuilulta. Mäkin täytän ihan kohta 30-v, joten en todella tunne itseäni "niin nuoreksi". Ja kun oikeasti ei tiedä kuinka kauan tässä vielä menee...

Me ei tohon adoptioon kyllä lähdetä, sijaisvanhemmuutta on mietitty, mutta tällä hetkellä mulla ei oo voimia jaksaa sitä asiaa ruveta enempää selvittelemään. jotenkin tuntuu niin käsittämättömältä tämä oma lapsettomuus, en ikinä uskonut että mulle käy näin! Meidän suvussa ollaan tosi sikiäväisiä, eikä mulla oo ollut mitään tauteja ja menkatkin olleet hyvin säännölliset. ja silti tämä!!

*huokaus* no, odottelen kuulumisia sitten torstailta..

Tinka - 14.09.2009 - 20:02

Ton huokauksen kuului olla tuossa edellisen kappaleen lopussa nyt siitä saa ihan väärän kuvan!! Eli siis omaa tilannettani huokailen ja mielenkiinnolla odottelen niitä teidän kuulumisia sieltä lääkärikäynniltä
vaikea laji näin tottumattomalle tää nettailu...

Vakitaustailija - 14.09.2009 - 20:23

Mä en kans osaa ajatella adoptoivani, vaikkakin suvussa on adoptiolapsia ja vielä ihan suomalaisiakin, enkä koskaan tavatessa ajattele, että ne ei ole verisukulaisia. Jotenkin mä en vaan osaa ajatella, että mulla olis oma adoptiolapsi. Sijaisvanhemmuutta mäkin olen joskus ajatellut ja enemmänkin sen takia, että niistä on niin pula ja ammatti velvottaa ajattelee lasten parasta.

Mäkään en koskaan ajatellut, että me oltais täs tilanteessa. Koskaan mitään ongelmaa ollut menkkojen kanssa, jos ei julmettuja kipuja oteta huomioon. Mutta aina on voinut kalenterista katsoa koska ne alkaa ja pillereiden jälkeen on voinut melkein kelloajan laittaa valmiiksi, että tuolloin. Sit kaveripiirissä oli monta, jolla oli hankaluuksia tulla raskaaksi. Ja päättelin, että Murphyn lain mukaan mä tuun samantien raskaaksi, vaikka olisin toki suonut kavereille ensin, kun olivat pitempään toiveilleet. No keppi kalahti omaan nilkkaan. Kaverit on saaneet omat pikkuisensa ilman tutkimuksia ja hoitoja ja mä vedän koko satsin läpi. Ehkä se Murphyn laki menikin sit niin, että kaverit toiveilee pitkään, mut saa luomuvauvat ja mä toiveilen vielä pitempään ja saan Ihan Valtavan Fantastisen-vauvan tai Ihanan Upean Ihmeen tai jonkun muun.

Mä laitan torstain käynnistä sitten jotain jossain kohtaa. Riippuen kuinka shokissa tällä kertaa tulen kotiin.

Niin. Oliko teillä jotain diagnoosia vai oletteko tekin selittämättömiä kuten me?

Tinka - 15.09.2009 - 21:02

niin se keppi kalahtaa.. mäkin ajattelin alussa että miten sitten osaan kertoa meidän raskaudesta kun on niitä pitkäänkin jo toiveilleita.. eipä oo tarvinnut kertoa!!

Tällä hetkellä epäilynä on mun endometrioosi ja miehellä on jotain vasta-aineita spermassa, jotka saattaa hieman vaikuttaa. Eli se arvo oli jotenkin hieman koholla, mutta ei kuulemma paljoa.

Se kai meidän diagnoosi, eipä ole kukaan sen sitä varsinaiseen diagnoosi-muotoon kirjannut, ainakaan vielä. No, ensi viikon torstaina mäkin meen lääkäriin katsovat sen munarakkulan kypsymistä, voihan se olla että jotain vastauksia saa jo silloin.

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: