Olipa kerran kaksi hyvin samantapaista tyttöä, Silla ja Salla. Tytöt eivät tunteneet toisiaan, vaikka kävivät samaa koulua ja olivat rinnakkaisluokilla. Oli kuitenkin eräs tyttö, joka oli sekä Sillan että Sallan hyvä ystävä. Kerran tämä tyttö kertoi Sillalle Sallasta ja Sallalle Sillasta.

Kun Silla ja Salla vihdoin tapasivat, he olivat hämillään, koska he pitivät aivan samoista asioista. He huomasivat, että yhtäkkiä heillä oli hirveästi voimia taistella pahoja ihmisiä ja olioita vastaan. Siitä alkoi nuorien sankareiden ura. Mutta miten sitten kävikään…? Eräänä aurinkoisena päivänä Silla käveli vanhan talon ohi, ja huomasi, että talossa liikahti joku! Silla juoksi oitis Sallan luo ja kertoi mitä oli nähnyt.

"Onko se totta?" kysyi Salla.

"Valitettavasti on", sanoi Silla. "Olen varma, että siellä on joku paha olento, joka aikoo tuhota kaiken!"

"Meidän pitää kukistaa se, ennen kuin on liian myöhäistä!" huusi Salla. "Tavataan huomenna kello 8.00. Siellä talon edessä."

Tytöt sopivat asian ja lähtivät jäätelökioskille. Jäätelön myyjä oli aika vanha nainen.

"Minulle suklaajäätelöä", sanoi Salla.

"Minulle vaniljajäätelöä", sanoi Silla.

He alkoivat jutella mukavia toistensa kanssa. Hetken kuluttua nainen kysyi: "Haluatteko kuulla erään legendan?" Silla ja Salla sanoivat, että kyllä se sopii.

Nainen aloitti: "Kauan sitten eli eräs noita, joka osasi taikoa mitä vain taikasauvaansa heilauttamalla. Hän taikoi myös sen talon, jossa aina täydenkuun aikaan kaikki heräävät eloon, eli kaikki hirviöt, jotka hän on luonut. Hän kuoli 385 vuotta sitten, mutta hän ja hänen hirviönsä kummittelevat ikuisesti…."

Silla pelästyi. Salla meinasi nukahtaa. "Huomenna on täysikuu!" Silla huusi Sallalle, joka oli jo ehtinyt nukahtaa, mutta heräsi Sillan huutoon.

"Meidän pitää valmistautua ajoissa", Silla sanoi. He menivät koteihinsa, pakkasivat reppunsa ja kävivät nukkumaan, sillä he olivat olleet kiireisiä koko päivän.

Yöllä he näkivät samanlaista unta, vaikka kummatkin olivat yksin. Unessa kaikki oli pimeää, mitään ei näkynyt. He näkivät vain kiiluvia silmiä tarkkailemassa heidän jokaista liikettään….. Yhtäkkiä unessa valot syttyivät. Silla ja Salla näkivät toisensa ja kamalan määrän hirviöitä.

Kun tuli aamu, he kertoivat toisilleen unensa.

"Varmaan noidan sielu yrittää viedä mielemme tai tehdä meistä voimattomia", Silla sanoi.

Silla ja Salla menivät samaa matkaa kouluun. Koulutiellä oli paljon koululaisia menossa kouluihinsa, sillä uusi lukuvuosi oli juuri alkanut. Silla ja Salla olivat yhdessä välitunnilla, kun he huomasivat, että yksi tyttö tarkkaili heitä. He katsoivat tarkemmin tyttöä. "Tuo näyttää aivan hirviöltä", sanoi Salla.

"Niin näyttääkin", sanoi Silla. Kun tytöt kysyivät muilta, näkevätkö hekin tuon oudon tytön? Kaikki sanoivat, että sehän on vain uusi luokkatoverimme, Tanja.

"Tanja?" ihmetteli Silla. Silla oli kuullut että noidan nimi oli ollut Tanja, ja että Tanja oli nuorena käynyt samaa koulua kuin Silla ja Sallakin. He epäilivät että noidan sielu oli saanut uuden ruumiin koulutytöstä. Kun koulu loppui, Silla ja Salla lähtivät kotimatkalle. He seurasivat Tanjaa. Ihme ja kumma, Tanja meni siihen taloon, jossa noita oli asunut! Tytöt ihmettelivät, miksi Tanja oli vain tavallinen tyttö, kun hän voisi olla maailman valtias…?

Yhtäkkiä Tanja kääntyi. Hän katsoi kiukkuisesti Sillaa ja Sallaa. Sitten hän meni kotiinsa, ja niin menivät silla ja Sallakin.

Ilta koitti. Silla ja Salla lähtivät talolle. He näkivät satoja hirviöitä maassa, kuolleina. He näkivät myös Tanjan. Tanja oli talon sisällä ja istui pöydän ääressä itkemässä. Silla ja Salla menivät koputtamaan oveen, ja tyttö tuli avaamaan. Silla ja Salla kysyivät: "Miksi sinä itket?"

Tanja kertoi heille tarinansa. Hän oli noidan tytär, joka oli kasvanut toisessa maassa, sellaisten serkkujen luona, jotka eivät osanneet taikoa. Tyttö halusi olla kiltti, mukava, iloinen ja taikoa vain hyvissä asioissa. Mutta silloin, kun hän oli syntynyt, hänen äitinsä oli sanonut: "Sinä olet noitatyttäreni, ja noidat ovat pahoja."

"Niin äiti sanoi, mutta hän on kuollut kauan sitten, " Tanja jatkoi. "Minä pysyn aina nuorena. Äiti taikoi päälleni loitsun, joka pitää minut aina nuorena."

Silla ja Salla ajattelivat, että ehkä sittenkin tyttö oli ollut hyvillä asioilla. Ja niin oli ollutkin. Tanja oli kiitollinen, kun Silla ja Salla ottivat loitsun Tanjan yltä ja tuhosivat sen.

Yhtäkkiä Tanja muuttui vanhaksi yli 100-vuotiaaksi mummoksi.

Sen jälkeen mummo kuoli. Hänen sielunsa kiiti taivaalle ja katosi. Sielu vilkutti hyvästeiksi Sillalle ja Sallalle.

Silla ja Salla lähtivät koteihinsa. Heidän isänsä ja äitinsä olivat vihaisia, koska kello oli 2 yöllä. Sillan ja Sallan piti keksiä hyvät syyt, miksi he olivat olleet poissa kotoa. Eiväthän he voineet kertoa, että olivat olleet pelastamassa noitaa loitsulta. Muuten salaisuus rikkoutuisi, ja Silla ja Salla menettäisivät voimansa. Ja se ei kävisi, sillä Silla ja Salla odottivat koko ajan uusia seikkailuja!

Takaisin: Satuja ja tarinoita