PERHEKERHO KESKUSTELUT - VAUVA

kohteliaisuuskysymys,,

kai epäkiitollinen? - 20.09.2009 - 19:43

eli, anoppi haluaisi kovasti teettää tyttäremme 1-vuotiskuvasta joululahjaksi muotokuvan, maalatun siis. Mutta...mä en tykkää sen tietyn tekijän tyylistä yhtään. Onko hävyttömän epäkorrektia pyytää teettään maalaus esim.toisella maalarilla joka tekis meille mieluisia töitä, tai kaikkein mieluiten haluttais jostain itse otetusta valokuvasta mustavalkoinen suurennos kankaalle. Se ei tietenkään ois yhtä uniikki, mutta mä en oikein jostain syystä lämpene noille maalauksille..

VASTAUKSET:

Jeti - 20.09.2009 - 19:49

Pyydä miestäsi ehdottamaan jotain noista ajatuksista äidilleen, jos olette samaa mieltä.
Etkä ole todellakaan epäkiitollinen. Rahaahan siihen menee joka tapauksessa ja on kamalaa pitää rumaa taulua seinällä vain siksi, että se on teetetty... Toisin sanoen ikävää, jos anoppi heittää rahansa hukkaan.

Ymmärrän - 20.09.2009 - 19:51

mitä tarkoitat... Meillä oli vähän vastaava tilanne, kun anoppi on itse kova tiffany-lasitöiden ystävä ja hän olisi halunnut teettää meille jollain ihan tosi kuuluisalla tyypillä tiffany-lasityönä lampun häälahjaksi. Olisi ollut sitten uniikki häälahja. Mutta kun tiffany-lasi ei oo yhtään meidän tyylistä, eikä se lamppu olis kertakaikkiaan sopinut meidän huusholliin mihinkään, niin ei auttanut muu kuin kertoa tämä kohteliaasti anopille. Onneksi anoppi oli sen verran fiksu, että ei loukkaantunut.

ap - 20.09.2009 - 20:07

juu mielipide on mun ja miehen yhteinen. Maalaaja tekee sellasta..miten sen nyt selitän, tosi tarkkaa maalausta. Ja mä tykkään enemmän sellasesta missä on vähän vaikka pensselin jälkeä ja muuta.Mut siis nää ko.työt on sellasia et koitettu täydellistä kopioo valokuvasta, ja mikä vielä ärsyttää on se että näkemissäni töissä on aika karkeita mittasuhdevirheitä jotka pomppaa silmään heti.
Mietin et mustavalkonen liitu/hiilityö ois makee, tai sit ihan öljyvärimaalaus mut eri tekniikalla. Ehkä koitetaan hienovaraisesti sanoa asiasta...tulee vaan ihan "paska ämmä" olo kun heti valittamassa..mut toisaalta, parempi kai valittaa nyt kun sitten ku ei-tykätty maalaus on seinällä.

kolmannen saanut - 20.09.2009 - 21:43

Olen itse huomannut, että vähiten uhataan osapuolten kasvoja, kun lahjaidean tai vastaavan kuultua ja nähtyä kiitellään ja kehutaan vuolaasti, vaikka omassa mielessä huutaisi, että voi kamala, en halua tuota ikinä meille... Sitten puhellaan ihan kaikesta muusta, mutta hetken kuluttua palataan siihen lahja-asiaan. Silloin sanon jotain sellaista, että kuule, tulin sittenkin ajatelleeksi, että itse asiassa ehkä se ei sittenkään sopisi meidän kodin tyyliin. Se lahja olisi valtavan hieno, mutta jotenkin tuntuu, että se ei sopisi kokonaisuuteen, ja siksi en ehkä haluaisi kenenkään laittavan paljon rahaa sellaiseen, joka voikin päätyä loppujen lopuksi vain vaatekaappiin. Mitä jos... Ja samalla on kehuttava edelleen sitä lahjaa ja koko ideaa.

Nyt näin kirjoitettuna tuo kuulosti ihan kierolta. Mutta ehkä juuri noin haluaisin myös itse kuulla kieltäytymiset, jos itse olisin anopin asemassa. Kehua ei ainakaan voi koskaan liikaa; sillä pettymyksen likainen tunne solahtaa nopeasti kurkusta alas...

moi - 20.09.2009 - 21:44

Anoppikos se perheenne asiat sanelee..... no kerrotte vaan suoraan, ettette halua ko. muotokuvaa.

nikittä - 21.09.2009 - 00:56

no tuota..

Itselläni on sellainen anoppi että se ei paljoa kysele kun jotain haluaa hankkia. Olen kiitollinen monesta hankinnasta, mutta joskus menee vähän yli. Hänellä tuntuu olevan sitä rahaa liikaa.. :

Kun mieheni kanssa alettiin kulkemaan yhteistä polkua, anoppi osteli minulle vaatteita ja koruja tämän tästä. Vähän ihmettelin ja muutamaan kertaan kieltäydyin lahjoista mutta aina ne vaan jostain tuli -postilaatikosta, heitettynä parvekkeelle..

No, sitten muutettiin miehen kanssa yhteiseen asuntoon. Pari viikkoa muuton jälkeen ovellamme seisoi Postin mies joka pyysi "auttamaan kuorman tyhjentämisessä". Olin vähän äimänä että mikä ihmeen kuorma mutta pian selvisi, että anoppi oli tilannut meille pyykkikoneen, tiskikoneen, seinähyllyjä ja mankelin. Kieltäydyin kuormasta.

Tästä tapauksesta kuukausi eteenpäin töistä palattuani koin järkytyksen. Anoppi oli lainannut mieheltäni kotiavainta "yllätystä varten" ja siellä ne pyykkikone, tiskikone, seinähyllyt ja mankeli olivat paikallaan... Lisäksi keittiössäni oli uudet verhot ja matto.

Mieheni oli kiitollinen äidilleen ja no, kyllä minäkin sitten nolona kiittelin kun oikein mitään muutakaan osannut tehdä. Oltiin tuolloin parikymppisiä ja rahaa ei nyt kovin paljoa näkynyt, että olihan noista koneista apua. Minua vähän ärsytti, että anoppi alkaa kotiani sisustamaan mutta nielin ylpeyteni ja ajattelin että kyllä se joskus lopettaa.

Paras osuus: ei ole lopettanut vieläkään 10 vuoden jälkeen. Näihin vuosiin mahtuu monia kieltäytymisiä ja suutahtamisia, lukemattomat kerrat tavaroiden palauttamista ja jopa roskiin laittamista. Pari vuotta tosin oli rauhallista...

Nyt kun vuosien yrittämisen jälkeen saatiin esikoinen aikaiseksi, tavaratulvaan taas hukkuu. Olen niin lopen uupunut kieltäytymään, etten tee sitä enää. Otan tavaraa vastaan jos tarviin, ja jos en tarvi niin sanon suoraan heittäväni sen roskiin. Nykyään ymmärtää viedä takaisin kauppaan, kun "uhkaan roskiksella". Muutama roskiin laittaminen siihen kyllä tarvittiin.

Niin ja tuohon sinun ongelmaasi: Sano suoraan. Pääset helpoimmalla. Jos ei hyväksy ideoitasi, anna murjottaa ja käske pistämään se omalle seinälleen sitten. Tai uhkaa roskiksella

ap - 21.09.2009 - 09:26

"moi"-nimimerkille, ei se onneks kaikkea määrää mutta valitettavasti on ihan omaa luokkaansa tossa muitten polkemisessa ja manipuloinnissa. Onneks mies on mun puolella asiassa ku asiassa. Mutta vaikka en anopista niin pidäkään, en kuitenkaan halua loukata tai suututtaa.
ja "nikittä",me ollaan kans saatu sellasta tilperhööriä ihan kysymättä että seuraavassa muutossa ehkä ihan vahingossa tipahtaa joku laatikko. Tai sitten kerään kaikki varastoon niin ovat ainakin tallella jos joku kysyy, omiin hyllyihin en ko.esineitä suostu laittaan. Mun mielestä muutenkin älytöntä tollanen tuhlaaminen, kysyis sit mielummin mitä tarvitaan jos jotain on pakko ostaa!

joo - 21.09.2009 - 10:45

ne valokuva-jäljennös taulut on minustakin ihan kauheita, koska eivät ole yleensä niin taitavasti maalattuja....
En todellakaan ottaisi semmoista seinälleni, valokuvasta tehty canvas-taulu kuullostaa jo paljon paremmalta! Omassa kodissa pitää olla vain semmoisia esineitä, joista pitää. Noh, tietysti kompromissejäkin täytyy miehen takia joskus tehdä!

Sano ihmeessa ettei se ole makuusi, tai jos miehesi osa sanoa hienovaraisemmin, niin hyvä...

Itse olen monet lahjat antanut eteenpäin/lahjoittanut kirppareille, kun eivät vaan ole makuuni. Jos oikeasti tietää ettei tule esinettä koskaan käyttämään, niin turha säilytellä nurkissa.

niimpä - 21.09.2009 - 12:21

uh onpa kieltämättä nihkee tilanne mut pakkohan tuosta on sanoa anopille, en itekään kyllä haluaisi sosiaalisesta pakosta tunkea mitään taulua seinälleni josta en pidä ja vielä ikävintä olis jos siihen olis varta vasten tuhlattu iso summa rahaa.

ite sain sellasen aika kalliin korun lahjaksi sukulaiseltani, johon sitten voi ostaa tavallaan lisäosia aina jälkikäteen. se on oikeesti aika kallis ja nyt täti on alkanut siihen jatkuvasti ostaa uusia koruosia eikä se koru ole yhtään mun näköinen...nyt onkin sitten aika nihkee tilanne jos hän alkaa joka juhla siihen ostelee lisää noita enkä saa missään kohtaa sanottua etten oikeesti tule ikinä pitämään kyseistä korua. olis pitänyt heti sanoa mutta miten tuollaiseen voi sanoa..."itseasiassa tämä tuomasi lahja on aika ruma, enkä tule sitä ikinä käyttämään, saako siitä rahat takaisin"?!

moi - 21.09.2009 - 14:03

Ap:lle ja nikittä:
Uskallatko asettua anoppiasi vastaan? Sinä olet Teidän perheen emäntä. Anoppi kai luulee olevansa.....

Meillä ongelmana enemmänkin appiukko, joka sekaantuu joka jumalan asiaan. Anoppi samaa mieltä kuin appi. On ollut pakko vetää reviiri koti-ovelle. Pitää olla perhe-elämä ja kotirauha. Onneksi appivanhemmat asuvat kaukana, ollaan tosi vähän tekemisissä. Kyläilyllä kämppä kytätään ja urkitaan asioita lapsilta, jos vanhemmat eivät kerro. Lasten käyttäminen "tekosyynä" on ikävintä Lapsille lupaillaan sitä ja tätä, vanhemmilta ensin kysymättä. "Eikö äitis nyt anna sitä, tätä, tuota, no tuuppas tänne kylläpäs mummos antaa, lässyn lässyn". Pakko puuttua, ei isovanhempien pidä kävellä vanhempien yli

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: