Heps vaan kaikille taasTuli tässä mieleen, että onko teillä kaikilla tukiverkosto kunnossa?
Meillä tilanne on vähän niin ja näin.
Tässä kerron vähäsen taustoja:
Me ei aiota kastaa lasta kirkkoon. No mun vanhemmat häpeevät tätä ihan silmät päästään. Kuulemma kenellekkään ei saa asiasta kertoa 
. Samoilla linjoilla on miehen vanhemmat...
Mun pikkuveli ei ollut meidän kihlajaisissa eikä häissä ja anoppiani hän ei ole tavannut koskaan. Ollaan siis oltu mieheni kanssa 10 vuotta yhdessä. Veljeäni ei kuulemma juhlat kiinnosta. Todennäköistä on ettei hän tule edes kastajaisiin. (Vanhempani sanoivatkin, että veljelles ei ainakaan saa sanoa sitä, ettei teille tule pappia kastamaan lasta ) Olisi mahtavaa pyytää "kummiksi" oma veli, mutta häntä kun ei meidän elämä kiinnosta tippaakaan.
Mun porukat ovat ilmoittaneet aikoja sitten, että he eivät sitten hoida lasta koskaan, koska hekään eivät ole aikanaan saaneet apua lastenhoitoon. (meillä on koira ja kissa ja koskaan mun porukat eivät ole ottaneet niitä hoitoon edes muutamaksi päiväksi, koska se on meidän ongelma, kun ollaan ne itellemme otettu!)
Miehen vanhemmat ovat tässä asiassa suopeampia, heiltä varmasti joskus saakin apua tarvittaessa.
Parhaat kaverini asuvat eri paikkakunnalla ja täällä missä nyt asutaan, meillä on käytännössä yksi kaveriperhe. Toki meillä on paljon tuttavia, mutta kunnon ystäviä ei ole. Etenkin raskaaksi tulemisen jälkeen moni vanha kaveri on jättänyt yhteydenpidon käytännössä kokonaan...
Minä ainakin kaipaisin ystäviksi pienten lasten vanhempia ja tottakait sellaisia, joilla olisi aika lailla sama tilanne eli esikoinen työn alla. Olisi mukavaa jakaa näitä asioita muutenkin kuin täällä netissä.
Mietin vaan sitäkin, että kun vauva on syntynyt ja aviomies menee takas töihin, niin aika yksin siinä ollaan sitten vauvan kanssa päivisin. Iltoihin kohdistuu sitten helposti liikaa paineita...
Mitenkäs teillä muilla? 
