Huoh,eilen sitte sanottiin että monta viikkoa joudun täällä makoilemaan,kyllähän sen tavallaan tiesinkin mutta jotenkin sitä piti toivoa yllä että,olisi mahdollisuus päästä jo aikaisemmin kotiin lepäilemään.
Kieltämättä,pieni masennus iski.Henkinen vointi on meinannut romahdella jo useasti,mutta sitten aina saan kerättyä itseni ja skarppaamaan,että kyllä täältä joskus päästään.
Ei vaan tunnu positiiviset ajattelut auttavan paljon,niiiiiinnn mooonta viikko kuitenkin vielä edessä,ja koti-ikävä on aivan suunnaton!!!
Sairaalaan kun lähdettiin,ajattelin että noh,viimeistään huomenna tulen jo takaisin,ja nyt yhtäkkiä ollaankin pari kuukautta pois.
Juuri kun olin saanut itseni koottua ja asiat rupesivat näyttää valoisaa puolta niin taas kaadettiin maahan niin että tömähti.
voi olla että en kestä edes viikkoa enään,kun täällä ei saa edes muut käydä kun mies.
Kauhea valitus,mutta tältä nyt tuntuu...
Onko muuten täällä ketään kuka olisi viettänyt pitkiä aikoja sairalassa?
VASTAUKSET:
voi - 11.10.2009 - 11:00
ei,voin kuvitella tunteesi. En ole itse joutunut olemaan. Mutta muista , että palkinto tuosta makoilusta on mitä ihanin. Ja nyt toivon, että sinulle käy hyvin ja varmasti käy kun nyt tosiaan "joudut" makoilemaan. Jälkeenpäin olet onnellinen kun olit sairaalassa hyvässä hoidossa ja vuodelevossa.Tsemppiä.
helmijohanna - 11.10.2009 - 11:12
Näin sen juuri yritän ajatella,että nyt kun mkaan sairaalassa ei sen pienen lapsen tarvitse maata teholla.Huonoja päiviä tosin on,mutta...pakko tsemppaa!
peppi - 11.10.2009 - 11:27
voih...
paljon voimia sinne teille!! ja niin kuin tuossa jo sanoit itsekkin, niin palkinto mitä parhain tuosta sairaala ajasta!!!
paljon tsemppiä!!!!!
täälläkään ei ole olo mitä parhain. päätä särkee päivä päivältä enemmän.. saa nähdä kuinka kauan itse saan olla kotosalla, ennen kuin taas tays kutsuu....
mammy - 11.10.2009 - 11:57
Voima haleja!!!!
Nyt kun ei ole muuta vaihtoehtoa niin yrität keksiä vaan ajanvietettä..ja läpi vaikka harmaan kiven!!!
Tässä listaa millä voisit saada ajan kulumaan (olen miettinyt siltä varalta että ittelle tulee kanssa lähtö 
)
-paljon lukemista
-joku käsityö...esim alat kutoon peittoa vauvalle
-pinsetit joita voit käyttää kaikenmaailman karvojen nyppimiseen 
(mun veljeni vaimo makasi toista kuukautta sairaalassa ja vihjasi nuo pinsetit )
-tietotokone
-pelikortit
-ristikkoja
-jalka-,käsi- ja kasvovoiteita millä voit hoidella itseäsi
-päiväkirja
-nintendo jonka yrität pelata ympäri
Mä uskon, että on masentavaa maata sairaalassa. Mulle jo tämä kotona rauhakseen eleily alkaa ottaa voimille. Mutta yrität vaan muistaa miksi siellä makoilet!
Mikse ne muuten haluaa pitää sua siellä. Oliko ne supistelut vai kohdunkaula?
Pyydäppä miestäsi ostamaan sulle sellanen kirja kun "Himoshoppaaja,salaiset unelmat". Tosi hauska kirja...siitä ainakin itse tulin paremmalle tuulelle.
chicken - 11.10.2009 - 12:36
voimia!oon seurannut sun tarinaasi jo edellisestä raskaudesta asti, olin itse silloin ihan aloittelija tällä puolella...mielestäni toi on kiva idea toi mammyn päiväkirja! itse oon pitänyt sellaista raskausajan päiväkirjaa, jossa on ollut kuukausi kuukaudelta mitä tapahtumia ollut raskaudessa, omia tuntemuksia ja mitä järjestelyjä on ehtinyt tehdä. tosin toivottavasti sinulla ei nyt mene sitten koko loppuaikaa sairaalassa, mahtais olla tylsä kirja jos olis vaan "taas makoilin sairaalasängyssä koko päivän, en jaksa enää odottaa..." no joo huono vitsi...mutta koitahan jaksaa siellä!
miks muuten ei saa tulla muita vieraita kuin mies?
Jeti - 11.10.2009 - 12:51
Muista puhua hoitajille, kun ahdistaa ja masentaa! Tarvitset siihen varmasti apua ja saat kyllä, kun vaan avaat suusi! Koita jaksella!
siis häh? - 11.10.2009 - 13:20
Jäi vähän epäselväksi, että miten pitkällä raskautesi on? Miksi olet sairaalassa? Olisi kiva tietää tarkemmin, jos kuitenkin aloituksen teet. Kaikki ei tiedä kaikkea.
VASTAA
VIESTIIN
