Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - TERVEYS


| Vastaa viestiin | TERVEYS |

Tarvin jonkun jolle puhua

Lila - 23.09.2009 - 22:57

Olen vaikeasti masentunut.
Olen ollut jo 2 vuotta, masennuin esikoisen syntymän jälkeen. Aluksi vain lievästi, mutta koko ajan olotilani vain huononee. Nyt olen todella uupunut 3-vuotiaan ja 8 kuukautisen äiti.

En tiedä enää miten selvitä, sillä vaikken virallisesti ole yksinhuoltaja, niin olen kuitenkin. Olen aina hoitanut kaiken. Kaikki on minun vastuullani. Mieheni ei osallistu mihinkään talous-, perhe-, lasten tai raha-asioihin millään tasolla. Hän vain käy työssään ja harrastaa. Minulla on kaksi sukulaista, äitini ja veljeni, jotka kumpikin asuvat lähes 1000km päässä. Anopilleni (jonka kanssa en koskaan ole ollut läheinen) kerroin masennuksstani kesällä, ja hänen vaan tuumasin, että on jo arvannut aikoja sitten asian olevan näin. Kaverini olen onnistunut hävittämään viimeisen 4 vuoden aikana täysin...

Miten muiden masentuneiden puolisot ovat auttaneet/reakoineet?

Minä en jaksa. Minulla ei ole ketään joka auttaisi vaikka lastenhoidossa tai juttelisi kanssani.
...enkä kykene enää luomaan uusia kontakteja, sillä masnnuksen pahennuttua, olen alkanut kärsiä myös paniikkihäiriöstä.

Voi vyyhtiä...


VASTAUKSET:


=) - 24.09.2009 - 09:10

Milloin teillä on seuraava neuvola? Ota siellä heti puheeksi tuntemuksesi. Voithan vaikka soittaakin sinne ihan vaikka heti ja sanoa, että nyt olis tarve päästä käymään. Sieltä ainakin osaavat neuvoa eteenpäin. Onko teilläpäin mitään perhekerhoja tms, mistä voisit saada tuttavia ja juttuseuraa? Kerro myös miehellesi mitä ajattelet ja miten paha sinun on olla, toivottavasti hän herää tajuamaan olosi ja auttaa sinua tästedes. Tsemppiä!


ota - 24.09.2009 - 19:53

yhteys lääkäriin jotta saat hoitoa, pieni mielialalääke parantaa olon ja jaksat taas sumplia asiat. Ja ihan psykiatrit puhuvat että masennus johtuu foolihapon ja b12 vitamiinin puutteesta sekä e-epa kalaöljyn joten ostapa näitä myös.


lila - 25.09.2009 - 15:23

Kiitos neuvoistanne.
Olen käynyt jo vuoden terveyskeskuksen psykologisen sairaanhoitajan paikeilla. Hän ehdotti noin kuukausi sitten, että aloittaisin lääkkeiden syönnin ja hänen kauttaan lääkäri on kirjoittanut minulle myös reseptin. En ole vielä aloittanut lääkkeitä...jotenkin se tuntuu pelottavalta.
Olen myös käynyt aiemmin perhekahviloissa ja osallistunut leikkipuistojen toimintaan, mutta en ole onnistunut luomaan minkäänlaisia ihmissuhteita niissä. Koen vaan valtavaa alemmuutta ja joukkoon kuulumattomuutta.
Mieheni kyllä tietää tilanteen, mutta hän jotenkin odottaa minun hoitavan asian pois päiväjärjestyksestä.
Ja tämä on nimen omaan nyt ongelmani. Minusta tuntuu, että olen niin yksin. Tiedän, että masennuksesta täytyy parantua itse...mutta jonkinlaista tukea kaipaisin. Siksi kysynkin, miten muiden masentuneiden läheiset ovat auttaneet?
Ovatko he ottaneet joitakin asioita vastuulleen, niin että masentunut saisi joskus omaa aikaa? Tai järjestäneet esim. kyläilyjä kavereiden luona tms. saadakseen sosiaalisia suhteita herätettyä?


minä - 26.09.2009 - 20:33

missäpäinasut voisin jutella sinunkans ja lähteä vaikka lenkille tai kahvilaan tai meillekkin voisit tulla


äksy - 26.09.2009 - 21:49

Ota ihmeessä lääkettä, ei niitä tarvi pelätä ja kirjoittele tänne, niin aina täällä joku on lukemassa ja ymmärtämässä.
Itse olen jo isojen lasten äiti, mutta hoitoalan ihmisenä ymmärrän sinua hyvin. Älä jää neljän seinän sisään murehtimaan.
Tsemppiä sulle.


Pilleriä - 30.09.2009 - 19:20

huuleen vaan. Niitähän popsii montasataa tuhatta suomalaista. Niistä pääsee kyllä eroon, mutta jos tilanne on paha, niin niillä kannattaa aloittaa. Hanki sitä keskusteluapua tavalla tai toisella. Ystävät on ihan hyviä, mutta toisaalta ammattiauttajakin siinä rinnalla on kyllä enemmän kuin suositeltava. Ystävillä kun tuppaa olemaan sellainen taipumus, että asettuvat vähän puolelle (jonka tarkoitus sinänsä on hyvä) ja silloin asioiden ja ongelmien syiden etsiminen saattaa olla hankalaa...


Manttu - 04.10.2009 - 13:14

Mitä lääkettä sait? Itse olen syönyt vuosia neurologiseen vaivaan lääkettä, jota käytetään myös mielialalääkkeenä(sitalopraami). Raskauden aikana lopetin lääkkeen, mutta voi olla että joudun aloittamaan lääkkeen vielä uudestaan joskus. En huomannut itse olleeni erilainen kuin normaalisti, eivätkä läheisetkään. Älä siis turhaa pelkää lääkkeitä. En ole sitä mieltä, että kaikille vaan pilleriä huuleen, mutta sinunkin tilanteessasi aloittaisin ehdottomasti. Kyllä niistä pääsee sitten joskus eroon.Mäkin söin lääkettäni useita vuosia putkeen ja ilman raskautta söisin edelleenkin. Mulla oli inhottavia vieroitusoireita kun lopetin liian nopeasti, mutta ei nekään kestäneet kuin pari viikkoa ja tosiaan olisivat olleet varmasti lievempiä jos olisin malttanut lopettaa hitaammin.

Tule säkin tonne Parkin puolelle, jos tämä sivusto kuolla kupsahtaa. http://p1.foorumi.info/parkki/index.php
On hyvä, että 'juttelet' tästä asiasta. Etkä varmasti ole yksin tilanteesi kanssa. Luulen, että jollain tavalla masentuneita äitejä on paljon.

Ja ei varmaan olisi kenellekään huono juttu aloittaa noiden 'Otan' mainitsemien juttujen syönti.

Voimahalaus!

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|