"Minä olen älykäs ja ajattelen
kaikkien puolesta. Siksi minun pitää olla pomo", ilmoittivat
aivot. "Mehän
ihmistä kuitenkin kuljetamme!" vastustivat jalat. "Mutta vain me pystymme
näkemään kaiken!", huusivat silmät suuttuneina. Sama valitus tuli kaikilta
muiltakin ruumiinosilta.
Kun väittely oli kuumimmillaan, perse
ilmoitti lopulta kylmän rauhallisesti olevansa itseoikeutettu pomo. Kaikki nauroivat
sille ja nimittivät sitä idiootiksi. Kyllä kai - perse pomoksi!
Loukkaantuneena perse sulkeutui itseensä,
alkoi murjottaa ja kieltäytyi tekemästä enää mitään. Eikä aikaakaan, kun aivot
menivät tukkoon, jalkoja alkoi särkeä, silmät sumenivat ja muutkin ruumiinosat saivat
epämääräisiä oireita. Jopa sydän alkoi pikku hiljaa kärsiä vakavista
kouristuksista. Lopulta kaikki ruumiinosat aivoja myöten anelivat nöyrinä perseeltä,
josko tämä vielä suostuisi heidän pomokseen.
Ja niin ruumiinosat pääsivät
helpottuneina palaamaan päivittäisiin rutiineihinsa samalla, kun perse vain leikki pomoa
ja alkoi tuottaa valtaisan määrän paskaa.
Mitä siis edellytetään hyvältä
pomolta, mikä on pomouden syvin olemus? Ei enempää, ei vähempää, pitää vain olla
täysi perse.
Melkein jokaisella meistä on jossakin oma
pomo. Pomoillakin on yleensä omat pomonsa. Jos ei muualla, niin kotona.
