kun ajatus omasta vauvasta ahdistaa? kohta se herää, onko minut sidottu tuohon loppuelämäksi? synnytyksestä nyt 5 päivää ja ahdistaa jatkuvasti. muiden seurassa koko ajan hermoilee, että ei kai se itke, tai nyt ne ajattelee että olen huono äiti. välillä tulevat kamalimmat ajatukset mieleen, että voisinpa antaa sen pois tms. mitä en edes pysty kirjoittamaan. Milloin äidinrakkaus herää? Onko muilla herännyt myöhemmin, ettei heti tule valtavaa tunneryöppyä?
VASTAUKSET:
eevis - 30.09.2009 - 12:12
ihan normaalia varsinkin jos esikoinen. Palautuminen, väsymys ja tottuminen vie oman aikansa..
emppu05 - 30.09.2009 - 12:13
olosi helpottaa varmasti ja "rakastut" vauvaan. Mutta anna sen tapahtua ajan kanssa. Älä vaadi itseltäsi liikaa. Tilanne on uusi, elämäsi on muuttunut, joten kestää sopeutua uuteen tilanteeseen. Itse olin synnytyksen jälkeen pari viikkoa kovin itkuinen, enkä halunnut ottaa vieraita lainkaan vastaan. En halunnut teeskennellä muuta kuin olin. Anna itsellesi ja perheellesi aikaa tutustua toisiin ja kuten sanoin, älä vaadi itseltäsi liikaa. Olet paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi. Kukaan muu ei pystyisi hoitamaan paremmin kuin sinä ja lapsesi tarvitsee sinua siis juuri sinua, oman äidin tuoksua ja lähellä oloa 
Manttu - 30.09.2009 - 12:17
Tuossa alempana on ketjua samasta aiheesta. Mutta täälläkin on ollut ahdistunut olo ja olo että tätäkö tää nyt on. Pikkuvauvan itkuisuus yllätti, vaikka tiesinkin että vauvat itkevät paljon. Vauva on kiljunut naama punaisena ja itse on järkyttävän väsynyt eikä pysty nukkumaan silloinkaan kun vauva nukkuu. Mutta olo on helpottunut pikku hiljaa. Neuvolassa juttelin asiasta ja terkka sanoi, että naisen hormonitoiminta romahtaa synnytyksen jälkeen niin valtavasti että on kuin iskisi vaihdevuodet hetkessä päälle. Nyt koen olevani väsynyt ja välillä supertylsistynytkin, mutta silti maailman onnellisin tuosta kääröstä -joka kasvaa joka hetki vähän isommaksi 
Voimahalaus! >-----O-----<
Nikittä myös - 30.09.2009 - 12:22
Tiedän tarkkaa miltä sinusta tuntuu.
Oma vauvani on nyt reilun kuukauden ikäinen ja painin hänen synnyttyään ihan samanlaisten tunteiden kanssa kuin sinä.
Toivottavasti lohduttaa se tieto että nuo ajatukset ja tuntemukset helpottavat ajan kanssa.
Mulla auttoi myös se todella paljon että mies hoiti vauvaa pari yötä etä sain nukuttua. Kunnon yöunet autavat ihmeesti. Mulla tuli juuri iltaisin ahdistus vauvaa kohtaan, kun olin väsynyt.
Rakkaus lastani kohtaan on herännyt pikkuhiljaa, enkä voi sitä vieläkään sanoa elämään suuremmaksi. Odottelen sen voimistumista edelleen. Sekin kun kasvaa ajan myötä, ei voi olettaa heti rakastavansa ihmistä jonka on vasta tavannut. Siihen kasvetaan pikkuhiljaa.
Mulla oli ja on edelleen ongelmia myös imetyksen kanssa. En tiedä onko sinulla, mutta mua auttoi suuresti kun luin Väestöliiton julkaiseman oppaan; Pullonpyörittäjät. Jos aihe liippaa läheltä suosittelen sen lukemista. Itselläni suurinosa vauvaan kohdistuneista paineista ja ahdistuksista liittyi juuri imetykseen ja sen hankaluuteen.
http://www.vaestoliitto.fi/mp/db/file_library/x/IMG/162534/file/PULLONPYORITTAJAT-3.pdf
Voimia sinulle ja muista ettet todellakaan ole ensimmäinen ja ainoa jolla vastaavia tuntemuksia on. Niistä yleensä selvitään ajan kanssa kunnialla ja maltilla. Joskus kuitenkin on hyvä pyytää ammattilaisen tukea, esim. neuvolassa voi ottaa asiat puheeksi.
Noup - 30.09.2009 - 12:38
Jossain määrin tuollaiset tunteet ovat normaaleita, mutta jos koet ne ylivoimaisiksi, niin ota yhteyttä neuvolaan! Minulla oli erittäin vaikea raskausaika ja traumaattinen synnytys, mutta silti ajatuksiani ei otettu vakavasti. Selvisin itsemurhan partaalta. Rakastuin lapseen hänen ollessa 1,5-vuotias, joten aikaa voi tarvita paljon.
Neppari - 30.09.2009 - 13:00
Alku on rankkaa...hormonit, väsymys ja kaikki muu vaatii veronsa. On normaalia että vauva itkee välillä, se ei tee sinusta huonoa äitiä!
Mulla kesti 3-4 viikkoa ennenkuin oikesti aloin rakastua vauvaan ja aloin muutenkin olla itsevarmempi äitinä. Toki vieläkin on hetkiä (poika 3kk) ettei jaksaisi kannella ja hyssytellä, mutta onneksi on mies joka auttaa.
Alussa en varmaan osannut edes pitää vauvaa niin että hän rauhoittuisi, oma äitini taas sai pojan heti rauhoittumaan..! Mutta ei kukaan ole seppä syntyessään. Jos ei ole aiempaa vauvanhoitokokemusta, niin äkkiä sen oppii kun on oman vauvan kanssa 24h vuorokaudessa!
olen samaa mieltä kuin emppu05, ei kannata esittää muuta kuin on... ja tosiaan, jos ei jaksa vieraita, niin silloin pitää sanoa heille että otatte vieraita sitten vasta kun alkuväsymys helpottaa ja olette rauhassa aloitelleet vauva-arjen pyörittämistä.
Jos sinua ahdistaa kovasti, niin on parempi kertoa siitä neuvolassa ja kenties jollekin läheiselle... Jo pelkästään unenpuute voi aiheuttaa ongelmia!
Jeti - 30.09.2009 - 13:16
Olet niin huolissasi itsekin, että ota ajoissa yhteys nevolaan! Ennen kuin et enää tajuakaan tapella kamalia ajatuksia vastaan. Jos sairastatkin synnytyksenjälkeistä masennusta, voit hyvinkin selvitä siitä saamalla ulkopuolista apua!
nikittä nyt - 30.09.2009 - 18:07
kiitos kaikille, kun viitsitte vastata! se auttaa, että tietää, ettei tämä tunne ole ikuinen ja että se rakkaus sieltä herää. vain päivä kerrallaan ja hetki. jotta selviää alun sotkuista. isot halit jokaiselle!
Mimmy - 01.10.2009 - 09:54
ja älä huoli jos ei se suuri rakkaus sieltä ihan heti nosta päätään, "rakastuin" omaan lapseeni vasta kun tämä oli 9 kk
siihen asti podin erittäin huonoa omaatuntoa kyseisestä asiasta, sittemmin olen tajunnut miksi näin oli
nikittä nyt - 01.10.2009 - 12:01
Mimmy, mikä oli syy?
VASTAA
VIESTIIN
