|
---
Olen pienikokoinen
nainen, 152 cm. Odotin ensimmäistä lastani. Terveydenhoitajat
mittailivat lantiotani, ottivat röntgenkuvia
selvittääkseen, mahtuuko lapsi tulemaan normaalisti. Ristiriitaisesti
osa sanoi, ettei mahdu syntymään ja osa sanoi, että kyllä
mahtuu. Ajattelin kuitenkin, että edes yritettäisiin.
Olin henkisesti
valmistautunut pitkään synnytykseen. Heräsin yöllä,
kun vedet menivät ja lähdin sairaalaan. Ei olut ollut
ensimmäistäkään supistusta, mutta sairaalassa saman tien
alkoivat ja minut vietiin synnytyssaliin. Supistuksia tuli
koko ajan otin ilokaasua. Painoin nappia, kun alkoi
ponnistuttaa, ja hoitaja kävi ovella ilmoittamassa, että
kohta tullaan katsomaan, paljonko kohtu on auki. Hoitaja tuli
ja katsoi tilannetta. Lapsen pää oli tulossa. Hoitaja käski
supistuksen ilmaantuessa ponnistaa mahdollisimman kovasti ja
ponnistin lapseni maailmaan. Avautumissupistelu kesti 30 minuuttia,
ponnistusvaihe 4 minuuttia. Koko synnytyksen kestoksi tuli 42
minuuttia. Kyseessä oli ensimmäinen synnytys, enkä saanut
kuin ilokaasua. Koska ponnistusvaihe oli liian nopea, repesin
4 cm ja sain tikit.
Toinen synnytys
oli lähes samanlainen. Siitäkin selvisin ilokaasua käyttäen.
Synnytysajaksi tuli myös alle tunti.
Kolmas synnytys
meni yliaikaiseksi ja odottelin jotain tapahtuvaksi. Synnytys
meni 2 viikkoa yli ajan. Synnytys käynnistettiin
puhkaisemalla kalvo ja laittamalla supistustippa. Supistukset
tulivat pikku hiljaa voimistuen. Käytin ilokaasua ja meinasin
jo pyytää puudutusta supistuskipuihini. Jossain vaiheessa
pyysinkin, mutta sitä ei annettu, koska oli alkamassa
ponnistusvaihe. Supistusten saapuessa tuli pakollinen tarve
ponnistaa. Ponnistuksen aikana tunsin vain, että repeän.
ponnistus vaihde kesti 30 minuuttia ja koko synnytys 2 tuntia.
Vaikka viimeisin synnytys oli pisin, siitä ei jäänyt pahoja
synnytystraumoja. Olen tyytyväinen, kun en joutunut kitumaan
montaa tuntia supistuskivuissa. Supistukset tulivat niin nopeassa
tahdissa etten pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan
tuskassani, mutta onneksi se ei kauan kestänyt.
Synnytystä ei
kannata pelätä ja on hyvä pitää mielessä, että epiduraalipuudutukset
hidastavat synnytyksen etenemistä. Odotan nyt neljättä
lastani ja mietin, vieläköhän synnytykset ovat nopeita. Toivottavasti.
Odottelen hyvillä mielin, että kaikki menee kuitenkin hyvin.
Olen edelleen pienikokoinen, pienilanteinen nainen, nyt 35
vuotta täyttänyt.
- Lukasa
-
LISÄÄ
SYNNYTYSKERTOMUKSIA
|
|
