Mitäs nyt?
Viimeinen Harry Potter -kirja
on julkaistu ja suomennettu. J.K. Rowling on pudottanut
meidät tyhjiöön. Elokuvia voimme tietenkin odottaa, sillä
oletettavasti jokainen kirja filmatisoidaan. Mutta elämä ilman
uutta Potteria… tähän on kai vain sopeuduttava!
Lievää lohtua tuo
Potter-suomentaja Jaana Kapari-Jatan teos Pollomuhku ja
Posityyhtynen (Tammi). Siinä suomentaja valottaa tekemiään
käännösratkaisuja, vastaa mitä erilaisimpiin kysymyksiin ja
kertoo työmetodeistaan. Yksi mukava käännöstyö paisuikin
valtaviin mittakaavoihin; seitsemän maailmankuulua kirjaa ja koko
Suomi odotti kiihkeästi uuden Potterin suomennosta. Erityisen
mielenkiintoisia ovat juuri Rowlingin itse keksimien nimien
suomennokset. Rowling ja Kapari-Jatta ovat molemmat tehneet
nokkelia sanaleikkejä. Näppärästi on saatu silloinen
Merita-pankkikin suomennokseen mukaan… lue itse lisää!
Harry Potter ja kuoleman
varjelukset (Tammi) on alusta loppuun tunnelmaltaan
surumielinen. Voldemortin ja Harryn mittelöt huipentuvat
viimeisessä osassa, joten jonkun on kuoltava. Kenen/keiden?
Ajatus totaalisesta lopusta raastaa. Ensimmäistä kertaa luin
ensin alkuperäisteoksen (Harry Potter and the Deathly Hallows),
jonka noudin asianmukaisesti ilmestymispäivänään. Englanniksi
lukeminen on toisaalta kiehtovaa, toisaalta ärsyttävää -
kaikki sanat eivät helposti aukea kuin asiayhteyksistä tai
arvaamalla ja pakko myöntää, että alku oli puuduttavan
paikallaan junnaavaa. Telttailua sivutolkulla kuin
Viisikko-kirjoissa! Se, että tiesin loppuratkaisun aloittaessani
suomennosta, ei haitannut. Nythän pääsin lukemaan ne kohdat
äidinkielelläni, jotka tuntuivat hankalilta. Kapari-Jatta tekee
huolellista työtä ja kunnioittaa alkuperäistä tekstiä. Oli
ilo lukea molemmat!
– Minna Valkealahti