PERHEKERHO KESKUSTELUT - LAPSET

Erityisen aggressiivinen 2,5-vuotias

epäonnistunut - 16.09.2009 - 15:02

2,5-vuotias poikamme on tempperamenttinen. On ihanaa kun hän on iloinen ja innostuu monesta asiasta. Hän saa kuitenkin hyvin helposti voimakkaita raivareita jolloin hän lyö, potkii, repii jne muita lapsia. Tavallista toki tämän ikäisillä mutta poikamme on ehkä vähän vaikeampi tässä asiassa kuin muut ikäisensä. Myös päiväkoti on ottanut asian puheeksi, ensimmäisen kerran jo viime talvena mutta nyt asia on vain pahentunut ja päiväkoti suosittelee että poika tapaa psykologin.
Emme missään nimessä anna pojan tehdä pahojaan vaan olemme tosi tiukkoja siitä, että muille ei tehdä pahaa jne. mutta mikään ei tunnu auttavan. Annamme pojalle paljon huomiota, halauksia jne ja teemme yhdessa mukavia asioita. Seuraamme lisäksi aika tiukkaa rutiinia, siitä poikkeaminen tekee pojasta levottomamman.
On epäonnistunut olo, harmittaa ja nolottaa kun saa kuulla että oma lapsi on repinyt ja kynsinyt muita lapsia. Onko muilla ollut samanlaista? Miten poikaa voisi auttaa päästä tästä eroon? Tai voiko kyseessä olla jotain muuta, jokin psyykkinen ongelma? Aikaisemmin saatoin harmitella kun jossain näki ns. hankalia lapsia että eikö vanhemmat osaa kasvattaa lapsiaan mutta nyt itselläni on samanlainen ja olemme mielestämme olleet sopivan tiukkoja kasvatuksessa.. Pahinta on, että välillä omaan mieleen hiipii näitä kiellettyjä tunteita että mitäpä menimmekään tekemään kun päätimme yrittää lasta, vaikka poikaani kuitenkin samalla rakastan.

VASTAUKSET:

olisko - 16.09.2009 - 15:20

mahdollsita että olette liian tiukkoja ja liian tarkkaan rutiineista kiinni pitäviä?

ap - 16.09.2009 - 15:34

Rutiineista yritän pitää kiinni koska niistä lepsuminen (jota silloin tällöin kuitenkin tapahtuu) on tehnyt pojasta vielä levottomamman ja neuvolastakin ovat suositelleet rutiineista kiinni pitämistä pojan kanssa.

En tiedä enää mitä meidän pitäisi tehdä, mikään ei tunnu menevän perille. Ehkä me olemme liian tiukkoja? Mutta kyllähän lyöminen, repiminen jne. pitää kieltää, miten te muut toimitte tällaisissa tilanteissa? Yritän pienet känkkäränkät ohittaa niin, etten huomioi niitä, hyvää käytöstä kannustan ja kehun.

muu - 16.09.2009 - 16:04

meillä hieman sama tilanne paitsi kyseessä tyttö.Meilläkin rajat ja rutiinit helpottavat huomattavasti arkea ja siksi aiomme pitää niistä kiinni.Olen hoitovapaalla ja ajattelin olla kunnes tyttö 3 v ja tätä monet sanovat syyksi tytön käytökseen;eli siis olen LIIAN paljon tytön kanssa(aamusta iltaan)ja kun muut(esim.isi) tulee kotiin muuttuu tytär huutavaksi,raapivaksi ja lyöväksi "hirviöksi".ja sama toistuu puistossa jos joku toinen lapsi erehtyy tulemAN LÄHELLEKKÄÄN MEIDÄN TOUHUJA...ARVAA miltä tuntuu,kun luulin tekeväni pelkkää hyvää olemalla läsnäoleva äiti ja mitä olen saanutkaan aikaan...haukkuja...mITEN MAHTAAKAAN KÄYDÄ KUN TARHA PITÄISI ALOITTAA???

juu-u - 16.09.2009 - 16:29

Kuulostaa niin tutulta. Jossain luki, että ihminen on väkivaltaisimmillaan 2-3 vuotiaana eli kaippa tämä tästä?

ap - 16.09.2009 - 18:05

Niin minäkin olen ajatellut mutta minua huolestuttaa se kun päiväkodissa, jossa sentään on varmaan nähty yhtä sun toista, ollaan sitä mieltä että poikamme on erityisen agressiivinen ja tarvitsee tutkituttaa.. Mutta toivottavasti tämä on vain tempperamentista johtuvaa hiukan voimakkaampaa uhmaa.

Muu - meilläkin poika saa raivareita puistossa jos joku sattuu tulemaan lähelle ja haluaa leikkiä, nolottaa kun toiset tulevat iloisena ja meiän raivopää huutaa ja pahimmassa tapauksessa käy käsiksi jos toinen lapsi uskaltautuu tulla liian lähelle.. Tsemppiä ja jaksamisia muillekkin, toivottavasti tämä tästä jossain vaiheessa rauhoittuu!

meikkis - 16.09.2009 - 19:05

älähän soimaa itseäsi! yritä ajatella positiivisesti, psykologihan luultavasti osaa antaa neuvoja vaikeisiin tilanteisiin ja ehkä myös löytää syyn käyttäytymiselle. me äidit ollaan loistavia siinä että automaattisesti otetaan "syyt niskoillemme". nyt katse tulevaisuuteen ja kohti rauhallisempaa huomista!! voimia!!!

muu - 16.09.2009 - 20:38

helpottavaa kuulla että toistenkin lapset käyttäytyvät kuten omani-ehkä ei niin harvinaista kuitenkaan-siitä vain ei ehkä puhuta?Voimia!!!

meillä - 16.09.2009 - 21:44

lapsi käyttäytyi juuri samalla tavalla, ja hänellä on autismin kirjon oireita. Tarkentuu varmasti vielä parin vuoden sisällä, ennen koulun alkua.
Mutta ottakaa kaikki apu ja tutkimukset(siis jos niitä tarvitaan) vastaan. Lastahan siinä yritetään auttaa..
Tiedän omasta kokemuksesta, että älyttömän rankkaa on, kun lapsi on agressiivinen ja "hankala". Voimia paljon sinulle!!
t.kohtalotoveri

nipo äiti - 17.09.2009 - 11:52

Täällä ilmoittautuu yksi lisää, jonka 2,5v. pojalla on kunnon uhma päällä ja sitä ei ole ainakaan helpottanut uusi tulokas, heinäkuussa syntynyt vauva. Tunnustaudun myös nipoksi äidiksi Meillä mennään päivärytmiä rutiininomaisesti, kuria pidetään ja samoin hassutellaan ja tehdään kivoja juttuja yhdessä. Valitettavasti minulla on tapana korottaa ääntä, silloin kun ei totella ensimmäisellä kerralla (tai yleensä odotan kärsivällisesti kolmanteen kertaan...). Nyt olen huomannut, että poikamme yrittää pihaleikeissä saada tahtoaan läpi samalla tavalla ääntään korottamalla (lue: huutamalla). Se kuulostaa oikeasti omaan korvaani aika kamalalta, että poika käyttää minun metodejani. Olen nyt tietoisesti yrittänyt opetella komentamistakin "vähemmän" huutamalla/ääntä korottamalla. Tiukkaan sävyyn voi sanoa huutamattakin, jos tuntuu ettei mene perille... En nyt tarkoita, että kaikki käytös on vanhemmista kiinni, mutta kannattaa miettiä, kyllä ne lapset apinoivat kaikenlaista myös meiltä!

lto - 17.09.2009 - 12:52

Ihan kuulostaa tavalliselta tuohon ikäkauteenkin sopivalta käytökseltä, mutta voi toki olla muutakin.Päiväkodissa varmasti halutaan selvittää asiaa, mikä on lapsenkin etu. Toisilla on enemmän tuollaista käytöstä ja toisilla vähemmän. Tiukasti vaan estettävä tuollainen käytös ja aina muistettava kehua/muistaa hyvää käytöstä. Kannattaa vaan ottaa kaikki apu vastaan, sillä esim. psykologi voi antaa erinomaisia neuvoja vaikeisiin tilanteisiin

Rutiineista ja rajoista kannattaa pitää melko tiukasti kiinni, jos olette itsekin huomanneet että ne helpottavat lapsen elämää ja oloa. Toiset alpset tarvitsee selkeät toistuvat rutiinit, jotta tietävät mitä on milloinkin luvassa. Jaksamista rankkaan tilanteeseen, kyllä se siitä vielä helpottaa

Ja - 17.09.2009 - 21:43

jos on kyseessä jotain muuta kuin uhma, niin ystäväni pojalla esimerkiksi ihmeteltiin samoja juttuja ja lopulta todettiin lievä Asperger (autismin sukua) ja siihen liittyvää aistiyliherkkyyttä, joka aiheutti sen, että poika tuli erittäin levottomaksi ja ahdistuneeksi esim. metelissä/päiväkodissa koska kuulee äänet erilailla kuin muut. Myös rutiineista poikkeaminen sekoitti pienen raukan kokonaan. Hänelle löytyi tutkimusten jälkeen sopiva lääkitys ja lapsi on kuin eri ihminen. Iloinen ja sosiaalinen, eikä enää lainkaan agressiivinen. Kannattaa tutkituttaa ja käydä vaikka siellä psykologilla..

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: