mulla siis mies ja 1v lapsi ja kaikki päällisin puolin ok.Mutta kuitenki menny jo pitempään huonosti tai jopa koko suhde on ollu aika takkuista(hyviäkin aikoja tietty paljoki).ollaan jahkailtu erotaan,ei erota,erotaan,ei erota jo jonku aikaa,liian pitkään sanon minä. Meil on ehkä muutama päivä kuukaudes et on kaikki hyvin ja sit taas ok ja sit taas suurin osa ajasta ollaan niin ku toista ei oliskaan ja jos yritetään puhua niin riitahan siitä vaan tulee. Ollaan yritetty jo monta kertaa ja ihan tosissaan 5v ollaan yhdes oltu ja siis itse olen nyt päättänyt ainaki muuttaa pois ja tuntuu että ero olis kyllä ainoo oikee vaihtoehto että pysyttäis jonkulaisissa väleissä (lapsen takia).Vikana siis kun ei ole minkäänlaista kommunkointia,mulla ei oo läheisiä eikä tuttavia samalla paikkakunnalla joten oon aika paljo yksin ja ei se parisuhdekaan toimi jos ei pysty puhuun toisen kans avoimesti jne.. ja onhan niitä varmaan muitaki ja on minussaki vikoja.paljo.
Mutta täs viime viikolla kun olin kavereita moikkaas jne. tapasin jonku aivan LOISTO tyypin,täysin uusi tuttavuus siis en koko iltana saanu silmiä irti hänestä ja juteltiinki koko ilta/yö(mt ei mitään vakavaa ja todellaki tietää että olen ihastaunu häneen) mitään ei siis tapahtunu ja luultavimmin ei koskaan tapahdukaan(?) tai ei ainakaan vielä hetkeen, sovittiin että ollaan ystäviä! ihan siksikin että hänki oli eronnu juuri eikä halua alkaa "sählään" mitään,tietää siis miehestäni ja lapsesta.
Siis mä oon niin onnellinen hänestä ja aidosti (kerroin hänelleki) ja rehellisesti olen täysin kiinnostunut hänen ajatuksita ja minkälainen ihminen kyseessä. Mä en oikeesti usko että hän on olemassa,en oo koskaan toiminu järkevästi kun olen ihastunu olen suorastaan sählänny vaan eli heti menny vaan suoraan asiaan. Mut nyt tuntuu että jos mä elämässä kerranki onnistuisin ITSENI takia tekemään oikein. Ja nyt 3:n päivän aikana oon jutellu sen kans pitkin päivää siis ihan kuulumisia ollaan vaihdettu eikä mitään sen kummempaa,mutta joku siinä on ja hänen kans oon puhunu nyt enemmän ku koskaan oman mieheni kanssa(edes suhteen alussa). Nyt harmittaa niin kovaa etten oo aikasemmin tajunnu lähtee,en kuitenkaan halua itsekään mitään sählätä pilallehan se menis heti jos niin alkaisin...
VASTAUKSET:
sekasin onnesta - 07.08.2009 - 01:13
Ja tää tuntuu niin hyvältä, siis mä en oo KOSKAAN tuntenu näin enkä uskonu koskaan et se on näin voimakasta vaikka uskoinki siihen et voi rakastuu ensi silmäyksellä.
Tänään ei olla keritty jutteleen kertaakaan ja on niin paha mieli heti,vaikka ei siinä mitään...mut tiedän ainaki sen et tää nykynen ei oo se oikea,on se niin väärin!
Nukutaan jo miehen kans eri huoneis ja sillai on jo aika selvä tää homma.
mä oon koko viikon ittekseni hymyilly tää on outo ja uus tunne ja oon ollu ilonen kattellessani ku mies leikkii lapsen kans(paras isä se on lapselleni toisin en lähe väittään) toivon vaan et osaisin päästää irti...
kk:n päästä luultavasti nähdään seuraavan kerran ja silloinki ihan ystävinä,mulla ei oo mitään odotuksia/edellytyksiä eikä hänellä minua kohtaan...
tää vaan tuntuu miestä kohtaan jopa pahemmalta ku pettäminen,tavallaan palan halusta kertoa mutta sitte taas tavallaan ei oo mielestäni mitään kerrottavaa...
just joo - 07.08.2009 - 16:18
ja on sitte pitänyt hankkia lapsi vaikka pääosin on päin persettä mennyt jo pitkään ja eroakin harkittu 
mietippä lastasi välillä! äiti menee suhteesta toiseen ja isäpuolet vain vilisee niin on siinä lapsella upea elämä edessä. Sitä niin toivoisi noille pienille ihmisaluille että saisivat ehyen ja onnellisen kodin mutta kun pitää eron partaalla vielä lisääntyä niin siinäpä se valmis setti onkin ja lastensuojeluviranomaiset on helisemässä.
ap - 07.08.2009 - 17:49
no ei se nyt ihan noinkaan mee,sulla ehkä
ap - 07.08.2009 - 18:04
ja en oo pomppimas toisesta toiseen jos et lukenu tarkemmin niin harmi,ihastuminenhan ei sit varmaan ole inhimmillistä ja ihminen ei ole koskaan erehtyväinen.
Mä oon ihan tyytyväinen mieheen kaikin puolin muuten lapseni isänä jne..eikä siinä ole mitään vikaa muuta ku tajusin vaan ettei se ole sitä rakkautta ku ehkä yritin väkisin kuvitella,mä oon ajanu itse sen niin ahtaalle että HÄN ei jaksa enää MUA ja nyt vasta nään sen,harmillista. välitän miehestä suunnattomasti ja rakastanki jollain lailla ja molemmat rakastamme mutta jostain syytä tämä ei toimi,kerro sä se parempi selitys ja ratkasu! itse olin aikasemmin sokea omalle käytökselleni etten halua enää että mieheni kärsii mun takia vaan saa viettää.
ja sanoin että niitä hyviäki aikoja on ollu ja paljo ja pitkiä aikojaki. mut silti nää riidat on tuskallisempia ja nyt ollu lapsen saamisen jälkeen pitempään samaa...onnetonta..se on kovin yleistä tässä vaihees mutta sen verran on pahoja riidat olleet että kumpikaan ei jaksa,molemmat tullaan hulluiks ja pieni etäisyys olisi meidän mielestä paras ratkasu. sitä en oo pois sulkenu että palattais yhteen,mutta tällä hetkellä kumpikaan ei oo onnellinen ja meidä sukulaisetki kärsii siitä ja loppujen lopuks lapsiki
Jep - 07.08.2009 - 20:05
Selittelyä ja haarovälin kutinaa joka hoidetaan pettämällä 
Niin no joo, kukin taaplaa tavallaan 
ap - 07.08.2009 - 20:16
no mä en ole kyllä pettäny yhtään ketään! sä saat kuvitella omias vaan,joo en kiellä yhtään etteikö tehny mieli ja tekee edelleen ja siltikään en tehny ja en tee mitään kun en PYSTY näkeen häntä ainakaan hetkeen
täällä kohtalotoveri - 07.08.2009 - 20:38
mulla vielä kaikki on hyvin ja rakastan miestäni, mutta ihastuin silti. Sille vaan ei voi mitään kun tapaa jonkun minkä luulee tunteneensa aina..Tunteille ei voi mitään mutta toiminalle voi. Ihan kun oisin itse kirjoittanut ap:n tekstin paitsi meillä menee mieheni ja lapseni kanssa hyvin.Eikä ero ole käynyt mielessäkään. Ymmärrän täysin sinua. Näillä syytelijöillä ei taida olla mitään elämää. Ei sitä elämässä tapaa montaa ns.sielunveljeä..Tsemppiä sulle mihin ratkaisuun päädytkin.
Älä tee hätiköityjä päätöksiä ihastuksen hurmassa.
mie - 07.08.2009 - 21:04
Jos eroatte miehesi kanssa niin on varmasti paras ratkasu tilanteeseenne. Jos ette pysty olemaan yhdessä onnellisia niin on aivan totta, ettei lapsikaan ole onnellinen! Erotkaa jos molemmat tosissanne niin haluatte, mutta älä eroa sen takia, että olet ihastunut. Ihastuksia tulee oli sitten suhteessa tai ei, eriasia on haluta enemmän kuin ystävyyttä.
ap - 07.08.2009 - 22:11
joo siis mä oon aika 90% varma ettei koskaan mitään ihastuksen kanssa tapahdu ainakaan mitään mitä ehkä haluaisin ja varsinkaan nyt vielä heetkeen....pelkää vaan et mä en saa edes mahdollisuutta...ja todellaki oon ekaa kertaa sitä mieltä että on niin hieno tyyppi että ystävyyski kelpaa mainiosti ja ehkä sitä kaipaanki enemmän tällä hetkellä tuntuu et aina on vaan pitäny olla "se" mieles ku on miehen tavannu,mutta EI tässä ei oo sitä vaan ihan aidosti olen kiinnostunu hänestä ihmisenä ja pikkuhiljaa tässä tutustun häneen ja kk:n päästä näen uudestaan hänet ja en malta odottaa...
aamullaki kaverin(silloin kun olin tämän ihanuuden tavannu) luona ku heräsin tuntui kun olisin tehny maailman suurimman virheen ku päästin hänet menemään,mutta onneksi löysin hänet ystävien kautta ja nyt ollaan oltu yhteydes lähes päivittäin ja ihan harrastuksia olen kyselly ja hänen perus mieltymyksistä ja kaikkee perus juttua mitä nyt voi kysyä uudelta tuttavuudelta..mut toisaalta on niin erilaiset elämän tilanteet että en tosiaan tiiä yhtään onko meillä minkäänlaista tulevaisuutta muuta kun ystävinä...mut niin sen vaan aika näyttää ja nyt huvittais et se aika vähä menis nopeemmin ja puhuisin tästä asiasta vaikka ikuisuuden enkä kyllästyisi 
huomaa kyllä...ja en tiedä yhtään minkälaisia tuntemuksia sillä on,onko hän ajatellu mua yhtään en oo uskaltanu kysyä...mutta merkit viittaa että ei se nyt inhookaan
pettämiseksi - 07.08.2009 - 23:50
voidaan kai laskea nuo kuvitelmat puuhista toisen kanssa.
ainakin täällä moni mieheltään ne pettämiseksi laskisi.
ja ainakin se että suunnittelet miehesi selän takana eroa ja uutta suhdetta, on sitä pettämistä ja vielä pahimmasta päästä verrattuna ainakin satunnaiseen aktiin joka ei toistu tmv.
olet todella kuvottava ja miehesi on onnellisessa asemassa jos vapautat hänet itsestäsi mahdollisimman pian.
ap - 08.08.2009 - 00:41
en haaveile tästä ihastuksesta edelleenkään siinä mielessä kun ihmiset kuvittelee ja joo ittestäki tuntuu että tää ihastuminen on pahempaa ku satunnainen pano ja ajattelinki että olis oikein kertoa mutta en tiedä miten kertoa ja mitä kertoisin kun tavallan siillä minun mielestäni ei oo paljookaan merkitystä tällä hetkellä muuten oon samaa mieltä mutta en tiiä mikä on niin kuvottavaa ja joo mun kanssa se ei nyt muutenkaan oo onnellinen ollu tiedän että oon tehny paskoja juttuja (joitai aivan muita ku pettämisiä) mutta päästämällä irti se saa onnensa ja olen samaa mieltä että hänen olis parempi ilman mua.ajattele,näin kauan meni sen myöntämisessä ja se on totta. kuka nyt haluais ittestään uskoa et on niin paska ku on ja kehtaa viel myöntää
njääh - 08.08.2009 - 00:56
ap:n kaltaisia lunttuja on 13 tusinassa eikä noissa jutuissa sureta mikään muu kuin se että taas tulee yksi eroperhe lapsi joka maksaa kaikesta
mutta siitähän nämä "onnettomat" eivät kutinoissaan piittaa.
sterilointi nyt ainakin näille pitäisi yhteiskunnan puolesta järjestää, se kun ei jää ainoaksi tuokaan lapsi tämän naisen ns. elämässä
ap - 08.08.2009 - 01:08
njääh sähän sen tiedät! lastani ajattelen mutta myös samalla kikkien muittenki parasta,elämä ei aina mee niin ku suunnittelee ja haaveilee ja kerranhan me täällä vaan eletään...kukin tekee niin ku parhaaks näkee,kukin staablaa tyylillään
emo - 08.08.2009 - 09:37
En ihmettele, että ihastuit. Jos ollut pitkään huono kausi, niin sitä jo kaipaakin jotain uutta mukavaa.
Se voi olla myös uusi harrastus tai työ, kuten mulla. Sain siitä elämäniloni takaisin ja paljon enemmän mielihyvää kuin parisuhteestani.
Voi tätä elämää - 08.08.2009 - 11:25
Ja jälleen alatyylivastaajat iskivät. Eli "just joo", "jep" ja "njääh". Noista ei kannata välittää
Voimia ap:lle - pieni ero voi auttaa, mutta itse en kyllä suosittele heti uutta suhdetta, jos on pienikin toivo siitä, että haluaa jatkaa perhe-elämää. Uusi ihastus on aluksi jännittävä.
ap - 08.08.2009 - 14:25
no olihan täällä niitäki jotka ymmärsi ja eilisen perusteella havaitsin "ihastuksessani" sen että vielä enemmän tää alkaa vaikuttaan pelkältä ystävyydeltä ja että hän tarvii sellasta,hänellä on menossa bile kausi(jollanen mullaki oli menossa joku aika sitte) ja joku siis mättää ja melkeen sain hänet mulle avautuun hän sano ettei avaudu KELLEKÄÄN ja keskustelu päättyi kun hän lähti nukkuun...no helpommin olisin ehkä saanu jos kasvotusten näkisi,mikä mättää ja tuntuu että hän tarvitsee juuri sitä että joku on kiinnostunu hänen ajatuksistaan
oma mies ei enää lämmenny mulle...siitä on nyt viikko viimesestä...ja aina on sanonu että seksi on hälle tosi tärkee ja se on täs toiminuki vielä jotenki mut nyt se alkaa näyttää siltä et loppu tulee että mikään ei enää auta,ens viikolla pitäis alkaa hoiteleen asioita (voi miten sitä muka jaksais) ja tää oli eilinen yhteinen päätös kun keskustelimme (jo hieman lapsen hoit vuoristakin yms)
siis - 08.08.2009 - 15:50
kuinka ap:n oma mies lämpenisi tuollaiselle???
hei haloo, älä nyt pidä miestäsikään ihan tyhmänä ja hoksaamattomana
ehkei halua enää kastaa ap:n kaltaiseen ja odottelee ap:n seuraavaa siirtoa jotta pääsee itse muille paremmille mestoille
ap - 08.08.2009 - 18:21
niimpä taas kerran joku tietää paremmin nääki asiat
VASTAA
VIESTIIN
