Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE


| Vastaa viestiin | PARISUHDE |

Mistä löytäisin onnellisuuden uudelleen?

onneton - 29.09.2009 - 14:19

Periaatteessa asiat on aivan hyvin. Olemme naimisissa ja meillä on kaksi lasta. Olemme olleet yhdessä 11 vuotta. Arki perheessämme sujuu hyvin, molemmat pyörittävät kotiasioita. Olen siis hyvin tyytyväinen mieheni panostukseen kotona, arjessa ei mitään moitittavaa.
Minun omat tunteeni ovat vaan jotenkin lässähtäneet. Rakastan kyllä miestäni, mutta jotenkin olen onneton ja haluton eikä minua kiinnosta siinä ihmisessä juurikaan mikään. En jaksa enää asioista oikein edes keskustella, mielialat vaihtelee. Välillä on tosi hyviä päiviä, olen onnellinen ja tyytyväinen. Nykyään vaan on niin usein niitä päiviä etten ole onnellinen, liian usein. Tuntuu että olen saavuttanut elämältä kaiken mitä haluan, on talo, lapset, hyvä mies ja hyvä työpaikka. Mitä sitten??
En oikeastaan edes tiedä mitä kaipaan elämääni muutosta. Minullahan on kaikki hyvin, ainakin pitäisi olla. Mutta en vaan ole onnellinen. Lisäksi olen jatkuvasti ihastunut toisiin miehiin, kohde välillä vaihtelee.
Minua pelottaa, että tunteet kuolee omaa miestä kohtaan kokonaan. Miten saan ne takaisin? Joskus tuntuu, etten edes jaksa tai haluakaan yrittää.
En tunne olevani mitenkään masentunut, muuhun osaan elämästäni olen todella tyytyväinen, on ihanat lapset ja ihanat ystävät, minulla on ns. omaa elämääkin aina ollut ihan tarpeeksi.
En ymmärrä mikä minua vaivaa...


VASTAUKSET:


kk-75 - 29.09.2009 - 14:33

Suhteenne on tullut päätökseensä. Jos et halua ottaa salarakastajaa, niin on helpointa erota nopeasti. Rakastaja voisi olla hyvä kuitenkin, miehesikin piristyisi, kun huomaisi Sinun kelpaavan muillekin.


onneton - 29.09.2009 - 14:46

Alkuperäinen kirjoittelija jatkaa vielä sen verran, että mieheni on myös epäillyt ja suorittanut jonkinlaista kyttäilyä parin vuoden ajan varmaan (enemmän tai vähemmän). lukenut kaiken minkä nettiin kirjoittelen yhdelle palstalle, saattaa lukea tämänkin. Vaikka monta kertaa on luvannut lopettaa kirjoituksieni lukemisen. Olen siis kirjoitellut joskus kaikenlaista parisuhteestamme ym. omia asioitani. Eli mustasukkainen hän minusta on ja epäilee varmaan aina kun jossain olen menossa, vaikka ei sitä suoraan sanokaan. Ja jatkuvasti yrittää mun naaman asennosta lukea mitä minun päässä liikkuu, olen varmasti pettänyt kun olen näin etäinen ja onneton, enkä voi elää itseni ja tämän asian kanssa jne.


jos - 29.09.2009 - 14:51

epäilee nii on sama pettää oikeest


onneton - 29.09.2009 - 15:00

Luulen, että olisinkin kaikesta kyttäilystä päässyt helpommalla, jos olisinkin joskus oikeasti pettänyt. Mutta en ole, ja aina minua vain epäilläään. Olen kerran ollut ihastunut, josta hän on tietoinen (luki tämän nettikirjtoituksistani). Sen jälkeen tämä kyttäily on jatkunut.
Pitääkö sitä nyt sitten vaan kestää, kun kerran olen itse oman kuoppani kaivanut (?). Onko se nyt sitten aina mun onnellisuudestani pois, jos joskus on luottamusta menetetty, pitääkö siitä kärsiä koko elämän ajan?
Nyt kun sain miehen edelisen kerran kiinni tästä kirjoituksieni lukemisesta, annoin viimeisen mahdollisuuden lopettaa. Nyt luulenkin, että hän ei ole niitä lukenutkaan, luotankin siihen. Mutta kyllä hän sitä tutkintaa jatkaa, eri muodoilla vaan. Yrittää tulkita minua kaikin mahdollisin keinoin ja hakee viitteitä naamasta, kyselee työajoista ja liikkeistäni jne. muka huomaamattomasti. Halusi nähdä fb-kaverini ja sellaista.
Voiko hän itse päästä tuosta kyttäämisestä eroon koskaan? Kuinka kauan mun pitää antaa aikaa.. Vai luottaako hän minuun enää koskaan.


