Jalat edellä
maailmaan - perätilasynnytys
Uudenvuodeaatto
aamu valkeni hitaasti mutta varmasti. Olin väsynyt, olin
nukkunut huonosti ja rauhattomasti ja mahakin oli ollut jo
monta päivää löysällä eikä ruoka maistunut. Edellisenä
iltana pissalla käynnin yhteydessä huomasin sen kuuluisan
limatulpan. Tulppa se tosiaan olikin, paksua limaa
veriviiruineen... Yök!
Aamun kuluessa
supistukset alkoivat voimistua, mutta patistin mieheni töihin
- enhän aikonut synnyttää tyttöämme uudenvuodenaattona!
Laskettu aikahan oli 1.1! Eli rauhallisesti vain... Minulla
oli perätilaepäilyn vuoksi sovittu kontrolli samalla
aamulle, joten ajattelin, että katsotaan sitten. Kuitenkin
monta tuntia ennen kontrollia tiesin, että nyt on lähdettävä.
Miehelle soitto ja menoksi.
Sairaalassa
ultrassa vahvistui että tyttö on perätilassa ja pieni.
Perätila ei ollut niinkään yllätys mutta tytön koko
oli, arvio oli vain 2 kg ja hän oli sentään täysiaikainen.
Minua kannustettiin synnyttämään alakautta ja tunsinkin
sen omaksi jutukseni heti. Lantiokuvauksetkin puolsivat
alakautta synnyttämistä.
Reilun viiden
tunnin jälkeen ja parinkymmenen minuutin ponnistuksen
tuotoksena, syntyi pieni kaunis ja täydellinen tyttö 2,5
kg ja täysin terve! Perätilan vuoksi huone oli täynnä lääkäreitä
ja olo oli turvallinen. Synnytys oli helpohko, tosin en tiedä
onko siinä eroa ns. normaaliin pää edellä
synnytykseen... :-))
Tuolla se perätilatyttö
nukkuu. Ja tämä perätilassa myöskin alakautta synnytetty
äiti lähtee hänen viereensä.
- Onnellinen
äiti
-
LISÄÄ
KERTOMUKSIA