Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - RASKAUS & ODOTUS


| Vastaa viestiin | RASKAUS & ODOTUS |

synnytyskivuista

Kohta edessä - 03.10.2009 - 13:12

Elikkä olen ajatellut vetää ihan luomuna
Pelkään niin perkuleesti kaikkea pistämistä ynnä muita tälläisiä toimenpiteitä että ajattelin etten keskity synnyttämiseen jos murehdin niitä.
Mietinkin että jos synnyttäessä ratkeaa ja tikataan niin millä silloin puudutetaan?Ja jos ottaa puudutteita esim.epiduraalin niin meneeko tikkauskin sillä eli että tartteeko sitten erikseen puuduttaa?

Ja toisekseen..jos on kokenut todella kivuliaan keskenmenon niin voiko synnytyskipuja verrata näihin?
Oli aika rankka puolen viikon komento tuo itsekseen tyhjentyminen..oli siis todella kivuliasta.


VASTAUKSET:


markka - 03.10.2009 - 13:19

Mäkin vähän arastelen noita piikkejä, mutta ei siinä ajatellu mitään muuta kun että sai helpotusta niihin kipuihin, joten eipä ne piikit tuntunu juuri miltään. Noista muista en tiä, koska synnytys päätty sektioon. Mutta kyllähän moni on luomunakin hoitanut homman hyvin ja se on aina hyvä puoli ettei sitä tarvii kokonaan päättää etukäteen. Tee niinkun ittestäs tuntuu siinä vaiheessa. Ja onhan jossain vielä ilokaasu mahdollisuuskin. Tosin itelläni on ahtaanpaikankammo, joten en pystyny sitä maskia pitään naamalla kun alko ahdistaan.


Kiira - 03.10.2009 - 13:25

Niin kuin markkakin kertoi, että ne synnytyskivut on kovat, joten ei ne piikit tuntuneet sen rinnalla miltään.
Minä sain spinaalipuudutuksen ja kun tikattiin repeytymiä niin kyllä sinne laitettiin neuloilla ihan oma puudutus.
Keskenmenoa en ole kokenut niin en osaa sanoa tuohon vertailuun mitään.


Cristal89 - 03.10.2009 - 13:25

Itse halusin synnyttää mahdollisimman luomuna, pelkäsin sitä epiduraalipiikkiä niin hirveästi.
No synnytys kun sitten käynnistettiin, synnytys käynnistyi niin rajuna että en enää ajatellut mitään luomusynnytystä. Ne piikit ei olleet mitään verrattuina niihin kipuihin joiden ansiosta avauduin 5 cm tunnissa... Kävi sitten niin että se toivottu "luomusynnytys" oli kaukana siitä mikä on jo takana päin, nimittäin puudutuksina oli epiduraali, pudendaali, välilihan ja spinaalipuudutus, sillä synnytys oli vaikea ja sektioon päädyttiin.
Opin myös sen, että oikeanlainen kivunlievitys vain edistää avautumisvaihetta ja säästää voimia ponnistusvaiheeseen


Itse - 03.10.2009 - 13:26

olen myös piikkikammoinen, mutta siinä tilanteessa ei paljon puristanut mitä tekivät. Laitoin kyllä synnytystoivelistaan ettei mulle saa näyttää mitään piikkejä tms. No sen näin millä kalvot puhkaistiin ja näytti kamalalle, mutta ei tuntunut todellakaan yhtään missään vaikka olin siinä vaiheessa luomuna. Supistukset oli inhottavia, mutta ei se niin kamala kokemus kuitenkaan ollut. Yritä pitää itses rentona niin et ainakaan hidasta avautumisvaihetta. Kivun lievitys on siinä mielessä hyvä, että pystyy rentoutumaan paremmin ja synnytys ehkä etenee nopeammin.

Epiduraalin laittaminen nipisti, mutta ei sattunut. Kun väliliha leikattiin, se ei tuntunut missään. Joko paikat oli niin kireenä tai sit pistettiin joku puudute, en joka tapauksessa tuntenut mitään. Ja ommeltaessa en tuntenut puudutteen laittoa. Siinä synnytyksen jälkeen on aika uuvuksissa niin että mulle oli ainakin aivan sama mitä tekivät.

Älä jännitä liikaa. Itse pelkäsin ihan paniikissa. Synnyttäminen on luonnollinen osa naisen elämää.


markka - 03.10.2009 - 13:32

Kyllähän ne muuten monesti antaa sen pintapuudutteen aina eka ennenkun ne laittaa epiduraalin tai spinaalin. Ja tosiaan itelleni laitettiin eka epiduraali ja sitten leikkaukseen mitä ilmeisemmin spinaali. Se spinaali ei sattunut tai tuntunut epiduraalin takia miltään, mutta ihan valehtelematta se epiduraali juurikin nipisti, mutta oli kuitenkin pientä supistuksien rinnalla ja se nipistys kesti sen sekuntin.


Minulla - 03.10.2009 - 13:35

myös ensimmäisestä jäi kauhea kammo synnytyksestä ja kaikille sanoinkin että oli yhtä helvettiä, ei voi edes sanoin kuvailla kipua vaikka sain epiduraalin .
Mutta aika kultaa muistot ja seuraavat synnytykset ovat olleet helppoja ja kivunlievityksenä pelkkkä ilokaasu .


ap - 03.10.2009 - 13:41

emmää sitä kipua pelkää..eihän se riko mutta nuita piikkejä ja repeämistä..
Ette te mua saa pelkäämään noilla kommenteillanne vink vink MINULLA!
Eihän se kipu tapa..ällöttää vaan kaikki tikkaukset ja piikit!!!


Ra - 03.10.2009 - 13:46

Älä mieti turhan paljon asioita etukäteen, itse mietin ja koin pahimmat synnytystuskat juuri sen vuoksi ennenkuin synnytys oli lähelläkään! Suosittelen että opettelet rauhoittamaan mielesi koska kivulta et voi välttyä, ja ettet päättäisi ehdottomasti ettet halua esim. epiduraalia vaan ottaisit tilanteet sellaisina kuin ne eteesi tulevat. Oma piikkikammoni meni ohi synnytyksen tuoksinassa mutta en kyllä halunnut nähdä yhtäkään piikkiä tai vehjettä joita synnytyksen aikana käytettiin! Itselleni synnytys oli ihana kokemus eikä todellakaan tehnyt niin kipeää mitä olin pelännyt. Tiedän kyllä että se voi myös olla yhtä helvettiä alusta loppuun mutta sitähän ei voi etukäteen tietää. Ja vaikka et pystyisi synnytykseen "keskittymään" haluamallasi tavalla niin varmaa on se, että ulos se vauva sieltä tulee, tavalla tai toisella! Rohkein mielin vaan synnyttämään!


Alma88 - 03.10.2009 - 14:16

Itse synnytin reilu 2 viikkoa sitten lähes tulkoon luomuna mutten kyllä omasta tahdosta vaan synnytys vei omaa reittiään.. Ennen synnytystä ajattelin ettei mikään voi sattua niin että piikkiä selkääni haluaisin. Ainoa mitä synnytyksessä sain oli lihasrelaksantti siinä vaiheessa kun ei mitään tapahtunut ja itketti jo kun väsy ja voimaton. Käynnistystä suunnittelivat seuraavalle aamulle kun lapsivedet oli menneet kuitenkin. Ilmeisesti rentouduin sitten nin että olin 1,5h päästä auki 10cm ja ponnistustarve tuli heti. 17 minuuttia ja tyttö syntyi. Kivut oli hirveät mutta todellakin unohtuneet. Tärkeintä oli että mies ehti paikalle ja tytöllä ja äitillä kaikki hyvin.

Uskon että lääkkeettömästi synnyttämisessä oli etunsa; olo ei ollut tokkurainen ja paraneminen huimaa! Lääkkeitä en ole tarvinnut jälkikäteenkään vaikka pieni eppari tehtiinkin.

En usko että mitemmässä synnytyksessä olisin lääkkeittä jaksanut. MUtta täsätkin taas huomaa sen että synnytys ei koskaan mene suunnitelmien mukaan. Päätä että haluat kokiella luomusynnytystä mutta päätä että se ei ole tärkeintä. Sillon kaikki menee nappiin ja niinkuin hyvältä tuntuu!


sania - 03.10.2009 - 16:17

Synnytykset ovat niin erilaisia ja jokainen kokee kivun erilailla. Ekassa synnytyksessä olin varma että kuolisin kipujen takia ja toivoinkin kuolevani! -Epiduraalin sain, mutta liian myöhään -ei enää ollut merkitystä, kun jo ponnistin. (Kukaan ei uskonut että olin todellakin synnyttämässä ja avauduin erittäin nopeaa) Täysin nollatilanteesta vauvan syntymään meni esikoisella reilu 2 ja puol tuntia ja supistuskivut olivat kovat, ponnistus ei niin paha ollenkaan.
Repesin (toisen asteen) ja leikattiin. Ilokaasua vetelin ompelun ajan. (45 minuuttia) Kunnollista puudutusta ei laitettu, koska se kuulemma olisi turvottanut liikaa ja "paikkoja" ei olisi saatu hyvin kasaan. Kuitenkin katsottiin, että selviän ilokaasulla ja synnytyssalissa ompelulla joten ei siirretty leikkaussaliin ja tehty spinaali puudutusta. Se ei ollut kivaa.

Toka synnytys taas meni kuin "vettä vaan". Ajattelin, että tämä on vasta alkua, keinuttaan tässä hieman ja katsellaan tunnin päästä miltä näyttää...eipä keinuttu vaan vauva syntyi niin nopeaa etten meinannut tajuta. Ensimmäisestä supistuksesta laskettuna jälkeisvaihe oli loppu 40 minuutin päästä. : )

Älä turhaan mieti etukäteen mitä haluat ja mitä et. Etenet sitten sen mukaan miltä silloin tuntuu.


hei - 03.10.2009 - 17:39

ap, sä et siinä synnytys vaiheessa aattele onko neulat ällöjä vai ei. Sä et oikeastikkaan edes ehdi sellaiseen keskittymään! Tuu tänne kertoo sit synnytitkö ilman piikkejä vai et.


Neppari - 03.10.2009 - 19:06

mulla oli niin nopea synnytys; supistukset 4h, ponnistusvaihe 15min, etten ehtinyt mitään kivunlievityksiä saamaan.
Kun aina sanotaan että ensisynnytys on hidas eikä sairaalaan kannata heti lähteä, niin siinä sitten kotona oltiin avautumisvaihe, mies hieroi aina supistuksen aikaan selkää, ja sitten kun alkoi tuntua että melkein ponnistuttaa, niin tuli kiire lähtö sairaalaan! kun pääsin tutkimushuoneeseen, niin oli jo 9cm auki.
Supistukset oli kyllä pahat, mutta siedettävät. Jos olisivat kestäneet vaikka yli 5h, niin olisin varmaan halunnut epiduraalin.
Joutuivat laittamaan jonkin puudutteen kun leikkasivat vähän välilihaa, mutta siitä en tiennyt mitään ennen kuin seuraavana päivänä.. Särkylääkkeitä söin kyllä ne sallitut sairaalassa ollessa, sen verran koski paikkoihin.
Supistus-avautumiskivut oli pahin kipu mitä mulla on ollut, kun ei ole ollut pahoja murtumia tms, mutta kun tietää että se on väliaikaista, niin ei se tuntunut niin pahalta. Itse asiassa kuukautiskivut tuntui joskus jopa inhottavimmilta, koska tiesi niiden tulevan melkein joka kk yhtä pahoina!


Laura79 - 04.10.2009 - 10:10

Mä pelkasin esikoisen kohdalla ihan samoja asioita kun sinä. Olen edelleen piikkikammoinen ja tikkaus ajatus tuntui toisenkin kohdalla epämiellyttävältä ajatukselta.

Ekan kohdalla leikattiin välilihaa ja ihan suotta pelkäsin. Ei tuntunut missään. Ihan turha pelko mulla ainakin. Tikattiin salissa nukutuksessa joten siitä en tiedä mitään. Kipeähän haava oli pitkään sen jälkeen ja tikit ällötti, mutta selvittiin niistäkin.

Toisen kohdalla repesin hieman. Olin saanut spinaali puudutuksen. kokeiltiin tikkausta pelkällä pintapuudutteella joka suihkutettiin tikkauskohtaan. Olisin saanut puudutuksen neulallakin, mutta en tarvinnut kun ei koskenut ollenkaan.

Itse totesin kätilölle, että pelkään piikkejä ja leikkauksia yli kaiken. Hieman helpotti kun sai asian sanottua kätilölle niin hänkin tiesi sen ja osasi tsempata ihan eri tavallaa kuin potilasta joka ei niitä pelkää. Oikeasti piikit eivät tuntuneet missään, mutta niin kuin sanoit pelkkä ajatus kammottaa myös minua.


Maija - 04.10.2009 - 11:00

synnytin esikoiseni luomuna, täysin luomuna. Suurin syy tähän ratkaisuun oli piikkikammo. Eniten pelkäsin, että tulisin niin kipeäksi, että minulle laittaisiin tippa ja selkäydinpuudute. Ja toiseksi eniten pelkäsin sitä, että repeäisin ja jouduttaisiin tikkaamaan. Kivut kestin hienosti olemalla muutaman tunnin ammeessa lillumassa ja olin myös muutoin kokoajan liikkeessä. En pystynyt istumaan enkä makaamaan olleenkaan, kävelin siis ympäri synnytyshuonetta ja se helpotti kipuja. Synnytys kesti yhteensä noin 10h ja tikkausta ei tarvittu Olihan ne kivut kamalia mutta en missään nimessä halunnut joutua ottamaan minkäänlaisia puudutteita. Nyt olen jälleen raskaana ja LA on marraskuun puolessavälissä. Toivon, että saan jälleen synnyttää luomuna enkä joudu tikattavaksi


Emppu - 04.10.2009 - 13:58

Ei sitä todellakaan voi etukäteen tietää! : )
Minäki ihan mielenkiinnolla odotan ni tuu tosiaan sitte kertomaan synnytitkö ilman piikkejä ( siis omasta tahdostasi )!
Hetki hetkeltä synnytyksessä ja ota vastaan mitä tuleman.. ei ne tosiaan ne piikit edes tunnu missään siinä kohti.
Mä oon kokenu keskenmenon käynnistyksen kun sikiö oli kuollut kohtuun ja todella kivulias hommahan sekin oli muttei verrattavissa synnytykseen. Synnytäessä kuitenkin se on melkoinen työ saada laps tulemaan verrattaen ahtaasta paikasta maailmaan. Se että voi ihmisestä löytyä semmosia voimia, oli mulle aivan yllätys!


Sorsa - 04.10.2009 - 16:13

Itse synnytin luomuna, tosin se ei ollut mitenkään suunniteltua - synnytys vaan eteni niin nopeasti ettei kivunlievityksistä edes kyselty. Väittäisin, että supistukset oli mulla kivuliaampia, kuin ponnistusvaihe. Eikä niihin supistuksiinkaan kuollut. Odotin kokoajan pahempaa, mutta lapsi tulikin maailmaan ennenkun mun odottamat suuret kärsimykset alkoi... Helppo ja hyvä kokemus, ei todellakaan mitään traumoja. Tällä kokemuksella (raskaus, synnytys, lapsi) voisin tehdä vaikka 10 lasta!


ap - 04.10.2009 - 18:39

Kiitos sorsa ja maija tsempistä!!


Alma88 - 08.10.2009 - 19:13

Lisään vielä että sama kuin sorsalla.. Sanoinkin kätilölle jälkikäteen että vielä siinäkin vaiheessa kun ponnistutti niin mietin että kätilölle soitan kelloa vasta kun on ihan pakko. Ponnistus vaiheessa, ponnistaminen todella auttoi..

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|