------------------- - 29.09.2009 - 15:17

Sinulla on itselläsi ilmeisesti menossa kriisi. Silloin ei kannata alkaa erota, koska kumppanilla ei ole siihen osaa ei arpaa.


onneton - 29.09.2009 - 15:21

Minulla on ihan varmasti menossa kriisivaihe. Kuinkahan kauan nämä ikäkriisit yleensä kestää? Tätä on jatkunut jo ainakin puoli vuotta tätä pahinta vaihetta.. Vuosiako tämä jatkuu..


Joo - 29.09.2009 - 15:48

voi jatkua pitkäänkin. Ukkosi on ärsyttävä. Miten siedät tollasta?


=) - 29.09.2009 - 16:03

Voi luoja ton yhden kommentteja, ei voi muuta sanoa taas!!!

Yritä nyt vaan vielä miettiä, noin pitkää suhdetta ei kannata heittää menemään ihan helpolla. Kaikillehan niitä huonompia jaksoja tulee ja kun niistä jaksaa taistella tiensä eteenpäin, voi kuulemma olo olla kuin vastarakastuneella taas. Ja olen myös kuullut, että ne ihastumiset toisiin on aika normaaleja, pointti on siinä, ettei saa tehdä mitään niiden suhteen.

Sinua varmaan ahdistaa se miehesi "kyttääminen", voisitko yrittää ajatella sen niin, että tiedät miehesi ainakin rakastavan sinua aivan hurjasti, kun hänen suurin pelkonsa on nähtävästikin sinun menettämisesi... Koska hänellä on tarve kytätä niin hän varmaan vaan pelkää. Voisiko tilanne helpottaa yhtään puhumalla? Olisiko esimerkiksi pariterapiasta apua?


Järkipäine - 29.09.2009 - 17:45

Älä ny ainakaa ala miestäs murhailemaan .
Ei kannata kehitellä täydellistä murhaa koska kiinni jää ja ei oo hauskaa elellä henkinen murhapainolasti päässä.
Ota koira.


Nikitön - 29.09.2009 - 19:16

Itse olen nuori perheellinen nainen.Olen seurannut vanhempien taistelua parisuhteen puolesta.Uudet harrastukset ja yhdessä tekeminen on ainakin heidät saanu hyvälle mielelle ja jaksamaan arkea yhdessä.Aina heillä tuntuu olevan jokin tavoite esim vuoden päähänHe ovat olleet yhdessä 25 vuotta ja olen huomannut että parinkymmenen vuoden kohdalla vanhemmat alkoivat laittaa erilaisia tavoitteita suhteelleen.Esimerkiksi moottoripyörän laittoivat,sitten tuli asuntovaunun vuoro ja nyt ovat karavaanareita,ulkomaan matkoja ovat tehneet eli reissaavat paljon yhdessäEttekö voisi kumppanin kanssa keksiä yhteisiä tavoitteita ettei kyllästymisen tunnetta tulisi,aina olisi jotaki mihin pyrkiä ja odottaa?


Könsikäs - 30.09.2009 - 09:11

Suosittelen peiliin katsomista, molemmille.
Avoimuutta ja keskustelua.

Miettikää, miksi alunperinkään kiinnoistuitte toisistanne? Rakentakaa sen vankan perustan päälle uutta! Löytäkää ihastus uudestaan.

Kaksi lasta, talo, työ ja elämä yhdessä...Kuulostaa todella hyvältä!

Ei suhteen tarvitse olla rikki tai tuomittu, jos tuntuu siltä, ettei enää rakasta? Tai ei ymmärrä miksi tunteet väljähtyy?
Parisuhde on joskus todella rankkaa, eikä siihen tarvita, kuin tälläinen pieni arjen kuoppa(nettiihastus, jonka mies kyttäämällä paljasti), niin vähitellen omat tunteesi häntä kohtaan ovat hapaantuneet. Uskon, että asia on vaivannut sinua pitkään ja hitaasti rakkautesi väri haalennut. Älä anna sydämesi muuttua mustaksi tämän vuoksi!

Ole avoin, aloita keskustelu miehesi kanssa. Ole rehellinen ja kerro hänelle olevasi "tuuliajolla" tunteisesi kanssa. Ja kerro myös syy, miksi.

Avioliitto, lasten kanssa on taistelun arvoinen! Kaikki kärsii, jos tälläinen instituutio rikotaan. Toki, ellei muuta ulospääsyä ole, joskus avioero on paras vaihtoehto. En vain usko, että sinun tapauksessasi se olisi näin. Miehesi ei pahoinpitele sinua, edes henkisesti. Hän on ehkä mustasukkainen, mistä sinun olisi hyvä puhua hänelle, pyrkiä ymmärtämään miestä ja samalla, ehkä hänkin oppisi ymmärtämään paremmin sinua?

Toivon, että keskustelet miehesi kanssa. Nostakaa se kissa pöydälle, ajakaa Elefantti olohuoneesta.

Rohkeutta!


Samaa - 30.09.2009 - 11:51

mieltä nikitön ja Könsikäs kanssa!!! Yhteistä tekemistä ja suunnittelua

Suosittelen lukemaan kirjan Lujan liiton salaisuus, kirj. Anja ja Ilkka Porio. Mielestäni siinä on paljon hyvää asiaa.


Nikita - 30.09.2009 - 12:55

Aika rankkoja kommentteja osa teksteistä .

Kantsii hakea apua itselleen esim. psykologilta.
Ja parisuhdeterapiakaan ei ole huono ajatus jos kumpanenkin vaan haluaa sitoutua siihen.
Kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi!
Kyllä selviätte varmasti uskokaa pois!

Erota ei kannata , varmasti elämänne menee paremmin kun pysytte kuyolemaan saakka yhdessä!


petu - 30.09.2009 - 20:22

En suosittele hakemaan tältä palstalta neuvoja, että miten miehestään mahdollisesti pääsee eroon. Moderaattori näytti hyvin kyseenalaista mallia. Hirveä nainen, kehtasi vielä olla jokin lapsiperheiden puolestapuhuja. Isä hengiltä lasten nähden. Kylmä, harkittu, poikkeuksellisen raaka murha sentään kyseessä.

Tietysti tuomio on lievä, kun syytettynä on nainen. Josko tästä tajuttaisiin, että Suomessa on todella julmia naisia, jotka ovat valmiita tiukan tilanteen tullen mihin vain.


- - 30.09.2009 - 22:19

En kerinny kaikkia kommentteja lukemaan, mutta uskon että parin päivän reissu vain sulle tekis todella hyvää ja voisit ehkä löytää sen pienen ikävän tunteen.
Kun mies oli päivätöissä, joka ilta tuli kotiin ja kaikki pyöri niin tasasesti lähdin välillä äitini luo(lapsien kanssa) yökyläilemään ja kun menin yksin nukkumaan enkä ollut kotona tunsin sen ikävän mitä kaipasin, oli todella ihana palata kotiin.
En tiedä miten teillä, näettekö joka päivä ja päästättekö välillä arjesta irti.
Nyt mies reissu hommissa, enkä pääse hetkeen kyllästymään


Petulle - 01.10.2009 - 12:24

Petu hoi, suomessa ja missä tahansa päin maailmaa on sekä naisia, että miehiä, jotka ovat tosi julmia.


Tuttua Puuhaa - 01.10.2009 - 23:28

Jätä kaikki. Tilanteesi on sellainen että kannattaa nostaa kytkintä saman tien. Sinusta ei ole sitoutumaan, parisuhteeseen tai vanhemmaksi.


eiköhän - 03.10.2009 - 13:17

tuo tuosta ohitse mene..nää on niitä ylä- ja alamäkiä.

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|