PERHEKERHO KESKUSTELUT - VAUVA

vauvan jalan murtumasta taas...

kolmannen saanut - 18.09.2009 - 22:25

Tilannetiedostusta: käytiin tänään magneettikuvauksessa, ja pieni piti nukuttaa sitä tutkimusta varten. Pelkäsin hirveästi, että nukutuksessa käy huonosti, mutta hyvin kaikki meni. Diagnoosia ja tuloksia saadaan odotella ainakin ensi viikkoon.
Lisänä tuli ikävä yllätys. Meidän pitää käydä kolmen kuukauden välein vuoden verran sosiaalipediatrian osastolla keskustelemassa (rutiinikäytäntö, jos alle 1-vuotiaalta murtuu luita). Kyseessä on siis osasto, jossa tarkkaillaan päihdeäitejä, epäillään vauvan pahoinpitelyä ja muuta kaltoinkohtelua jne. AAAARGH!!! Menin ihan hervottomaksi, eikä suhteellisuudentaju palannut pitkään aikaan. Lapsellani on ehkä luunhaurastumatauti ja kohta hänet otetaan vielä huostaankin, vaikka en ole ikinä ikinä tehnyt lapsilleni mitään pahaa, meillä ei ole edes kohtuukäyttöä alkoholin suhteen kotona ja niin edelleen...
Tietenkin on hyvä, että systeemi tarkkailee tällaisia tapauksia, jotta yksikään vauva ei joutuisi elämään pahoinpitelyperheessä, ja osteogenesis imperfecta oikeasti on todella harvinainen tauti, mutta en tässä tilanteessa tosiaankaan kaipaisi pelkoa siitä, että minun epäillään tehneen jotain pahaa lapselleni. Luultavasti niistä käynneistä jää ikuinen merkintä joihinkin sosiaalirekistereihin. En halua joutua mihinkään sosiaalirekistereihin!
Okei, näköjään suhteellisuudentaju ei ole vieläkään palannut. Ehkä huomenna aivot palaavat minulle takaisin... Taisinpa pelätä sitä tämänpäiväistä nukuttamista varsin paljon.

VASTAUKSET:

uskomatonta - 19.09.2009 - 07:41

Eikö tuossa tilanteessa voitaisi ensin odottaa diagnoosia/vahvistusta kyseisestä taudista? Diagnoosiin kun ei kuitenkaan mene niin kauan (siis jos saatte sen jo ensi viikolla).

ulkopuolinen - 19.09.2009 - 07:56

Olen pahoillani teidän puolestanne. Tiedän, miltä tuntuu murehtia sairaan lapsen puolesta, mutta lisäksi vielä tuollainen ylimääräinen stressi Toivottavasti diagnoosi varmistuisi pian, sitten elämä pääsee jatkumaan eteenpäin, eikä tarvitse elää epätietoisuudessa. Ettekä joutuisi tarkkailtavaksi turhaan. Paljon voimia!

ei oo - 19.09.2009 - 08:25

tottakaan! miten järjestelmä voi olla tällainen! eikö sitä diagnoosia voisi tosiaan ensin odottaa!? reagoisin itse ihan samalla tavalla kuin sinäkin. kannattaa ehkä ilmaista oma mielipide asiasta kun käytte siellä. sanot että sinulle on tullut hirveästi lisää stressiä ja surua tästä asiasta. eihän tuo mitenkään voi olla reilua!

=) - 19.09.2009 - 10:44

Se on ihan normaali käytäntö, että joutuu keskustelemaan asioista ja tarkkailuun jos jtain tuollaista tapahtuu. Piti jo viimeksi kun kirjoittelit teidän tilanteesta niin varoittaa sinua, mutta unohdin sitten kirjoitella siitä. Älä huoli, kukaan ei ole huostaanottamassa lastasi, kyllä siellä ammattilaiset näkee, että perheessänne on varmasti kaikki hyvin!

monstera - 19.09.2009 - 12:23

No voi herranjestas. Eikö tämän keskusteluasian esiinottamisessa olisi voitu odottaa diagnoosiin saakka. Kerrohan taas kuulumisia, olette ajatuksissa!

No mutta - 19.09.2009 - 12:52

parempi kai se on että systeemi toimii kuin ettei toimis. JOS olisikin kyseessä perhe joka olis tehny jotain lapselleen, niin diagnoosin odotteluun mennessä vois jo tapahtua jotain peruuttamatonta. Mitä tuosta repimään pelihousujaan, jos tietää että kohtelee lapsiaan hyvin. Kyllä ammattilaiset erottaa miten asiat on, kun teidän kanssa keskustelevat

Putte - 19.09.2009 - 13:28

Vaikka onkin hyvä asia, että "systeemi" toimii ja seula on riittävän tiivis poimimaan ns. oikeat tapaukset tarkkailtavaksi niin varmasti itse olisin reagoinut vähintäänkin yhtä voimakkaasti ja luultavasti voimakkaamminkin. Jo se huoli oman lapsen terveydestä saa mielen ja ajatuksen ihan sairaaksi huolesta ja murheesta ja sitten vielä pitäisi jaksaa ymmärtää tuollaista väliintuoloa ja muka rutiinitoimenpidettä! HUH! Kovasti jaksamista teille ja ihan varmasti näkevät, että olette kaikkea muuta kuin lapsia kaltoinkohteleva perhe.

Mun - 19.09.2009 - 17:31

piti asiasta jo aiemmassa ketjussa mainita, että jos lapsellasi todetaan luunmurtuma, joudutte syyniin ja tarkkaan sellaiseen! Tokihan se on hyvä, että estetään mahdollisesti Baby P:n kaltaiset jutut, mutta raskasta se on vanhemmille. Eli täällä kaikki kun sanovat, että jokaisen lapsi putoaa joskus jostain niin voin kertoa sellaisen esimerkin, jossa kaverini (heillä 3 lasta, vaivan normaali perhe) 1,5 vuotias putosi sohvankaiteelta kivilattialle ja sai kallomurtuman, vanhemmat joutuivat ensin sosiaaliviranomaisten kuulusteluun, sen jälkeen poliisikuulusteluihin ja heitä epäiltiin koko sen tutkinnan ajan lapsensa pahoinpitelystä!!!! Koko prosessi kesti noin vuoden ja ajoi pereheen melkein avioeron partaalle, kun kävi niin raskaaksi...

kolmannen saanut - 19.09.2009 - 20:42

Kiitos taas kaikille tuesta! Huh, viimeisen kommentoijan kokemus tuntui ihan kauhealta. Nyt on taas parempi olo, että meitä ei ole ainakaan kutsuttu poliisikuulusteluihin!

Tästä kaikesta stressista (todennäköisesti) minulle laukesi kahden viimeisimmän raskauden vaiva, eli lantio kipeytyy ja turpoaa niin, että en pysty juuri kävelemään, vaan makaan suurimman osan päivästä missä milloinkin, varaan ruuankin tekemiseen kolme tuntia kun käyn välissä lepäämässä aina kipua pois. Lapsilla on ollut kyllä kivaa, kun äiti on ollut koko ajan heidän omanaan eikä huhki kotihommissa... Kaikki ikävyydet tulevat näköjään samaan aikaan...

(Lantio on siis minulla kipeytynyt pahasti ollessani raskaana mutta on ilmoitellut itsestään koko sen ajan, kun imetän, mutta ei koskaan näin pahasti.)

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: