Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - LEMMIKIT


| Vastaa viestiin | LEMMIKIT |

Mitä tehdä? koira-asiaa...

Ei nyt... - 03.03.2009 - 11:08

Meillä noin vuoden ikäinen sekarotuinen uros koiruli jonka kanssa ollaan valmiita nostamaan kädet ilmaan.
koira on niin huomion kipeä ettemme mitenkään pysty sitä hänelle antamaan riittävästi, etenkään nyt kun on myös pieni lapsi. Peruskomennot ollaan saatu oppimaan (tänne, ei, istu ja omapaikka) tosin nekin tuuppaa usein unohtumaan.
Eroahdistuksesta ei olla päästy eroon ja se näkyy jo vessassa käynninkin aikana ulinana ja haukkumisena; yöt ollaan eri huoneessa mun allergian takia jolloin koira repii omat petivaatteensa, ja muut lähellä olevat kankaat yms... Yksin kotiin jäädessään kaluaa oven karmeja, penkkejä, pöytiä lipastoja - siis kaikkea mitä on samassa tilassa.
Osaa huoneista pidetään jatkuvasti lukittuna koska muuten koira on taas pahanteossa kun silmä välttää.
Jos lapsi on lattialla koira hakeutuu lapsen ja meidän väliin vaikka rako olisi kuinka pieni (eli siis toisinaan talloo myös lasta). - Kerran näykännyt lasta kun lapsi oli miehen sylissä...
Ei anna silittää vaan kääntää ja vääntää itseään joka suuntaan, yrittää nuolla ja kaltata silittävää kättä. Vieraiden tullessa on a)nostetava lapsi syliin ja mentävä toiseen huoneeseen b)eristettävä koira; koira on innoissaan vieraista siinä määrin että hyppii, pomppii, haukkuu ja haluaa syliin eikä kiellotkaan auta, jos lapsi on samassa huoneessa 90% varmuudella koira loikkaa tytön päälle (eikä ole mikään pienin koira). Koira on sisäsiisti mutta vieraiden tullessa tai muutenkin innostuessaan suihkii ilopissiä jokapuolelle.
Jokainen ohiajava auto on muristava ja haukuttava oli yö tai päivä, yö unet jää jo lapsen heräilyjen seurauksena vähille niin sitten tää yks vielä louskuttaa pitkin yötä.
Tunnustan; en ole missään vaiheessa kokenut olevani koiraihminen ja kaiken lisäksi olen sen verran allerginen etten voi paljain käsin koskeakkaan, koira on miehen. Nyt mieskin on todennut sen että tää ei voi jatkua näin, ja mietti piikin antamista... Mutta musta sekään ei ole se oikea ratkaisu, sen takia että olemme epäonnistuneet kasvattajina.

Jos sanoisin sen verran vielä taustaa että koira tuli meille vahinkopentueesta 4kk iässä niin ettei ollut saanut minkäänlaista ihmiskontaktia vaan viettänyt tuon ajan emonsa kanssa ulkoaitauksessa. Oli arka ja varautunut kun tuli meille. Virhe tehtiin kun otettiin koira ilman isompia selvittelyjä vain kun oli niin suloinen ja muuten mennyt piikille.
Sääliksi käy koiraraukkaa...


VASTAUKSET:


tiny - 03.03.2009 - 12:59

koiranne nyt vain sattuu olemaan väärässä kodissa, kaikki ylläkuvailemasi käytös johtuu teistä ja aktiviteetin/koulutuksen puutteesta.

olen pahoillani että sanon asian näin suoraan mutta siinä se tuli, koira ansaitsee päästä kotiin jossa sille tarjotaan tarpeeksi tekemistä ja siitä tulee varmasti vielä hyvä koira.

teinä antaisin koiran OSAAVAAN kotiin jossa ollaan valmiita harrastamaan koiran kanssa ja tarjoamaan sille tarpeeksi aktiviteettiä.


sama ongelma - 03.03.2009 - 13:07

tuo kuulostaa kovasti samalta kuin meidän huushollissa ja meillä lisäksi alkanut olemaan agressiivinen tuntemattomia,enimmäkseen miehiä kohtaan...päässyt jopa puraisemaan yhtä..rakastan tuota koiraa, mutta lapseni menevät sen edelle...olen niin poikki tilanteesta ja myös on harkinnassa josko sille löytyisi omistaja, jolla olisi sille enemmän aikaa..ja täällä ollaan kokeiltu vaikka mitä, myös kasvattajan neuvoja mutta on niin kovapäinen..meillä 2 pientä lasta ja koko ajan saa olla silmä kovana, mitä kukin tekee


Chala - 03.03.2009 - 13:48

Todellakin suosittelen etsimään koiralle osaavan kodin jossa pystyvät keskittymään täysillä koiraan ja tietävät mihin ryhtyvät kun hänet adoptoivat. Ei voi olla ensimmäinen vaihtoehto lopettaa eläin kun ei kuitenkaan ole kyse kimppuun hyökkäilyistä tms.

Meillä on myöskin yksi ongelmakoira ollut, tuli meille 6-vuotiaana ja oli meillä 8kk jona aikana saatiin vähän muutosta aikaiseksi, mutta ei tarpeeksi että koira olisi meille voinut jäädä. Etsimme apulan kautta hänelle uuden kodin ja selvitimme tarkkaan uusille omistajille mikä tilanne on, koiran taustat ja ongelmat, mitä koira tarvitsee ja lisäksi, että jos ylitsepääsemättömiä ongemia tulee niin voimme ottaa koiran takaisin ja etsiä tälle uuden kodin. Kaikki on onneksi mennyt hyvin.

Älkää tappako koiraa jossa voi olla potentiaalia vaikka mihin vaan nähkää vielä se vaiva että koira saa uuden kodin.

Meiltä löytyy myöskin lähipiiristä koira joka tuli perheeseen 4kk ikäisenä samanlaisesta tilanteesta ja ongelmia oli aluksi, mutta määrätietoisella koulutuksella koirasta on tullut mainio, tottelevainen perhekoira joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Aina on toivoa


en hyväksy - 05.03.2009 - 21:59

ikinä koskaan sitä, että hommataaan koira miettimättä asiaa loppuun asti. Sit sitä ollaan niin kusessa kun lapsia tulee perheeseen, niin jaahas, luovutaan koirasta kun tulee hankalaa. Koira on osa perhettä!!!!!!! On niin väärin!!!! Vika on omistajissa, ei koirassa!!!
Meillä on kaksi koiraa, yksi 1v. lapsi, toinen tulossa, ja toki oli ongelmaa kun koirat olivat niin omistavia meitä aikuisia kohtaan, mutta hemmetti, aikuiset ja omistajat ovat niitä joiden täytyy osoittaa komentelijan rooli! Jokaiselle oma ruotunsa!


ap - 06.03.2009 - 21:49

Jep kuten jo aloituksessani sanoin olemme EPÄONNISTUNEET kasvattajina.

Koiran ottamista mietittiin montavuotta ja kun päätös tehtiin niin asiat eteni liian nopeasti.
Mutta asiat nyt on siinä pisteessä että näin ei voi jatkua, koirankaan hyvinvoinnin kannalta ja nostamme kädet ilmaan. Etsimme nyt koirallemme tarpeeksi huomiota, koulutusta, tekemistä ja hyvän loppuelämän tarjoavaa kotia koska niitä me emme pystyneet tälle paljon aktiviteettejä tarvitsevalle koiralle tarjoamaan.
Ikävä tulee ja itkut on itkettävä, mutta uskomme että näin on parempi, etenkin koiran kannalta.
+ Nyt on vielä käynyt ilmi että todennäköisesti minä en ole ainoa talossa oleva allerginen ja anteeksi nyt vain "en hyväksy" mutta lapsi menee koiran edelle vaikka tämäkin perheeseen kuuluu.

Kiitos kun vastasitte asiallisesti viimeistä (joskin asiaa puhuvaa) lukuunottamatta.


tiny - 07.03.2009 - 17:30

hatunnosto ap:lle vaikeasta mutta oikeasta päätöksestä, pahoittelen hyvin tökeröä omaa vastaustani tuolla ylhäällä, oma koirani lähti sinä päivänä lopetettavaksi joten en esittänyt asiaa kovinkaan nätisti.

jaksamisia teille, koirasta luopuminen on aina vaikeaa mutta oikean ratkaisun teitte.


jokainen taaplaa - 07.03.2009 - 21:01

tyylillään.....ihmiselämä tottakai ennen eläimiä, mut no..ei ne koiratkaan leikkikaluja ole. Toivotaan että koirasi saa tulevaisuudessa todella hyvän kodin, ja ettei sitä enää sen jälkeen heiteltäisi paikasta toiseen.
Mielipiteitä on niin monta kuin kirjoittajaa, ja jos ei halua lukea ikäviä kommentteja, on parasta olla kirjoittamatta.


-- - 09.03.2009 - 01:13

Miten niin "ihmiselämä tottakai ennen eläimiä"???
Ei todellakaan ole meillä. Allergikolle hankittaisiin vaan lääkkeet, ja koiralle kouluttaja (jos tarvetta olisi). Yhtä arvokas se eläin on, oli se mitä sorttia tahansa, kuin ihminen.


ap - 10.03.2009 - 11:04

Lääkkeet ja kouluttaja olis mahdollisia, mutta tuleeko arvon "--" lenkittämään ja leikkimään koiran kanssa?

En vain yksinkertaisesti ehdi koiralle antamaan tarvitsemaansa jos mies on töissä, etenkin kun olisi kiva lapsen kanssa käydä jossakin. Koira sitoo meidät liiaksi kotiin kun tuttaville ja sukulaisille ei voi ottaa mukaankaan, eikä tasan ole koiran eduksi viettää useita tunteja pihalla hihnassa/autossa!

Tiedän että negatiivista kommenttia tulee lähes aina tekstiin kuin tekstiin, ja siinä perhekerhon palstat on aivan huippuluokkaansa


Ei meilläkään.. - 10.03.2009 - 21:59

kirjoitin tuon "jokainen taaplaa"-tekstin, ja siis meillä on koirat yhtä lailla osa perhettä kuin ihmisetkin, mutta pointti olikin - ja huom.! tosi karkeana esimerkkinä- että jos vaik auto-onnettomuudessa pitäis pelastaa joko ihminen tai eläin, niin en epäröisi hetkeäkään sen suhteen kummanko pelastaisin.
Miksei voi ulkoilla sekä lapsen että koiran kanssa??????? Miksei voi kyläillä silloin kun mies on kotona, jottei koira olisi yksin? Mikä estää antamasta aikaa sekä koiralle että lapselle? Ei muutakuin kouluttaja avuksi!!!







ap - 11.03.2009 - 10:06

Tapauksessamme tarvittaisiin kouluttaja sekä koiralle, että emännälle. Ikävä kyllä.

Mutta koira saa piakkoin uuden kodin kunhan tutustumassa näihin ihmisiin käydään, ja saa toivottavasti tarpeeksi aikaa, koulutusta sekä rakkautta ja hellyyttä.

Ja tähän perheeseen ei enään yhtään eläintä tule. PISTE!


Ei meilläkään.. - 11.03.2009 - 12:04

jatkan sen verran, että jos koet sen oikeaksi päätökseksi, niin mikäs siinä. Eli siis parempi koiralle omistautuva omistaja kuin virikkeetön koiran elämä. Eiväthän nämä ratkaisut helppoja ole, vaikka itse en kylläkään suostuisi luopumaan koiristani. Siksi kärkkäät kommenttini. Toivottavasti saatte koiralle uudet omistajat, jotka voivat tarjota koiralle parasta! =)


sama ongelma - 21.03.2009 - 11:52

täälä kävi sitten kuin pelkäsin...eli hyökkäsi toisen meidän lapsemme kimppuun...niin mustasukkainen ja huomionkipeä on..kaikki jäljelle jäävä huomio yritettiin antaa koiralle..tottakai se on perheenjäsen, mutta parempi antaa sellaiselle omistajalle jolla on aikaa...meillä tosin myös heti harkittiin lopettamista, koska se hyökkäsi omaa lastamme kohti,mutta se on nyt uudessa kodissa..tiedä sitten mikä olisi ollut parhain vaihtoehto....meille ei käynyt pahasti, mutta olisi voinut lähteä henki jopa,niin agressiiviseksi meni...

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|