Moikka!Onko Teille jääny minkälaisia oireita noista repeämistä? Kuinka hyvin on parantunu?
Itsellä 3. asteen repeämä + väliliha leikattu. Synnytyksestä nyt n. 4 kk. Mulla suht hyvin parantunu. Kipuja vielä joskus, kun käy vessassa. Myös yhdyntäkipuja on, mutta ne varmaan liittyy enemmän kuivuuteen... Pientä karkailuakin välillä on. Vähän pelottaa ajatella, jos jossain vaiheessa haluaisi lähteä toista lasta yrittämään, että miten käy synnytyksessä. Arvethan ei anna niin hyvin periks ja pelottaa että repeis yhtä pahasti uudestaan. Onko kellään kokemuksia?
VASTAUKSET:
taustailija - 09.10.2009 - 22:07
Itselleni tuli synnytyksessä myös 3.asteen repeämät plus välilihan leikkaus.Tosin ne repeämät oli sellaset, että mulla katkes peräaukon sulkijalihas kokonaan.Synnytyksestä nyt 8kk ja parin ekan kuukauden jälkeen olo on ollut todella hyvä.Mitään oireita ei ole jäänyt, mikään ei kiristä eikä satu.Kosmeettista haittaa on toki huomattavissa.Uudelleen synnyttämisestä en osaa kyllä sanoa, koska seuraavat synnytykseni tulevat olemaan sektioita mutta jos yhtään tuntuu, että kivut ei ole normaaleja tai joku huolestuttaa niin ainahan asia kannattaa varmistaa.Ettei ole jäänyt mitään sulamattomia tikkejä ym.vääriin paikkoihin kiristämään.Onneksi tuo alakerta on niin verevää aluetta, että se parantuu yllättävän hyvin vaikka ei ihan heti uskoiskaan 
Ja siihen karkailuun auttaa lantionpohjanlihasten jumppaaminen!
hei - 10.10.2009 - 16:18
itsellä synnytys edessä ja pelkään yli kaiken repeämistä. joten ajattelin kysyä että miten heti synnytyksen jälkeen jos on revennyt pahasti onnistuu vessassa käynti, liikkuminen, istuminen? normaali elämä siis..
neiti90 - 10.10.2009 - 16:23
hei: kyllä se onnistuu...mä heti aluks ku kävin vessassa pissin vesisuihkun alla...ei kirvele niin pahasti ja se jatku muutaman viikon..liikkuminen onnistu ihan hyvin, kuhan ei käyttäny liian tiukkoja housuja että kiristäis alakerrasta..ja istuminen, laitoksella istuin rengastyynyn päällä ja kotona erittäin varovasti sohvalla/ruokatuolilla ja lyhyitä aikoja kerrallaan..kannattaa mieluummin varmaan makoilla aluks jos paikkoja särkee ja sitte pikkuhiljaa istuskella ei sitä repeämistä kannata pelätä, itekki pelkäsin aivan kauheesti mutta kyllä siihen tottuu ja paraneeki aika rivakasti, vaikka aluks ei siltä tunnukkaa...tsemppiä!!
ap - 10.10.2009 - 16:50
Mulla ei itseasiassa ensin pariin päivään tuntunu kipuja ollenkaan, olin varmaan vielä niin puuduksissa synnytyksen jälkeen. Sitten vaan särkylääkkeitä. Ainut oli juuri se istuminen, eli jos pidemmän aikaa istui, niin sen jälkeen oli paikat kipeenä. Mutta siihen auttoi kyllä ne särkylääkkeet ja imetinkin alkuun kokonaan makuullaan.
Mä söin lääkkeitä n. viikon, jonka jälkeen ei tarvinnu enää. Pientä vihlontaa oli silloin tällöin, mutta nopeesti se siitä helpotti.
Eli kyllä niistä selviää
Lantionpohjajumppaa oon kyllä kovasti harjoittanu, eikä se karkailu ole mitenkää jatkuvaa. Muutaman kerran sattunu, kun ollu rakko täynnä ja sit oon saanu kauheen naurukohtauksen sillo vähä lirahtanu...
Ostin itseasiassa geishakuulat, joita meinaan kokeilla. Saa nähdä onko niistä apua.
ceccu - 10.10.2009 - 18:48
Ei se aina niin helppoa ole se paraneminen vaikka ei olisikaan mitään hirveitä repeämiä ja episiotomiaa. Itelläni tehtiin episiotomia ja jälkitarkastuksessa kuulin että olin myös revenny(sairaalassa en tota kuullut)!
Sairaalassa en pystynyt sängysää kylkeä kääntämään ilman että sattui.
Pissaaminen ja kakkaaminen yhtä helvettiä ja tätä kipuilua jatkui 2 viikkoa ainakin, toisinaan vieläkin sattuu. Kakkaaminen oli ihan oma taitolajinsa ja helpompi olikin välillä kakata puoliseisten kun pöntöllä istuminen oli vaikeeta.
Pissalla käynti onnistui suihkussa.
Jalkoja en pystynyt suihkun jälkeen kuivaamaan saatikka itte housuja pukemaan.
Laitoksella istuminen eikä käveleminen siis onnistunut ja kotona vielä makasin yli viikon sängyssä kun ei voinu kävellä.
Tikit kiristi ja sattu ja samoin kävelyt ja jalkojen nostelut...ym.
Nyt 2kk mennyt ja nyt alan olemaan elävien kirjoissa ja enää ei oikeastaan satu mihinkään. Kakkaaminen välillä sattuu(en tiedä onko jonku näkönen pukama) ja virtsasuihkun katkaseminen.
Istuminen onnistuu mutta tietyissä asenniossa sekin sattuu vielä.
Lääkäri sano että aikaa menee vielä ennenku oon täysin parantunu.
En tahdo tällä pelotella ketään mutta ei se jäliparaneminen aina mene niin helposti. Itse kuvittelin et kävelen ite synnytyssalista osastolle mutta toisin kävi. Toivon tietenkin kaikille että ei joudu menee ton vaikeimman kautta mitä mä jouduin.
Mä itse "pelkäsin" synnytystä enemmän et se on vaikeeta ja sattuu ja ajattelin et paraneminen menee helpommin. Se toisaalta harmittaa että "kukaan" ei sanonu että paraneminen voi olla se helvetillisin osa synnyttämisestä.
No joo, seuraavan lapsen hankinta on vähän mietinnässä että uskallanko enää ryhtyy tohon(oli muitaki ongelmia, joiden takia mietin että uskallanko ryhtyä) lapsen hankitan rojektii, mutta uskon kylläki ja toivon että jos ja kun seuraava lapsi antaa kuulua itestään niin synnytys ja paraneminen on sitten helpompaa. Näin sitä pitää ajatella että ei ala jo stressaa sitä.
nimetön nyt - 10.10.2009 - 20:41
samaa mieltä ceccun kanssa, ikävä kyllä. mutta kai toivottavasti vain pieni osa synnyttäjistä on meitä, joilla kaikki ei mene nappiin.
Manttu - 11.10.2009 - 11:20
Hei: Synnytyksessä en huomannut repeämistä enkä tuntenut ollenkaan välilihan leikkaamista. Mulle tuli 2. asteen repeämät eli kuulemma normirepeämät, ei siis superpahat mutta ei ihan pintanirhaumiakaan.
Repeämät ei ole vaivanneet, mutta tuo väliliha-arpi on ollut ikävä. Mutta kyllä sen kans pystyy elämään Alussa tein veskissä tarpeet samalla suihkuttamalla haaleaa/viileää vettä. Nykyään (kk synnytyksestä)suihkuttelen vain lopuksi. Suihkuttelu ja ilmakylvyt edistävät paranemista. Meidän sairaalassa jotku saivat myös jääsiteitä eli normi terveysside oli kasteltu veteen ja jäädytetty pakastimessa. Helpotti turvotusta kummasti!
Kyllä tuo alapää rajoitti/rajoittaa normaalielämää, mutta kyllä se menee ohi. Ikävä juttu, mutta kuuluu asiaan. Älä pelkää etukäteen kun ei siihen oikein voi vaikuttaa mitenkään. Välilihaa kannattaa öljytä ja jotku venyttelevätkin sitä.Kipuihin kannattaa syödä kunnolla särkylääkettä. Mulle annettiin sairaalassa kolme kertaa päivässä 1 burana+2 panadolia. Samaa jatkoin vielä pitkään kotona. Jos vatsa meinaa mennä kovalle, kannattaa syödä luumua. Meillä sairaalassa oli tarjolla luumuja ja luumupilttiä.
AP: Mun äiti valittaa joskus vieläkin (6kymppinen) väliliha-arpeaan. Hänellä oli kuulemma tikki auennut ja se kohta kiristää vieläkin toisinaan ikävästi. Jos on revennyt ekassa synnytyksessä tosi pahasti, olisikohan mahdollista saada sectio? Jonkun arvionhan ne kai tekee toisessa raskaudessa ainakin täällä meillä jos on ekassa tullut pahat repeämät. Itse en revennyt pahasti, mutta ajatuskin seksistä puistattaa!
VASTAA
VIESTIIN
