PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE

Mun ajatus maalimaa

Amelie - 08.08.2009 - 13:38

Kirjotampa nyt uuden aloituksen kun sopisi niin hyvin moneen mitä oon meinannu kirjoittaa kun menee huonosti... Ja nämä on minun ajatuksiani en tarkoita niillä että muiden pitäisi ajatella samalla tavalla, tai toimia niin, jokainen taplaa tyylillään.
Mä menin kihloihin vuoden seurustelun jälkeen ja samalla muutettiin yhteen, mulle se oli lupaus tulevasta avioliitosta. 6 vuoden yhdessä olon jälkeen mentiin naimisiin jossa luvattiin olla yhdessä kunnes _kuolema_ meidät erottaa ja selvitä niistä ylä ja alamäistä yhdessä.
Meillä on hieman yli vuoden ikäinen, maailman ihanin lapsi, joka rakkaudesta syntyi meille.
Ikinä en ole katunut suhdettamme, pelännyt miestäni, enkä ole harkinnut toista miestä. Tottakai jokaisessa suhteessa kuten meilläkin on omat kompastuskivensä, mutta niistä kuuluisi selvitä yhdessä, en usko että on mitään jota ei voisi selvittää JOS vai molemmat sitä liittoa haluaa jatkaa.
Jo lasta harkittaessa pitäisi molempien tiedostaa se millaisen elämän pystyy tälle tarjoamaan ja riittääkö rakkaus, onko sylissä tilaa? Mä en halua opettaa lastani siihen että keskustelut on huutoa ja tappelua, en siihen että toista voi kohdella miten vain, vaan tasavertaista kumppanuutta jota pitää hoitaa sen ylläpitämiseksi.
Kaikilla on huonoja päiviä, mutta toinen kestää sen kun tietää että ei ne kaikki ole huonoja vaan taas on sitten niitä ihania päiviä kun peittyy haleihin ja suudelmiin.
Mä en ymmärrä että heti ensimmäisen viikon aikana muutetaan yhteen, mennään kihloihin ja suunnitellaan jo ehkä häitäkin.
Mä en ymmärrä miksi lapset pitää tehdä ensimmäisen seurusteluvuoden aikana, kun pitäisi vasta tutustua toiseen ihmiseen; ei ensinäkemältä voi sanoa ihmisestä millainen se on kun ensi-ihastus ja uutuuden viehätys katoaa.
Voisin jatkaa tätä tekstiä vaikka kuinka pitkälle, mutta yllätyn jos joku tämän edes tänne asti lukee ♥.

VASTAUKSET:

minä - 08.08.2009 - 20:45

olen taas sitä mieltä että ei se yhdessäoloaika katso sitä kuinka hyvä suhde on, tai kuinka kauan se kestää.. Itse olen aina ollu hitaasti etenevä kaikissa parisuhteissani.. Mutta kun nykyisen mieheni löysin, kaikki vaan osui niin hyvin kohdalleen. Nyt neljä yhteistä vuotta takana ja meillä on kaksi ihanaa lasta, oma asunto ja ollaan onnellisesti naimisissa. Suhde tuntuu vaan aikaa myöden paranevan. Puhutaan kaikista asioista, läheisyyttä ja hellyyttä riittää, mutta toki myös riitoja ja vaikeitakin asioita.

En menisi kenellekään sanomaan että missä tahdissa asiat pitää hoitaa, jokainen etenee sellaista tahtia miltä itsestä tuntuu. Muutoin aika lailla samanlaisia ajatuksia minulla on parisuhteesta kuin sinulla.

Ole onnellinen että sulla on ihana mies ja perhe, nauti joka hetkestä

olen - 09.08.2009 - 12:53

sitä mieltä, että kukin tavallaan ja suhde etenee omalla painolla. Itse muutin mieheni kanssa yhteen ku takana seurustelua 5 kk, kihloihin 6 kk, naimisiin, 11 kk, uuteen asuntoon muutto 1v 2 kk ja lapsi 1v 4kk.

Mun mielestä... - 10.08.2009 - 12:03

...ihan järkevää ajatusta Amelie!
Varmasti on toisen tunteminen hyödyksi kun lapset astuu kuvaan mukaan. Eikä sitä toista opi tuntemaan vuodessa, kahdessa tai kolmessakaan. Näin se vaan on.

minä - 10.08.2009 - 21:17

jatkaa.. ei sitä toista opi täysin koskaan tuntemaan. Näin ajattelen minä, ja mielestäni se on hyväkin juuri niin. En ainakaan ikinä ole edes olettanut että koskaan aivan täysin läpikotaisin tuntisin mieheni, enkä haluakaan, ihana aina huomata uusia piirteitä, vuosienkin jälkeen

Miksi pitäisi "tuntea puolisonsa todella hyvin" ennen lapsia? Jos vaan kemiat osuu yksiin, ja homma toimii, en näe mitään estettä lapsille..

Tiedän muutamia pariskuntia jotka ovat olleet jopa 10 vuotta yhdessä, ja sitten vasta tehneet lapsen, niin suhde onkin kärsinyt kun yhtäkkiä astuukin kolmas osapuoli kuvioon mukaan.. Kun on totuttu olemaan vaan kahden.

Eli ei voi sanoa miten on paras toimia, jokainen menee sitä tahtia kuin itsestä tuntuu.

meillä - 10.08.2009 - 22:15

muutettiin oikeastaan n. 2"seurustelu" viikon jälkeen yhteen.
Toki toinen jäi asunnottomaksi ja 3kk jälkeen muutettiin yhteiseen isompaan kämppään.
Kohta 4vuotta takana ja lapsi.
Lapsen tulo on se isoin asia mikä koettelee suhdetta. Mutta vaikka nopeasti toimimme, tuli miehen tavat nopeasti tutuksi

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: