PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE

mitä tämän liitonkans?

martta - 06.08.2009 - 22:32

taas riitaa,mitä,vko ainakin takana? tuntuu että näitä huonoja kausia on enemmän kuin hyviä. sitä siis miettii, kauanko jaksaa yrittää, kauanko on "oikea aika", mikä on oikeasti parasta lastenkannalta?? mistä riita lähtee? milloin mistäkin PIENESTä olemattomasta..
-mies on sitä mieltä, että minä käskytän, minä sitä mieltä, että en käskytä vaan puhun yhteisistä tekemisistä, tekeminen,mitä on, ei ole minun vikani, vaan tämän TILANTEEN "vika", kun on ok-talo, 3 lasta, ei elämä ole yhtä simppeliä kuin ennen... mies voi siivota mukavasti,mikä tuntuu kivalta, tosin huonotuulisena yleensä siivoaa, mutta jos meillä ei mene hyvin, tekemiset loppuvat aika lailla.... joskus väitti ettenminä tee mitään, kuitenkin joka pvä ulkoillaan,teen ruoat,tiskaan,imuroin,lakaisen,pyykkään,nukutan,syötän, lenkitän koiran ym, mikä olisi sitten tekemistä?? ja tämä kaiken tekeminen ei aina ole helppoa kun on 1vuotias jolta pää leikattu ja vahdittava kokoajan, ja 2vuotias ja isompi tyttö.... nytten lomalla mies on lastenkanssa ja ihanaa,saan jotain paremmin tehtyä,mutta eipä hänkään tee samalla muuta...miksi siis naisen pitää pystyä moneen asiaan samanaikaisesti,miehen ei....... puhua ei saa kun se on valittamista, vaikka varovastikin koitat jutella... eikä hänen "tarvi" suunnitella päiviä, ei stressata, ei yhdessä miettiä mitä tehdään jne, mä taas tykkään että kun on lapsia, vois miettiä esim vloppuna, että mitäs nyt tehtäis....ja lähes AINA kun on juhlapyhä,loma,vloppu, aina huono ilmapiiri. kamalaa.

VASTAUKSET:

martta - 06.08.2009 - 22:34

- mies on sitä mieltä, etten anna komentaa lasta(joka ei ole hänen biologinen, 6-vuotias), minä olen useaan otteeseen sanonut että SAAT ja TÄYTYYKIN komentaa, mutta voisi ensin edes yrittää ns.normaalisti, eikä heti rumasti ja kiinni käyden ja irvistellen.. minä myönnän omat heikouteni, esim huudan liikaa, ja yritän parantaa tätä, enkä haluaisi hermostua tuon 6v:n tottelemattomuuteen niin kuin usein hermostun, olen myös ihmisten patistamisen tuloksena kokeillut vitsaa jaloille, heti tuli huono olo,paha mieli,eikä tepsinyt tyttöön,enkä halua käyttää kurttamisena tätä, mies taas puhuu vitsasta mielestäni jo liiankin pienen asian takia, ja mm läpsäisi muutaman kerran kädellä lasta takapuolelle kun ei totellut.. tämä tuntui minusta pahalta, enkä halua, että elämä menee siihen, että mennen tullen "annetaan selkään" lapselle... lisäksi olen monta krt sanonut että lapsi tarvitsee aina rakkautta, vaikka olisi miten haastavassa iässä tahansa, mies on tähän sanonut ettei sitä anna, kun ei lapsi tottele..... tämä on minun mielestäni isoimpia kriisejä meidän välillämme... minulla lapset menevät kaiken edelle.. hän ei ehkä itse huomaa, mutta isointa lasta kohtaan tämä asenne on lähestulkoon aina paha... ja kun he ottavat yhteen, tuntuu kuin olisi kaksi 6vuotiasta taistelemassa, muunmuassa sieltä tulee sellaista "kettuilua" lapselle, jota todellakaan tuon ikäinen ei ymmärrä...ja se sattuu muhun, en kestä sitä.

martta - 06.08.2009 - 22:35

-mies väittää ettei hermoilisi yhtään vaikka olisi kotona lastenkanssa, itse olen huomannut että melko pienestäkin ajasta se savu nousee.... itse pystyn sanomaan että joskus on päivä kun väsyttää kun on pätkä yö takana, ja pinna kireällä ja huono päivä, hänellä "ei koskaan", eikä mikään vaivaa, vaikka km päähän näkee että kireä kuin viulunkieli...

-inhoan itseäni kun tappelemme, inhoan sitä, mikä puoli minusta tulee esiin kun tapellaan, en edes tunne itseäni, huudan,raivoan ja lyön ja haukun kun tarpeeksi puoliso ärsyttää ja puhuu tosi loukkaavia asioita. loukkaavia asioita, mm vaatteeni.. minulla oli ohut kesämekko, eikä kerrankaan legginsejä alla, mekko oli polviin saakka, alla toppi... tämä oli kuulemma läpinäkyvä ja esittelen itseäni! sain mm kommentteja " en häpeä sua", kuitenkin " en tulisi edes kauppaan kanssas" " joku tulee viä pian kysyyn että lähdetäänkö" (eli näytän huoraltako???), "kyllä mä tykkään" "kuuluuko VAIMON pukeutua noin" "miksi sä edes käytät hameita" jne... kyseessä siis normaali kesätanttu,ei erikoinen. eikä kyseessä ensimmäinen kerta kun taistelua vaatteista... niin joo ja monta krt on myös epäilty minun pitävän yhteyttä johonkin muuhun mieheen... olen kotona lastenkanssa enkä käy juuri missään, vielä. tämä lähti ilmeisestisiitä että yksi exäni laittoi minulle fb:ssä kaveripyynnön jota EN HYVÄKSYNYT enkä HETI kertonut ja hän katsoi sähköpostini ym... ja kyseinen ex, oli lyhytaikainen ex jonkakanssa ystäviä oltiin 13 vuotta.. (eikä voisi vähempää kiinnostaa, jos kiinnostaisi,tuskin olisin nyt tässä!)
muuta loukkaavaa, "isäs on sellanen juoppo, juo varmaan vkollakin ja ajelee kännissä" (kosketti minua valtavasti, isälläni on toki jonkinsortin ongelma, vkonloppuisin).

martta - 06.08.2009 - 22:35

tämä itseinho mikä tulee riidellessä,paha´olo lastenvuoksi ym, laittaa miettimään mikä järkevintä, miksi yrittää jos aina tällaista!? kun silloin kun mies on poissa, töissä,harrastuksissa ym, kotona on hyvä ilmapiiri. ja kun puhun tunteista, erosta, eri vaihtoehdoista, se tarkoittaa kuulemma että mä haluan erota kun puhun siitä. ei ole totta, en haluaisi, mutta tiedän, että tällä menolla se on edessä.

mimmi1 - 06.08.2009 - 22:39

Suosittelen vahvasti menemään ammattiauttajan pakeille, siis miehen kanssa. Kuullostaa todella ahdistavalta

martta - 06.08.2009 - 22:40

ei hän suostu, ei ne kuulemma mitään auta.. pyytänyt olen useasti

Waude - 07.08.2009 - 03:13

toivottavasti ap:tä ei ihan heti tartte tavata livenä

amalia - 07.08.2009 - 09:10

Inhottava tilanne kyllä. Hyvin samanlaista on meillä minun 6-vuotiaan ja mieheni välillä, fyysistä kuritusta ei käytetä, mutta on mieheni monesti maininnut kannattavansa sitä..

kurja - 07.08.2009 - 09:35

tilanne. Voimia!

Voisko joku kertoa miksi teillä on miehiä joiden rakkaus ei riitä jonkun toisen lapsiin? Meillä jo mun lapsilla ikää yli 10v ja mieheni pitää kuin omiaan ja lapsetkin pitävät miestäni isänään, eli rakkautta riittää

moii - 07.08.2009 - 11:58

Olisiko sinulla mahdollista mennä jonnekin lasten kanssa joksikin aikaa. Tilanne kuulostaa sen verran ahdistavalta että ennen pitkää se räjähtää lopullisesti käsiin. Ei kuulosta hyvälle että miehesi ei osaa hillitä itseään 6-vuotiaan kanssa. Ajattele hänen parastaan ja koita saada apua miehellesi tai sitten muuta pois hänen luotaan

martta - 07.08.2009 - 13:30

waude., en mä paukahtele kuin tosissaan loukattuna ja ärsytettynä.miehelleni. joka kyseli miksi on miehiä joilla rakkaus lapsiin ei riitä, ei olisi kun olisin tiennyt! kaikki oli ok tavatessamme ja lapseni oli vajaa 3vuotias,ei uhmaa, mies otti omakseen. tilanne muuttui tuossa kun uhma alkoi ja tuli perheenlisäystä, siis biologisia lapsia.. eilen luetutin hänellä kirjoitukseni ja hänkään ei kuulemma hyväksy fyys.kuritusta.... toivon että se näkyy sitten jatkossa myös. uskon ymmärtäneen että olen tosissani lähdönkanssa... tällasta en jaksa enää. viiminen mahdollisuus.

mama88 - 07.08.2009 - 19:36

Ennen lähestulkoon aina riidan yhteydessä mies valitti kun en tee mitään (olin kotona vauvan kanssa ja hoidin kodin mitä nyt jatkuvasti huutavalta lapselta pystyin). Mutta kun hän jäi lomautetuksi niin ei ole kertaakaan valittanut siitä, etten muka tee mitään. Nyt hän huomaa itsekkin, ettei ne hommat itestään hoidu, vaan joku (minä) ne aina tekee.

Nikitön - 07.08.2009 - 21:21

Mä olen kanssa vuosia vatvonut samoja asioita.Liitto ei toimi,perhe ei toimi.Elämä ei ole semmosta josta pitäisin.Olen ollut valmis lähtemään jo parikin kertaa.Nyt tein itselleni selväksi mitä oikeasti haluan ja tein sen selväksi myös miehelleni.Eli jos kuviot ei muutu niin adios!!!!
En halua enkä pysty ehkä muuttamaan miestäni mutta hän pystyy kyllä tehdä asioille jotakin jos oikeasti perheestään välittää.Katsotaan tekeekö.Itse en jaksa enää taistella.

emo - 08.08.2009 - 00:45

Mieti tosissasi JÄRJELLÄ suhdettanne ja perhettänne. Miksi haluat jatkaa vielä? Haluatko jatkaa samaa rataa?

Mulla ja miehelläni alkoi tilanteet kärjistyä ja joka asiasta riitaa yms. Pieni lapsi meillä. Olin lopussa. En nähnyt valoa enää. Mies ei lähde juttelemaan mihinkään.
Viikonloppuna sanoin, ettei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin erota. Tulostin jo erohakemuksenkin netistä.
Mies lupasi nollata tilanteen ja pyysi vihdoin käytöstään anteeksi. Yritämme vielä. Toistaiseksi näyttää hyvältä ja lupaavalta. Tämä lyhyesti itsestäni.

Pitäisi tietää mikä uhmaikäiseen auttaa. Ilmeisesti rajat ja rakkaus. Se että aikuinen hallitsee itsensä ja pysyy aikuisena. Se kai olisi lähtökohta. MIKSI miehesi ´menee samalle lapsentasolle? Hermo kireä jostain syystä?

Tuntuu todella pahalta, että kuusivuotias lapsesi joutuu kokemaan tuollaista. Sinun on pakko tehdä asialle jotain. Laita miehesi koville; joko lähdet tai tilanteeseen on tultava muutos!

Kerro miten kävi.

ap - 08.08.2009 - 18:15

emo:aika samaa meillä kun teillä.. puhuttu on ja tosiaan katson muuttuuko asiat ja sanonut olen, etten lähde kasvattamaan lapsia siten,että tulee vitsat tm kyseeseen, sitten lähden jos tällasta vielä tulee kerrankin. pinna on kireellä juu, mutta mikään ei vaivaa kuulemma. nyt ollut parempi pvä ja hän yrittää..

myy77 - 10.08.2009 - 00:01

Jos kuusivuotiaan kanssakin jo menee noin pahasti hermot, mitä se tulee olemaan teini-iässä?? Otapas aikalisä, pakkaat ukon kamat ja sanot, että häipyy hornan tuuttiin kuukaudeksi tai kahdeksi...(älä lähde itse koska joudut pakkaamaan lapset mukaan ja se ei ole lapsille hyväksi) Mietit mitä todella haluat, ja mikä on lapsille parasta...ammattiauttajalle menet myös purkamaan tuntojasi!

martta - 11.08.2009 - 21:16

myy, aattelinkin mennä juu.. on tässä muutenkin ollut niin valtavasti paineita (lapsen leikkaus, oikeudenkäynti tiestä yms...)

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: