PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE

Luottamuspula

awwww - 25.06.2009 - 09:10

Edellisessä suhteessani minulle valehdeltiin, minua petettiin ja käytettiin muutenkin hyväksi. Ihan 6-0.
Noh, nykyisen kanssa on aivan erilaista, hän on niin mieletön pakkaus että itsekini hmettelen miksi hän minun kanssani haluaa olla. Mutta en silti häneen pysty luottamaan, takaraivossa vaan se, mitä minulle tehtiin edellisessä suhteessani.
Pelkään että itse pilaan tämän kaiken hyvän ainaisella epäluulollani, vainoharhaisuudella. Kyselen ja utelen, mitä teit sinä yönä kun oli puhelin kiinni, miksi et silloin ja silloin vastannut puhelimeen, kuka tämä tyttö on (näytän facebookin kaverilistalta jonku tuntemattoman).
Mulla itselläni hajoaa pää!! Kiroan sen päivän jolloin exäni tapasin. Kiroan myös itseni että olin niin sinisilmäinen hänen suhteensa, ja annoin hänen kohdella itseäni kuin vanhaa villasukkaa
Eilen sitten sanoin nykyiselle, että ehkä on parempi ettei nähdä enää. Hän tuli hyvin surulliseksi ja kysyi miksi... selitin että kun ei ole aikaa nähdä niin paljon (vale!!!) vaikka todellisuudessa pelkään että hän tekisi jotain vastaavaa mitä entinen teki minulle... että parempi jättää nyt kun mitään ei vielä (ehkä) ole tapahtunut, kuin sitten kärsiä sydänsuruista.
Saatiin kuitenkin sovittua. Toistaiseksi.

VASTAUKSET:

Et - 25.06.2009 - 09:42

voi kostaa entisesi tekoja nykyisellesi, joko annat hänelle mahdollisuuden ja luotat tai siten suhteessa ei ole järkeä.

Juttelemalla pitäisi selvittää, mitkä teidän suhteenne säännöt ovat, saako exiin pitää yhteyttä, millaiset kaverisuhteet ovat kummallekin ok. Näistä kun voi olla hyvinkin eriäviä mielipiteitä...

Kyllä minäkin haluaisin teitää, keitä ovat naispuoliset henkilöt, joiden kanssa mies pitää yhteyttä. Tarkoitus on oppia tuntemaan mies, se koskee myös kaveripiiriä. (Ei siis tarvitse heidän kanssaan tutustua, mutta tietää kuka kukin on!).

Lilian - 25.06.2009 - 13:25

Ei kai siitä olekaan kyse, että ap haluaisi kostaa exän teot nykyiselleen, vaan siitä, ettei vain pysty luottamaan.

Minulla oli vähän samankaltainen tilanne kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa. Minulla oli takana niin pahoja suhteita ja vieläpä suhteeni vanhempiinikin oli tehnyt minusta ihmisen, jolla itsetunto ja -luottamus oli nollassa. Nykyiseni ei ole ollenkaan niinkuin entiset mieheni ja tiesin sen kyllä. Kuitenkin, jossain alitajunnassani pelkäsin, että hänkin huijaa ja sitten jättää ja että putoan taas korkealta.

Niinpä alitajuisesti yritin karkottaa miehen kiukuttelemalla ja olemalla muutenkin ihan kamala. Kaipa se oli jotain samankaltaista tesausta kuin uhmaikäinen lapsi tekee testatessaan, että jos olen näin kamala, rakastetaanko minua silti. Käyttäydyin miestäni kohtaan niin rumasti, että ihmettelen, miksi hän jäi luokseni. Mutta hän jäi. Hän on parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen siitä että hän halusi olla kanssani vaikka olin välillä niin kamala. Nyt luotan mieheeni kuin kallioon. Hän ei ikinä pettäisi minua eikä käyttäytyisi huonosti minua kohtaan, vaan ajattelee aina minun parastani ja on minulle hyvä.

Toisaalta en myöskään voi jatkuvasti epäillä miestäni ja pelätä pahinta. Nyt ajattelen että hän ei ikinä olisi paha minua kohtaan, muttaa jos joskus on, se käsitellään sitten.

Ap, kun huomaat, että sinun miehesi pysyy luonasi ja kestää oikkusi, alat pikkuhiljaa luottaa häneen. Ainakin oman kokemukseni perusteella uskon niin. Paljon voimia!!!

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: