VASTAUKSET:
noh - 15.08.2009 - 21:56
Kärsin siitä kun vanhempani riitelivät ja nahistelivat. Ihmettelin kun eivät eroa.
Onko tuo sitten hyvä, jos vanhemmat riitelevät ja on ahdistava ilmapiiri, lasten takiako olisi jatkettava?? Minusta se on syy lopettaa tuollainen parisuhde. Parempi, että olisi kaksi rauhaisaa kotia.
Nimetön - 15.08.2009 - 22:27
Meillä lapsi reilu 1v ja kovasti mietin eroa,koska mies juo.Nytkin makaa sängyssä kun tuli hetki sitten kotiin ja eilen illalla lähti.Piti olla työpäivä mutta tuskimpa on töihinkään päässy tai sit oli kännissä siellä.
Muutenkaan ei näytä perhe-elämä kiinnostavan joten en kauheasti näe syytä jatkaa.Itse kärsin ja voin huonosti enkä pysty itse ahdistuneena antamaan lapselleni kaikkea minkä ansaitsisi.
Olen toki puhunut miehen kanssa asioista jo pitkään ,mutta ei auta näköjään.
Kyllä sitä joskus pitää olla itserakaskin vaikka lapsi kärsiikin.Haluan kuitenkin että isä ja lapsi olisivat mahdollisimman paljon yhdessä ja tekemisissä,mutta sehän on sitten isän päätös se.
Ongelmia on niin paljon.
Ja olen myös seurannut kahden isovanhempani uhrautumisia miehilleen(alkoholisteja) eikä se ole tavoitteeni.Eletään toisen ehdoilla ja omat tarpeet jää sivuun.
Olen samaa mieltä että liian helposti erotaan ja kaikkensa pitäis yrittää,mutta siihen yrittämiseen tarvitaan aina kaksi.
ap - 15.08.2009 - 23:14
Totta kai on tilanteita ja tapauksia, joissa ero on paras ratkaisu kaikille, mutta juuri sitä pitääkin miettiä. Ajattelin vain herätellä ihmisiä ja kertoa mielipiteeni.
nimetönnä - 15.08.2009 - 23:15
Mielestäni moni täällä eroo laihoin perusteluin, mutta tosiaan jos äiti ja isi riitelee paljon niin on hyvä, että ymmärtävät lapsen parhaan ja eroavat. Omat vanhempani riitelivät/tappelivat paljon ja äiti sivussa haukkui vielä lapsetkin ja toivoin joka päivä, että eroaisivat. Sitten erosivatkin kun olin 16 ja isälle jäin asumaan ja olen onnellinen, että tekivät oikean ratkaisun.
mizu - 16.08.2009 - 00:47
itse kun olen eroamassa,en ole pitänyt sitä välttämättä lopullisena ratkasuna, tiedän että minussa on se suurin syy. Itse en ymmärrä näin jälkeenpäin miks ihmees piti edes muuttaa yhteen ku asiat meni ihan hyvin erilläki,itse olin jo vuosia pyytäny/toivonu että muutettaisiin yhteen,mutta mies sanoi että mun täytyy muuttua ensin...sitte tulin raskaaks ja mies ostiki rivarn meille (itsellä ei paljo tavaraa ollu ja ison osan heitin pois)...meillä on ikä eroa,joten miehelläni kyllä kaikki tarvittava löytyy. Ja tosiaan raskaaks tultua muutin mieheni perässä toiselle paikkakunnalle (mies sai töitä) ja kuitenki oon koko ikäni asunu kotipaikkakunnallani joten sinne jäi kaikki;sukulaiset,ystävät,tuttu ja "turvallinen" kaupunki autoa mulla ei ole,eikä korttia,liian kallis hanke mulle.
lisäksi suurimmalla osalla mun parhailla ystävillä(asuvat siellä kotipaikkakunnallani) on juuri saman ikänen lapsi ja olis niiin ihanaa nähdä useamminki (lasten kera) ku ehkä kerran vuodes. siis mulla olis tällä koti paikkakunnalla kaikki mitä mä kaipaan,täällä ei mua pidättele mikään muu ku lapseni.
mizu - 16.08.2009 - 00:47
Meidän normaali arki on sellasta,sillonki kun meni hyvin! mieheltä ei saa MINKÄÄNLAISTA kontaktia,niin monestiki ku ollaan lapsen kans menty vastaan ku töistä tulee,lapsen kyl huomaa mutta ei mua. Ruoka pöydässä ku yritän kysellä niin pitää oikeen "kalastella" ne vastaukset,sohvalla kun hän makaa ja istahdan hänen viereen LÄHES aina hän nousee ylös ja keksii tekemistä (ainahan sitä tekemistä olis tetysti,joskus vaan vois antaa olla)...mä pitkään jaksoin olla ilonen ja hymyillä. ja kerran testasinki,hymyilin kaiken aikaa ja tein ruuan,siivosin ja tein kaiken niin ku hänen äitinsä ja hän oli todella tyytyväinen. Mutta minä en jaksa elää suhteessa jossa ei ole minkäänlaista kommunikointia,missä ei voi näyttää aidosti tunteita... nyt olen niin kyllästyny ja väsyny ja turhautunu että mitään toivon kipinääkään en meidän suhteelle näe,en uskalla enää itkeäkään kun se on miehen mielestä niin teennäistä(oma isäni kuoli 
tasan vuosi sitte),tokihan tää tekee väkisinki mut kylmäks ja välinpitämättömäks. Lähden ennen kun mä kuolen kokonaan.
mizu - 16.08.2009 - 01:04
ja joo en ole koskaan eronnu itse suhteesta jossa on lapsi,joka hetki mietityttää ja kaduttaa jo vaikken mihkään ole vielä lähtenykään,mutta olen päättäny lähteä,koska muuta ratkasua ei ole. ja koko ajan näyttää tämä meidän suhde menevän vaan pahempaan suuntaan ja haluan säilyttää kohtuulliset välit häneen lapseni takia. Ihan VAPAASTI saaa tulla kokeilemaan itse kukin,helppoa tämä ei ole ehkä vaikein valinta elämässä.
Itse olen eronneesta perheestä ja tiedän että riidat ei ole hyväksi. Muutaman kerran vanhempani yrittivät palata (isäni oli alkoholisti) yhteen mutta itse aina toivoin toisin vaikka myös pidin heistä yhdessä,niin he olivat mielestäni täysin vastakohdat tietys mieles.
äksy - 16.08.2009 - 08:38
ei kyllä kaameassa suhteessa voi elää. sen ymmärtää, jos alkoholistista eroaa,mutta en ymmärrä sitä, miksi sen kanssa on yhteen mennyt. Kyllä juomahommat yleensä näkyy jo ennen liittoa.
ero lapsien ongelmat ei varmaan aina johdu erosta, vaan siitäkin, kun eronneet vanhemmat yrittävät liikaa kompensoida lellittelyllä sitä eroa.
adeline - 16.08.2009 - 09:24
minun mielestä lasten takia ei avioliitossa kannata elää. jokaisella on oikeus onnelliseen ja hyvään elämään ja tarkoitan tällä nimenomaan aikuista ihmistä. avioliitto on kahden aikuisen välinen liitto, jossa voi olla lapsia. mutta suhdetta on turha jatkaa lasten takia, sillä huonosta liitosta kärsivät ennen kaikkea lapset, aikuisten lisäksi.
itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos menee päin persettä, on parempi hankkia lapsille kaksi kotia. eihän vanhemmuus häviä koskaan, voi olla hyvä vanhempi eronneenakin. kun on oma henkilökohtainen elämä kunnossa, osaa antaa iloa ja hyvyyttä uloskin päin.
itse olen vannonut kirkollisen valan rakastaa miestäni myötä-ja vastoinkäymisissä aina kuolemaan saakka. siihen pyrin ja sen eteen olen valmis tekemään kaikkeni.
elämä todella on ruusuilla tanssimista: välillä kauniiden kukkien päällä, välillä kipeiden piikkien. että mielestäni tuo ruusu vertaus on todella sopiva.
Mun mielestä - 16.08.2009 - 13:40
paljon näitä erotilastoja kummallisempi juttu on se, miksi ihmisillä on niin kiire suhteen alussa.
Tällä palstalla tulee jatkuvasti esiin näitä "puoliso muuttui vuoden yhdessä olon jälkeen" ja "riidat alkoivat kun oltiin asuttu yhdessä kaksi vuotta" jne. tyylisiä juttuja. Siitä huolimatta Toiveilu-palstalla on tasaisin väliajoin se aloitus, että "Onkohan vähän aikaista alkaa toiveilemaan, kun olemme olleet yhdessä 6kk", ja siihen sitten aina tulee monta vastausta, että "ihan hyvin voitte alkaa toiveilemaan, että kyllä sen tietää, kun se oikea osuu kohdalle".
Mun mielestä on ihan sama, miten vauhdikkaasti kaksi aikuista etenee suhteensa alussa. Jos haluaa saada sen alkuhuuman laimenemaan nopeasti, niin toki kannattaa muuttaa heti tapaamisen jälkeen yhteen. Mutta olen myös vahvasti sitä mieltä, että viattomia lapsia ei pitäisi sotkea hätäilevien kaikki-tänne-mulle-heti-nyt-aikuisten ihan itse aiheuttamiin sotkuihin.
Ei oo mun päänsärkyni. Omatpahan on lapsensa. Itse halusin tutustua mieheeni rauhassa ennen kuin hankittiin lapsia, ja näistä vauva-ajan valvomisen aiheuttamista riidoista on musta ollut paljon helpompi selvitä, kun tunnen mieheni läpikotaisin.
Osaan jo etukäteen kuvitella, miten tähän tulee 10 kpl vastausta, että "ei se aina mene noin, minä/kaverini/tuttuni/serkkuni tunsi puolisonsa vain 1kk kun huomasi olevansa raskaana, ja nyt on 8 lasta ja 10 vuotta yhteistä elämää takana" ja sitten tämä toinen, että "tuttavapariskunta oli ollut yhdessä 10 vuotta ennen lapsen hankintaa ja erosivat lapsen ollessa 6kk". Joo, voi niinkin käydä, MUTTA PARI VASTAESIMERKKIÄ EI KUMOA SITÄ TOSIASIAA, ETTÄ KANNATTAA TUTUSTUA SIIHEN PUOLISOON KUNNOLLA ENNEN LASTEN HANKINTAA!
aivan - 16.08.2009 - 17:03
Peesaan "Mun mielestä" kirjoitusta ihan täysin. Monesti olen Toiveilijat-palstalla samaa asiaa miettinyt ja jopa hieman kirjoittanutki aiheesta. Puolisot vaihtuu, mutta toiveilu pysyy.
Ei sitä tietysti voi niinkään elää, että ajattelisi kohta eroavansa. Mut kyllä se on kohtalon kanssa leikkimistä, jos muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen aletaan leikkimään kotia. Monesti se arki tulee ihan oikeesti ja siitä on sitten leikki kaukana.
meikalainen - 16.08.2009 - 21:52
just niikuin "mun mielestä" kirjoitti... Samaa olen usein ihmetelly...
Tässäpä muutama "selitys" miksi munkin tutut on selittäneet avioliiton loppumista:
-ei ollut enään kivaa
-suhteessa ei ollut mitään itua
-vaimo oli vielä niin nuori ja nätti (joten muutaman vuoden vanhempi mies jäi...)
-miehessä ei ollut munaa (munat kyllä oli koska yhteisiä lapsiakin oli siunaantunut)
-kyllästyminen
En tiedä oliko nämä aivan ne perimmäiset syyt, mutta eikös noistakin olisi voinut yhteisesti ratkoa ongelmat?
Ja ei aina voi olla kliffaa!!! On niitä vaikeitakin aikoja!!!
Tehkää työtä suhteenne hyväksi ja hoitakaa sitä!!!
Punahilkka - 18.08.2009 - 17:52
Peesaan minäkin "mun mielesta" kirjoitusta. Toiveilijoissa näkee aina silloin tällöin kun täydet lapset kirjoittelevat "olen 18 vee ja ollaan oltu yhessä 5 kk ja nyt toiveillaan". Kauhistuneena aina luen niitä juttuja ja mietin että mitenkähän noidenkin mahtaa käydä. Toki voi käydä hyvinkin, mutta todennäköisyys siihen on niin paljon pienempi kuin jos ollaan oikeasti aikuisessa iässä ja tunnettu pidempään.
Itse tosin muutin mieheni kanssa yhteen jo 6 kk kuluttua (ostimme talon...)mutta kumpikin oltiin ehditty tahollamme riekkua jo vuosia, ja tämä rakkaus iski kuin pikajuna verrattuna entisten "rakastumisten" haaleaan kuvitteluun. Neljä vuotta mennyt, toistaiseksi kaikki ihanasti. Ja työtä olen valmis näkemään sen eteen että menisi jatkossakin.
joo-o - 19.08.2009 - 00:00
Just toi Mizun tilanne vaikuttaa siltä, et ei oo kunnon syytä erota. mut huono tietysti mennä sanomaan pelkästään ton kirjotuksen perusteella. "kun mies ei vastaa, mies ei hymyile mulle" Minäminäminäminä. Että sellaista.
Ja allekirjoitan tyystin "mun mielestä". Vaikkakin miehen sisko seurusteli n. 3kk kun muuttivat yhteen. Alle vuosi seurustelusta naimisissa, hyvin pian sen jälkeen lapsia. Tosin ikää päälle 30, ettei mitään teiniä enää.
Mutta totta tosiaan, poikkeus vahvistaa säännön. 
VASTAA
VIESTIIN
