Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - PARISUHDE


| Vastaa viestiin | PARISUHDE |

Masentaa ihan hemmetisti

... - 15.06.2009 - 18:40

Ihan hirveä masennus päällä. Ei ole päivää etteikö jokin asia harmittaisi tai ottaisi päästä.
Tuntuu että on jo niin väsynyt omiin kielteisiin ajatuksiin ja siihen ettei osaa iloita mistään asiasta. Odotan lasta parisuhteessa, mutta silti yksinäni minulla tällaisia ajatuksia. En ole enää oma itseni..


VASTAUKSET:


Hensku - 15.06.2009 - 19:03

Koita kestää! Mulla oli raskausaikana ihan samat fiilikset ja kävin psykologillakin, jos ei kyl apua ollut... Mut synnytyksen jälkeen olo ja fiilis parani heti! Oli ollut ilmeisesti joku raskausmasennus.


... - 15.06.2009 - 22:52

Mulla oli myös jo raskausaikana, ja useamman kuukauden sen jälkeen, kunnes sain lääkkeet. Masensi, ahdisti, pelotti, väsytti, hirmusia kilareita, stressasin kaikkea yötä päivää. Myös tuntui etten enää tuntenut itseäni, ja olin vihainen myös itselleni siitä. Tunsin itseni turhaksi ja rumaksi. Ja huonon itsetunnon takia jännitysoireita.
Ainoa asia josta tunsin iloa oli vauva, mutta jaksaminen tuntui silti ylivoimaiselta.
Nyt kaikki niin paljon paremmin!
Mulla myös aiemmin oli masista ja kävin myös psykologilla, mutta siitä ei apua mulle...
Odotusaikana tuskin mitään lääkkeitä voi edes käyttää, olin itse aiemmin hyvin kriittinen mielialalääkkeitä kohtaan (ja varmasti moni täällä on!), mutta mulle löytyi apu niistä, kaipa noista joskus eroon pääsee, mutta en mieti sitä vielä...


Emma - 16.06.2009 - 10:37

Mullakin taitaa olla raskausmasennus, tosin oon kärsiny masennuksesta nuoruudesta saakka (nyt oon 35-v.)Tunteet vaihtelee lähinnä miestä kohtaan katkeruudesta ja vihasta rakkauteen. Mulla on diagnosoitukin "epävakaa mieli". Haluaisin kans päästä negatiivisista ajatuksista.


Luna - 16.06.2009 - 18:08

"..." Oletko killti ja kerrot lisää tilanteestasi? Kauanko kesti, että lääkkeet auttoivat? Miten konkreettisesti huomasit eron? Aloitin mas.lääkkeet 4pv sitten. Samoja oireita. Olen tilanteessa aikalailla peloissani, yksin ja hämmentynyt...


Emma - 16.06.2009 - 19:32

En tiedä, keneltä kysyit, mutta itse olen käyttänyt lääkkeitä n. 5-v. ja mua ne on auttaneet. Yleensä n. 1 kk menee, ennenkun lääkkeet alkavat vaikuttaa. Nyt, raskaana ollessani olen yrittänyt syödä lääkkeitä niin vähän kuin mahdollista (joka toinen pv 10 mg), sillä kokonaan en voi lopettaa, alkaa hirveä alamäki (yrittänyt olen). Pärjään kyllä näiden ajatusteni kanssa, sillä ne ovat minulle tuttuja, paljon pahempaakin on ollut..


... ei ap... - 16.06.2009 - 20:30

Luna:
Minä huomasin eron melkeinpä heti kun lääkkeet aloitin. Suurin syy miksi hain lääkkeet oli se että minua jännitti töihin paluu niin paljon että tuntui että en voi enää sinne mennä. Itkin pienistä.
Tuntui etten enää halunnut kotoa lähteä mihinkään, ja kun lähdin oli inhottava alemmuudentunne... Siivosin ja touhusin kokoajan tai toisinaan väsyin niin etten jaksanut kuin pakolliset (lapset hoitaa).

Kiukunpuuskat laantuivat, nukahdan iltaisin paremmin kun en enää niin paljoa murehdi turhanpäiväisiä, suhteessa menee paremmin, jaksan enempi touhuta lasten kanssa ja keskittyä siihen mitä teen ja innostuin jopa kuntoilemaan, ja nyt kun tulokset alkaa näkyä niin itsetuntokin parempi!
Mies kun on itse niin sosiaalinen niin ei hän tällaisa asioita oikein ymmärtänyt, ja oli aluksi lääkkeistäkin sitä mieltä että eikö ne ole sama asia kuin huumeet, mutta on kyllä nyt ollut tyytyväinen valintaani.


ap - 17.06.2009 - 05:43

Näköjään muitakin joilla samoja tuntemuksia, ja näin raskausaikana.
Tässä nykyisessä raskaudessa ollut niin paljon vaivoja, että jo ne ovat pistäneet mielen matalaksi. Tunnen itseni joskus niin vanhaksi vaikken sitä olekaan. Minä olen myös sellaista suoritustyyppiä että kaiken pitäisi mennä vähintäänkin hyvin, jos ei mene stressaan ja sit masentaakin.


ap - 17.06.2009 - 05:46

Olipa aikaista laittaa viesti, mutta heräsin jo ja uni ei taida enää tulla..


Luna - 17.06.2009 - 22:14

Kiitos vastauksistanne!
Välillä tuntuu vaan että tukehdun tähän ahdistukseen ja päälleni kerääntyvään paskaan.
Paskaan jota itse siis päälleni kerään!
Perheeni ansaitsee parempaa ja siksi oli pakko hakea apua... Toivon, että suunta kohti valoa alkaisi pian.








 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|