Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - RASKAUS & ODOTUS


| Vastaa viestiin | RASKAUS & ODOTUS |

(alku)raskauden jännitys

Tipsuka81 - 13.09.2009 - 12:33

Heips. Aluksi toivoisin että kukaan ei sanoisi että en ole valmis kun tuollaisia mietin... no siis, onko muilla jännitystä ja jopa pelkoakin alkuraskaudessa tai raskauden edetessä, missä vaiheessa olette "uskaltaneet" ottaa rennosti ja nauttia raskausajasta pelkäämättä että alkiolla/sikiöllä jne ei olisi kaikki ok ja että se jaksaa mukana roikkua loppuun asti?


VASTAUKSET:


Tipsula81 - 13.09.2009 - 12:34

Siis mun Tipsulan81 on tuo edellinen, lipsahti väärä kirjain..


Peppi - 13.09.2009 - 12:53

Tietenkin olet valmis, pelko kuuluu jossain muodossa lähes kaikkien odottavien äitien tunnetiloihin!
Kyllä sitä pelkäsi ihan koko raskauden ajan Ensiksi keskenmenoa, sitten sitä, että ei syntyisi liian aikaisin ja että kaikki olisi muutenkin hyvin ja nyt kun vauva on jo maailmassa, sen hyvinvoinnista on huolissaan päivittäin. Kai se on äidin tehtävä murehtia ja huolehtia pikkuisen puolesta Liiallisuuksiin ei kuitenkaan kannata ruveta


anettte - 13.09.2009 - 13:15

Mä pelkään (esim. just keskenmenoa) mutta olen samalla oikein iloinen (olen nyt 11. viikolla). En oikein ymmärrä tuota pointtia, miten niin ei olisi valmis vaikka pelkääkin tuollaisia? Kuuluuhan äitiyteen muutenkin huoli lapsistaan.

Tietenkin jos pelko menee sairaalloiseksi, se on asia erikseen.


mammy - 13.09.2009 - 13:32

Joka vaiheessa murehtii jollain tasolla jotain.


Tipsula81 - 13.09.2009 - 13:42

No varalta laitoin tuon valmiusjutun ettei tähän ketjuun eksyisi niitä pitkäkielisiä.. . Kyllä mie ite siis koen olevani enemmän kuin valmis, mutta sitä murehtii tässä, että tuleeko se rento vaihe milloin jos ikinä, jossain vaiheessa kai on jotenkin yritettävä pakottaa itsensä unohtamaan pelon ajatukset ja nauttia olotilasta, vaikka siis tosi tosi onnellinen on tästä olotilasta mutta huoli siellä taustalla vaan väijyy :/. -sitten kun tässä on ekaa kertaa, niin ei tiedä mitä kaikkia aatoksia tulee ja mitä miettii, kai sitä jotenkin kaipaa vertaistukea "peloilleen" että onko muutkin sisimmässään samoja ajattelevia vai osaako muut puskea vaan eteenpäin.


Ellu - 13.09.2009 - 14:32

Mä olen koko 9kk pelännyt,milloin mitäkin.Suoraa sanottuna en ole nauttinut koskaan.Pieniä onnen hetkiä olen löytänyt vauvan potkuista,muuten en ole uskaltanut iloita. Mutta musta pelko on normaalia.Kun varautuu siihen pahinpaan niin saattaa lapsi olla positiivinen yllätys sit kunnol.Jokainen saa luottaa mihin haluaa,mä iloitsen vasta sit kun mulla on nyytti sylis ja jos siihen on syytä,jos ei niiin opettelen elämään sen kanssa vaan.


mammy - 13.09.2009 - 16:59

Ja sit kun let synnyttänyt niin jatkat yhä murehtimista..kehittyykö lapsi normaalisti jne jne.. Ei se murehtiminen siihen lapsen syntymään lopu...


Helmiina - 14.09.2009 - 07:54

Ja täällä ainakin esikoista odotellessa iskee välillä kauhu, että voiko koko homman perua ja apua - meille tulee lapsi! Elämä menee sekaisin ja parisuhde pilalle, ja rahat loppuu ja väsyttää ja voi voi voi

Olen pitänyt asiaa ihan normaalina, uusi askel jännittää vaikka lasta on toivottu ja puitteet kunnossa.


Tiraam - 14.09.2009 - 10:46

Sama juttu, eli pelkoa ilmassa milloin mistäkin Yksi asia mitä mietin, että eikö siitä rskaudesta voi nauttia peloista huolimatta, ts. ei anna niille valtaa...Jos jotain kävisi, ei sitä olisi sen helpompi vastaanottaa vaikka olis koko ajan pahinta pelännytkin. Eli yritä nauttia kaikesta, jokaisesta päivästä ja pikkuisen liikkeestä


Santsu76 - 14.09.2009 - 11:11

Mä olen kanssa ekaa kertaa raskaana ja viikolla 7. Mua pelottaa keskenmeno ja olen ollut muutaman päivän oireetomana. Ei ole ollut paha oloa eikä mitään. mietityttää onko kaikki vielä ok.


Tipsula81 - 14.09.2009 - 14:02

Mulla ihan sama tilanne kun sulla Santsu76, hirveästi tarkkailee omaa oloaan ja nyt ollu oireetonta muutama päivä, mutta ne oireetkinhan voi mennä ja tulla takasin, kun olis eka Ultra pian niin selviis!! Helpottaa että tämä murehtiminen on yleistä näköjään muillakin


Lilian - 14.09.2009 - 15:11

Niin, ei se huolehtiminen siihen lapsen syntymään lopu. Tuntuu, että sitten se vasta alkaakin, kun lapseen tutustuu ja siitä alkaa välittää ihan oikeasti. Masussa lapsi kuitenkin on vielä aika tuntematon tapaus.

Minusta ainakin tuntuu, että huoli alkoi vasta kun esikko syntyi. Sitä rääpälettä rakastaa niin mahdottomasti, että maailma loppuisi, jos sille jotain tapahtuisi. Poika on nyt 2v8kk enkä minä ole tottunut siihen, että poika on olemassa. Siis tottunut sillä tavalla, että en koko ajan sitä ajattelisi ja huolehtisi ja kävisi iltaisin katsomassa nukkuvaa lasta ja kuuntelemassa, että se on kunnossa ja hengittää. Ei tämä mitenkään sairaalloista huolehtimista ole, mutta se lapsi vain on mielessä koko ajan.

Tästä kakkosesta, joka on nyt masussa, ei ehdi eikä muista niin paljon huolehtia, mutta kyllä varsinkin alussa mietin monesti, että onkohan kaikki hyvin, kun niitä liikkeitä ei tunnu. Nyt kannattaa huolestua vasta, kun tytsy ei potki.

Tämä kai on sitä äidin arkea. Ei sitä enää ilman huolta ja ikävää pysty elämään. Ihania on ne hetket, jotka viettää lapsen kanssa ja tietää, että kaikki on hyvin ja elämä ihanaa.


Jeti - 14.09.2009 - 18:19

Mulla alkoi helpottaa esikon kanssa siinä 30. viikon tienoilla ja uskalsin jopa ostaa vaatteita..

Murehtiminen ei kannata kuitenkaan liiallisuuksiin asti, sillä stressihän vaikuttaa sikiöönkin. (Älkääkä nyt ottako tästä tiedosta stressiä! ) Jos ahdistus muuttuu sietämättömäksi tai pelko alkaa vaikuttaa elämään liikaa, kannattaa ottaa ehdottomasti asia puheeksi neuvolassa. Muutenkin kannattaa ehkä mainita olevansa huolissaan, sillä keskustelu auttaa aina.


Santsu76 - 15.09.2009 - 09:08

Mä odotan kanssa sitä ekaa neuvolaa ja ultraa. Sais varmistuksen vaikka kaksi testiä näytti plussaa. Miten voi olla niin epävarma On kiva huomata ettei ole asian kanssa yksin!


Helena80 - 15.09.2009 - 15:04

Kyllä tässä odotellaan kovasti ensimmäistä neuvolaa ja ultraa että saisi jonkinlaisen varmuuden. Nyt 7+2 ja takana yksi keskenmeno. Yllättäen olen kuitenkin "melko" rauhallinen vaikka odotin hyppiväni seinille. Uskon että on ihan normaalia pelätä ja jännittää koska on tulossa isoja muutoksia elämään varsinkin niille jotka odottavat ensimmäistään. Hyviä odotus aikoja vain kaikille!!!

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|