Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - LAPSET


| Vastaa viestiin | LAPSET |

3-4 vuotiaan uhma

apua - 14.09.2009 - 16:39

esikoinen täyttää pian neljä ja toinen lapsi n.puoli vuotias. 3vuotis neuvolassa ei ollut vielä uhmaa näkyvillä, mutta toisen lapsen synnyttyä tilanne muuttui täysin. tuntuu että vitsit alkavat olla vähissä, en enää tiedä kenessä vika kun lapsen käytös on muita kohtaan melko useasti kovin ilkeää. lyömistä ei juurikaan ole, mutta pientä kiusantekoa kokoajan. lapsemme on aina olut kovin enenrginen ja eloisa. ei ujostelua tms. harmittaa kuitenkin hänen käytöksensä, välillä myös nolottaa miten hän kohtelee ikäisiään kavereita. pomottaa ja määräilee kovasti ja suuttuu kovin helposti jos asiat eivät mene hänen mukaansa. jäähyt ovat meillä käytössä, mutta ei niistä kovin paljoa apua tunnu olevan Pidämme myös melko tiukkaa kuria. Onkohan kysymyksessä kova uhma, sisarmustasukkaisuus vai olemmeko epäonnistuneet vanhempina kasvatuksessa? pelottaa, että kohta kukaan lapsi ei enää tahdo leikkiä lapsemme kanssa.

ja onhan niitäkin päiviä joukossa kun leikit sujuvat.

kaunis kiitos jo etukäteen vastauksista. kokemuksia kaivataan ja apua.


VASTAUKSET:


KaNitaco+bobo - 14.09.2009 - 20:19

Tiedän tunteen, kun tuntuu et mikään ei auta. Meillä neidillä uhma alkoi siinä kahden vuoden jälkeen ja välillä vieläkin näyttää "kyntensä" ja ikää on nyt reilu neljä vuotta.

Meilläkään ei lyö eikä tee pahaa, mutta sanoo vastaan ja on hyvinkin uhmakas välillä. Tosin tämä ei kohdistu niinkään muihin lapsiin vaan muihin aikuisiin. Ja joskus voi kyllä lasten kohdalla tehdä stopin eli ei suostu leikimään vaan pelkästään kiukuttelee.
Mutta koska lapsemme on kotihoidossa, niin eipä noita muiden lasten kanssa kontakteja olekaan päivittäin.

Pikkuveli syntyi kun neiti oli täyttänyt juuri kaksi ja sisaruskateutta en havainnut. Koska otti pikkuveljen avosylin vastaan ja aina puolustamassa ja auttamassa. Mutta epäilen kuitenkin että tähän uhmaan siltikin liittyy vauvan tulo sillä että ennen neiti sai huomion yksin itselleen ja vauvan tulon jälkeen joutui huomion jakamaan.

Vaikka otinkin neidin mukaan hoitoon ja huomioin hänetkin. Enkä ollut ennen vauvaakaan "passannut neitiä piloille" tai antanut hänelle kaikkea periksi. Kuten en vieläkään anna noille lapsukaisille. Niin silti se huomio jakaantuu nyt kahteen lapseen ja varmasti turhautti neitiä ja osoittaa sen uhmaamalla.

Meillä ei neiti osoita turhautumista pikkuveljeen vaan ovat nykyisinkin, eli reilu neljä ja kaksi vuotiaina, kuin paita ja peppu. Mutta uhmaa sitten välillä oikein rajustikin meitä vanhempia kohtaan ja laittaa hyvinkin lujille. Aresti on meilläkin käytössä. Joskus on ollu tässä kausia, kun on saanu istuttaa siellä useastikin. Mutta nyt on jo viikko pärjätty täysin ilman. Eli varmasti alkaa pikku hiljaa helpottaan tämä uhma.
Toivossa on hyvä elää.

Mutta se että neiti alkaisi meillä "helpottua", niin ei poista uhmaa meitin perheestä...alkaa meinaan uhmakkuutta ilmaista tuo meitin nuorimmainen, joka on nyt sen vähän yli kahden. Ja nyt ei voi olla kyse pikkusisaresta, koska sitä ei vielä ole. Olen kylläkin raskaana, mutta lapset eivät sitä tiedä. Olen vasta kahdeksannella viikolla.

Varmastikaan että ole epäonnistuneita vanhempina. Uhma vaan kuuluu lasten kasvuun. Joillakin se on lievempää ja joillakin hieman rajumpaa. Mut hei me voidaan lohduttautua et se toivottavasti loppuu viimestään 18v.

Sori me en nyt oikein osannu antaa vinkkejä tuohon uhman käsittelyyn. Voisit myös yrittää jutella lapsesi kanssa asiasta. Selittää hänelle että muista ei tunnu kivalta ja miltä hänestä tuntuisi että häntä kohdeltaisiin kaltoin. Mutta toivottavasti romaanistani on jotain hyötyä.

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|