Onnittele e-kortilla
 ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

WWW-PALVELUHAKEMISTO 

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle
Vanhemmille - VAUVA

Yliaikainen synnytys

| Nettiopas: Raskaus, odotus, synnytys |

Synnytyskertomuksia:
Kolmatta kertaa synnyttämässä

---

Tämä synnytys oli minulle jo kolmas, tosin edellisestä oli jo 12 vuotta.

Laskettuun aikaan oli vielä pari viikkoa, kun lähdin iltapäivällä käymään kirjastossa kävellen. Matkalla tunsin lieviä supistuksia, mutta ne eivät olleet mitenkään kivuliaita, joten lainasin kirjat ja kiertelin kaupoissa katsomassa vauvatavaroita.

Supistukset tulivat nyt jo kymmenen minuutin välein ja kävelin hakemaan mieheni, joka oli korjaamassa kaverinsa autoa. Yhdessä lähdimme ensin kotiin hakemaan sairaalalaukkua, lapsivettä oli alkanut jo "tihkua". Sairaalassa kätilö tutki minut ja sanoi, että minun ei ole vielä pakko jäädä, joten lähdin takaisin kaupungille. Tunsin oloni ihan hyväksi, lukuun ottamatta supistuksia jotka tuntuivat hieman hankalilta mutta eivät kivuliailta.

Sinä päivänä oli neuvolassa synnytysvalmennuspäivä, ja koska tämä lapsi oli mieheni ensimmäinen, päätimme mennä mukaan. Päätökseen varmaan vaikutti myös se, että tunsin oloni vähän turvallisemmaksi, kun lähelläni oli joku vauva-asiantuntija. Supistukset tuntuivat hieman hankalia istuessani epämukavalla tuolilla ja pelkäsin koko ajan että lapsivesi tulee ja sotkee paikat. Synnytysvalmennuksen jälkeen lähdin uudestaan sairaalaan.

Sairaalassa puin päälleni sen "ihanan vaaleanpunaisen" ja saimme valita mihin huoneeseen menisimme ja miten halusin synnyttää: sängyssä, tuolilla vai säkkituolissa. En kuitenkaan saanut viettää aikaa tässä huoneessa, vaan kätilön tutkittua minut siirryin suoraan synnytys huoneeseen. Supistukset tulivat nyt parin minuutin välein ja olivat todella kivuliaita.

En halunnut kävellä enkä muutakaan. Kylpyyn olisin halunnut mennä, mutta ne eivät päästäneet, sillä lapsivettä oli kuitenkin jo tullut. Supistukset olivat nyt todella kivuliaita ja kaikki toimenpiteet sattuivat. Pyysin epiduraalipuudutusta ja lääkäri tulikin laittamaan sitä, mutta se ei onnistunut, sillä en voinut kipujen takia mennä sikiöasentoon. Lopuksi minulle pistettiin kohdunsuun puudutus. Se vasta sattuikin, vaikka lääkäri laittoi sen supistusten yhteydessä, mutta tämä puudutus auttoi, ja supistusten kivuliaisuus loppui kokonaan. Lepäilin ja torkahtelinkin, vaikken ollut edes väsynyt. Lapsen sydänäänet kuuluivat voimakkaina ja olo oli todella auvoinen.

Ja sitten yhtäkkiä, tuntui että alapääni oli revitty kahtia. Koska olimme kahden mieheni kanssa synnytyshuoneessa ja soittokello ei näyttänyt toimivan. Mieheni lähti hakemaan apua. Oli hoitajien vuoronvaihtoaika eikä  hän ensin löytänyt ketään. Kun hän vihdoin tuli takaisin, lapsen sydänäänet olivat lakanneet kuulumasta ja olin todella peloissani.

Kätilö yritti laittaa sydänääninauhaa uuteen paikkaan, mutta en suostunut.  Mitä hyötyä siitä enää olisi, että kuulisimme ne, ajattelin ja sanoinkin hänelle että kohta lapsi syntyy ja katsotaan sitten. Näin jälkeenpäin se oli aika typerää, mutta ne kivut olivat ihan hirveät. Ponnistin lapsen ulos nopeasti.  Poika oli terve eikä ollut kärsinyt synnytyksestä. Toivuin nopeasti runsaasta verenvuodosta huolimatta.

Siinä se oli. Synnytys kesti vajaa kolme tuntia. Soittokello oli jäänyt kiinnittämättä paikoilleen, ja se ettei mieheni ensin löytänyt ketään, johtui siitä että hoitajilla oli tosiaan vuoronvaihtopalaveri ja toisen äidin synnytys alkoi samaan aikaan. Harvinaista ehkä, sillä täällä ei yleensä syntynyt kuin pari, kolme lasta viikossa, ja nykyisin synnytykset onkin siirretty yliopistolliseen keskussairaalaan noin 75 km:n päähän. Jos nyt synnyttäisin jäisi shoppailut supistusten alettua vähemmälle. :-)

Seuraavana aamuna henkilökunta halasi ja onnitteli vauvan johdosta.

- Anne ja Mikko-poika

  

LISÄÄ SYNNYTYSKERTOMUKSIA

<<  Raskaus & odotus | Vanhemmille | Etusivulle

.


 .

| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute |