PERHEKERHO KESKUSTELUT - TERVEYS

Hulluko?

Nikittä - 02.10.2008 - 12:44

En varmaan ole ainoa jännittäjä, mutta välillä tuntuu että hermoilu menee ihan yli. Siis jännitän kaikkea mahdollista, jopa esim. itseni esittelemistä kokouksessa jne. Joinakin päivinä jännitän "muuten vaan" ilman mitään syytä, joskus taas olo tuntuu ihan kivan varmalta.
Onko hyviä neuvoja, lääkkeitä en haluaisi käyttää ainakaan jatkuvasti. Psykiatrilleko pitää suunnata? Taustasta sen verran, että kaikki on peruskunnossa, hyvä mies ja lapset, ystäviäkin on, heidänkään seurassaan harvoin olen ihan rentoutunut. Tämä rasittaa melkoisesti, jännityspäivänä koko aika tuntuu menevän itseni tarkkailuun, kun vielä alan miettiä, onko tuntemusten syynä sittenkin joku sairaus

VASTAUKSET:

hei - 02.10.2008 - 17:24

Hullu et ole ja sillä sipuli.
mistä olet tuon jännittämisen saanut ja milloin?
Esim mulla oli luokkakaveri aikuisopiskelijana, jota ei ois aaanut millään luokan eteen ja ei sit esittänytkään mitään kuin paikaltaan koko koulutuksen aikana...paitsi..että viimeisillä viikoilla yllätti meidät huippuesitelmällään kävelemällä luokan eteen ja esittämällä ääni hiukan väristen ja tosi selkeästi ja hyvin luokalle työnsä.
Olimme luokassa hänen kanssaan jutelleet ja purkaneet siitä tulevaa huolta, hänelle kammo oli tullut jo ala-asteella...
Me opiskelutoverit kuuntelimme ilonkyyneleet silmissä ja annoimme hänelle raikuvat aplodit.
Siitä alkoi hänen rohkeampi aikansa pikkuhiljaa...
Millainen tulee sinun tarinastasi?
Uskon että hyvä kuitenkin!
Käy vaikka kuraattorille tai vastaavalle puhumassa jännittämisestäsi!
Onnea matkaan, vaiva on muutern yleisempi kuin uskotkaan...

Voisit - 03.10.2008 - 06:33

Myös käydä juttelemassa lääkärille asiasta ja saada aluks
lääkettä,joka rentouttaa.
Siitä se lähtee etiäpäin,monesti jo se edellisen kerran jännitys/ahdistustilanne muistuu mieleen ja jo jännittää sitä,et mitäs jos taas tulee paniikki/jännitys ja kierre vaan kasvaa kasvamistaan.
Siksi noita lääkkeitä suosittelen,se pysäyttää kierteen ja alat pikku hiljaa saamaan positiivisia kokemuksia tilanteista missä olit rennompi ja taas kun muistat sen niin seuraava kerta on jo helpompi jne.
Etkä ole hullu,et sittenkään vaik käyttäisit jotain lääkettä!!!! Tsemppiä!!!

ap - 03.10.2008 - 08:31

Kiitos. Lääkkeitä olen harkinnut, mutta ajatellut jos niihin jää koukkuun - niin ei varmaan kävisi. Jotenkin tuntuu, että pitäisi selvitä ilman, että petyn itseeni jos en pysty. Ehkä pitää vaan oppia ajattelemaan toisin.

Olen jännittänyt aina, kouluaikana oli jonkin verran kiusaamista, siitäkin että jännittämisen huomasi. Itsetunto on ollut melko huono, ennen kuin aikuisiällä vasta älysin olevani ihmisten mielestä ihan kiva, kauniskin jne. Mutta varmaan jossain pohjalla on vielä se tunne, että "kaikki katsoo". Tässä iässä kuitenkin mielestäni pitäisi osata ajatella, että jos jonkun mielestä en olekaan kiva, niin entä sitten - ja periaatteessa niin ajattelenkin, jännitys ei oikeastaan ole sillä tavalla tietoista, se vaan tulee jostain.
Täytynee käydä tohtorin puheilla, josko siitä uusi elämä avautuisi

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: