Lähetä
e-kortti
ETUSIVU VANHEMMILLE LAPSILLE KOTI & KEITTIÖ E-KORTIT

PERHEKERHO KESKUSTELUT - VAUVA


| Vastaa viestiin | VAUVA |

parisuhde-aikaa?

utelias - 12.09.2009 - 14:55

Lauantain ratoksi kyselen muilta ädeiltä:
Miten hoidatte parisuhdettanne vai hoidatteko?
Meneekö se siinä sivussa "parempia" aikoja odotellessa vai järjestättekö laatuaikaa miehen kanssa vartavasten?

Itse olen sitä mieltä että sitä pitää hoitaa entistä paremmin mitä pienempiä/useampia lapsia kotona on.Kun saatiin tiettää et meille syntyy kaksoset,ni sanoin miehelle et sit kyl käydään treffeillä joka toinen kuukausi vähintään(siis vaik syömäs tai leffas,ei yönyli-treffejä niin useesti).Mä en halua huomata 2 vuoden kuluttua et mä en tunne mun lasten isää ollenkaan.Ja hienosti ollaan päästy(oon ylpee meistä ),toki meillä on ihana lähipiiri,jotka hoitais tyttöjä enemmän kun on tarpeen.
Ymmärrän myös et kaikilla ei valitettavasti ole.

Mietin et voisko olla yksi syy eroihin et ei muisteta/jakseta enää panostaa suhteeseen jos on pieniä lapsia?Ja sit kun lapset on kasvanu ei-riippuvaisiksi ihmisiksi ni huomataan et:HEI,KUKA SÄ OOT?OOTKO OLLU SIINÄ KAUAN?Takotan siis et ero tulee paljon myöhemmin kun vauva-aikana,et se vaikuttas niinkin kauas.

Tulipa taas pohdiskeltua...


VASTAUKSET:


Höpsiäinen - 12.09.2009 - 15:19

Ihana. Kolahti ajatuksesi oikein rytinällä tajuntaan. Tuli niin tarpeeseen toi teksti. Osui vaan just sopivaan ajankohtaan. Mies tuli töistä just väsynä ja minä tehnyt oman tällä kertaa hyvin rankan "työpäivän" kotona vaavin kanssa. Vaikka sitä niin miettii, että ei purkais miesrukkaan niin jo vain paukutin tuutin täydeltä. Ja itkun kera.. huoh. Mies meni nukkuun ja minä pohtimaan ja harmittelemaan omaa purkausta. Todellakin haluaisin vaalia suhdettamme, joka on kestänyt niin kaiken, mut huomaan, että ainakaan vielä en ole kyennyt kovin hyviin suorituksiin asian suhteen. Tekstisi pisti taas miettimään, että ei se suhde elä itsestään.. jostain vaan pitäisi repiä "ekstraa" sille suhteellekin. Mukavaa päivänjatkoa sinulle! Ja taidan mennä halimaan tuota ukkoani .


.. - 12.09.2009 - 15:25

oon pari kertaa järkänny vapaata et saatas olla kahestaan mut mies menee omia menojaan. en siis enää jaksa panostaa siihenkään.. saanpahan nauttia omasta seurasta rauhassa. sitä aion tehdä juuri tänään.


murmeli - 12.09.2009 - 16:12

kyllä välillä on vaikea löytää yhteistä aikaa, mutta ollaan miehen kanssa puhuttu, ettei pidä asettaa liikaa vaatimuksia parisuhteelle nyt vauva-aikana.

tottakai kumpikin yrittää huomioida toista ja juuri näistä arjen pikku pusuista, haleista ja kauniista sanoista parisuhde ainakin meillä kerää voimia.

joskus vauva on anopilla hoidossa, mutta ei ole koskaan ollut kahta tuntia kauempaa. antaisin kyllä pidemmäksikin aikaa, mutta toinen on vielä niin kiinni tississä, että jostain yönyli vierailuista on turha edes haaveilla... joskus tulevaisuudessa sitten.


Olivia - 12.09.2009 - 16:17

Meillä ei ole ollenkaan kahdenkeskistä aikaa, 2 pientä lasta kotona.Mun vanhemmat asuu kaukana mutta silloin harvoin kun nähdään, niin silloin päästään pariksi tunniksi johonkin.
Miehen äiti ei ole halukas auttamaan vaikka lähellä asuukin.

Kun tekee tätä 24/7, niin alkaa tosissan olla voimat lopussa. Miehen kanssa parisuhde huonona kun ei päästä ikinä levähtään. Ollaan rättipoikki kun se tekee raskasta työtä.

Joten, te joilla mahdollisuus apuun, niin ottakaa sitä vastaan. Meillä sitä omaa aikaa ei ole ja sen kyllä huomaa


Lyra - 12.09.2009 - 17:45

niin pienistä asioista se parisuhdekin piristyy, näin ainakin meillä nyt ei niin vielä aikaa meille kahdelle, mutta pienet pusut, halaukset, hymyt ja huomionosoitukset ja sanat kiitos ja anteeksi kun on molemmilla käytössä niin jo niillä päästään pitkälle...pian kun vauva hieman isompi on toki tarkoitus pyytää kavereita kattoo pikkuisen perään niin että äiti ja isi sentäs syömään pääsevät lähtemään jne

menenpä myös antamaan pusun miehelleni <3 ja olen myös siis samaa mieltä että parisuhdetta pitää hoitaa!


mia - 12.09.2009 - 18:06

arjen pienet huomion osotukset. ainakin yksi päivä viikossa on meidän kahd. keskistä aikaa.


vieras - 12.09.2009 - 19:19

Meillä myös sukulaiset asuu kauempana. Kesän aikana pari kertaa miehen aloitteesta matkustettiin 300km päähän festareille ja hotelliyötä viettämään. Vauva jätettiin ensimmäiset kerrat mummolaan yhdeksi yöksi. Loistavasti oli pärjännyt (ikää silloin 7kk)Tuollaiset reissut muistaa kyllä pitkään ja jaksaa taas Normaali arkena yhteiset hetket ainoastaan silloin, kun vauva nukkuu. Saunotaan ja rentoudutaan sohvalla leffan parissa tms. Harmittavan vähän jää kyllä kahden keskeistä aikaa.


johanna77 - 12.09.2009 - 19:48

Meillä on illat kahdenkeskeistä aikaa kun lapset menee maate...meillä on kyllä niin ihanat isovanhemmat että ottaa kun vaan halutaa niin yökylään...tyttö oli ekan kerran yökylässä kun oli 8kk, oltiin sillon madonnan keikalla ja samalla yövyttiin hotellissa. Sen jälkeen ei oo ollut hoidossa. Välillä oikeen huono omatunto kun isovanhemmat pyytää ja pyytää, mutta en haluu vielä niin useesti antaa kun on niin pieni


Joyeux - 12.09.2009 - 19:58

Me käydään sillon tällön kahestaan vaikka syömässä, leffassa tai tuttavilla iltaa istumassa, kun isovanhemmat katsoo lapsia. Harvemmin yön yli juttuja ollut tähänkään mennessä ja nyt varsinkaan kun kuopus on vasta 2,5kk. Lisäksi ollaan sovittu, et parisuhteen vaatimukset on vähän erilaiset nyt, kun oltiin kahdestaan tai kun lapset on isompia.. tää oo nyt tätä nyt ja myöhemmin jotain muuta Puhuminen ja pienet rakkauden osoitukset auttaa paljon, kun molemmat on väsyneitä omasta työstään.

Tosin illalla lapset menee yleensä kahdeksan maissa unille, niin jokunen tunti aikaa vaan olla kahdestaan. Menee yleensä päivän kuulumisia vaihtaen, telkkua katsellen, saunoen tms. tehden Voi vaan olla iloinen hyvästä parisuhteesta ja kattavasta tukiverkostosta.


Möhkis - 12.09.2009 - 20:15

Meillä ollu sitä kahdenkeskistä laatuaikaa viime joulukuussa, ei vaan ole ketään joka suostuisi lapsia vahtimaan ja jos esim mll:ltä ottaa lapsenvahdin niin tulee aika pirun kallis ilta, eikä todella oo varaa sellaseen.


Raakku - 12.09.2009 - 20:28

Meilläkin on nykyään tilanne sellainen ettei ole ketään jolle lapsen antaisi hoitoon, paitsi tietysti Mll yms.

Aika vähissä on nykyään yhteinen aika, miehellä on raskas työ, iltaisin väsyny ja usein reissussa, mä raskaana, raihnainen ja väsyny... Periaatteessa yhteistä aikaa on iltaisin klo 20 jälkeen kun poika on menny nukkumaan mut nykyään sekin aika menee turhan usein molempien omissa touhuissa tai sit vaan ollaan niin poikki että mennään nukkumaan.

Toki ne arjen pienet huomionosoitukset on edelleen kuvioissa mukana.


Yli 20 v. kokemusta - 12.09.2009 - 21:36

Lasten hoitoon vieminen ei kenenkään parisuhdetta pelasta. Parisuhde ei kariudu, vaikka sukulaiset asuvat kaukana. Ajatelkaa positiivisesti Joskus perheelle on jopa parempi, kun naapurissa ei asu jatkuvasti kylässä ramppaavia anoppeja, appeja, aikuisissa lapsissaan kiinni roikkuvia äitejä ja isiä Hoitajia löytyy, MLL:sta, ystävistä, jos haluaa.

Lapsiperheessä tärkeintä on, miten arki rullaa. Selkeä päivärytmi on lapsille erittäin tärkeä. Riittävä yöuni, perheen yhteiset ruokailut ja ruoka-ajat, ulkoilut. Lapsille ikätasoiset säännöt ja rajat, joista pidetään kiinni. Perheen yhteinen aika, mennään vaikka kävelylle yhdessä. Laitetaan ruokaa, leivotaan, käydään leikkipuistossa, kesällä uimassa.

Opettele nauttimaan pienistä asioista arjessasi Meillä parisuhdetta on jatkunut yli 20 vuotta. Isovanhempia ja sukulaisia ei ole apuna. Kenenkään parisuhde ei kaadu vanhempien kahdenkeskisen ajan puuttumiseen. Parisuhde voi kaatua, jos suhteessa on isoja ongelmia, joita ei osata tai haluta käsitellä. Parisuhteen ongelmat kulkevat perintönä sukupolvelta toiselle, ellei ketjua ja negatiivista käytöstä katkaista. Alkoholistin lapsi on työnarkomaani, joka laiminlyö puolisoaan ja lapsiaan. Työnarkomaanin lapsesta tulee masentunut tai ylitunnollinen jne. Apua perheongelmiin saa esim. parisuhde- ja perheterapiasta.

Parisuhteen voivat kaataa puolison uskottomuus, alkoholinkäyttö, työnarkomania, puhumattomuus, henkinen tai fyysinen väkivalta, peliriippuvuus, narsistinen luonne. Aikaa parisuhteelle on, jos sitä haluaa järjestää. Lapset kasvavat tosi nopeasti. Jos parisuhteesi kariutuu, syy on aivan jossain muualla kuin sukulaisissa, jotka eivät hoida lapsiasi.


Iltatähti - 12.09.2009 - 22:38

Meidän suhteessa ollaan eletty jo monenmoiset ylä ja alamäet neljän lapsen kanssa 13 vuotta, joten olen onnellinen, koska rakastamme vieläkin toisia hyvin paljon... (myös ikävöimme, suutumme, mökötetään, huudetaan -> kuuluu elämään) Mutta, oikeastaan meidän suhdetta kuvastaa seuraava sanonta parhaiten... Huumorin kukka on kaunein kukka...


tanja - 14.09.2009 - 09:50

me saadaan omaa ja kahdenkeskistä aikaa aina kun halutaan.harvemmin vain tulee kahden mentyä.no nyt ens kuus juhlitaan kaveriporukalla miehen synttäreitä,päästään tuulettuun laivareissu tehdään myös joka vuosi.lasten kanssa ja kahdestaan/kaverien kanssa.
joskus käydään leffassa,syömässä tms kahdestaan,mutta usein kyllä halutaan ottaa lapsetkin mukaan
emme tarvitse kuin vauvalle hoitajan jos pitemmän ajan pois ollaan.isommat pärjää kotona,mikäli mieheni tytär edellisestä liitosta meillä.ja anoppini ja äitini haluaisi jatkuvasti lapsia ottaa hoitoon ja yökylään.nyt en halua viedä,koska hoitavat lapsiamme jo minun töissä ollessani.hyvän ystäväni kanssa joskus vuorotellaanminä otan hänen 2 lasta meille yökylään ja he sitten meidän 2 pienintä kun tarvitaan


ilman nikkiä.. - 14.09.2009 - 14:57

Kylläpäs osu ja uppos..
Elikkä meillä on tainnut käydä juurikin noin.. On vaan eletty arkea ja unohdettu jossain välissä toisemme ja pidetty itsestään selvyytenä. Odoteltu niitä parempia aikoja. Ja sen verran tuppisuita taidetaan molemmat olla, ettei kumpikaan ole suutaan aiemmin avannut. Nyt sitten rankat keskustelut käytiin että miten tässä näin kävi, ettei olla toisia kunnolla huomattu ja on ne sellaiset pienet eleet toisen huomioimiseksi ja syvät intohimon tunteet jonnekin hävinnyt/piilotettu. Eletty vaan tätä arkea. Se arki on kyllä ollut hyvää ja molemmat oltu siihen tyytyväisiä, mutta missä se rakkaus ja pilkkeet silmäkulmissa??

Eihän se elo sellaista hekumaa koko ajan olekaan, mutta niinkuin moni tuossa kirjoittikin, niin kuitenkin siellä arjen keskellä on niitä pieniä pusuja ja haleja.. Mitkä meillä jonnekin jäi.
Ei kumpikaan ymmärretä miten tässä näin kävi! Ollaan kyllä onnellisia yhdessä, mutta kuitenkin haluaisi takaisin sen 'jonkin'.

Siltä näyttää että minä olen ollut onnellisempi kuin mieheni. Tässä välissä kuitenkin on raskaus ja synnytyskin mitkä pistää naisen pään ja kropan ihan sekaisin (vauva 3kk).

Itsellä toivoa tulevaisuuten on, helppoa se ei tulisi olemaan. Mutta kun tunteet toista kohtaan ei ole kuolleet, niin eihän se nyt loppua tarkoita vaikka paikallaan ollaan pitkän aikaa oltukin (n.2v..).

Ja vaikka tässä on pitkä aika mennytkin jumissa (kun sitä yhdessä taaksepäin mietittiin), niin on niitä onnellisiakin hetkiä ollut!

Lasten takia yhteen ei jäädä. Lapset on onnellisempia ennemmin kahdessa onnellisessa kodissa kuin yhdessä onnettomassa.
Aika näyttää.

Aika karu opetus siihen että parisuhteen eteen todellakin pitää tehdä töitä!!! Vaikka sen aina olenkin tiennyt.
Molemmat ollaan aina ajateltu viettävämme loppuelämän yhdessä ja nyt tultiin tällaiseen tilanteeseen että ollaan enempi kavereita kuin seurusteleva pari..

Oon kai itekkiin jotenkin sekaisin vielä. Toivottavasti tämä tästä jotenkin järjestyy! Sentään en enää itke kun tätä kirjoitan

Vinkkejä otan enemmän kuin mielelläni vastaan siitä miten saa sitä säihkettä takaisin parisuhteeseen!

Toivottavasti tämä on vain sellainen alamäkin suhteessa mitä kaikissa on, ja mistä tie jatkuu vain ylöspäin
Joku kirjoittikin joskus että elämä todellakin on kuin ruusuilla tanssimista: välillä pehmeillä terälehdillä ja välillä terävillä piikeillä..


Riikka - 26.09.2009 - 20:18

Meillä on miehen kanssa hyvä tilanne sinäänsä, että poika puolvuotias ja molemmat isovanhemmat asuvat 15 kilometrin säteellä meistä ja kummeista paljon apua ja tukea.
Kummit vapaaehtoisesti tai pikkusiskoni/tutut ovat olleet apuna nyt tämän meidän vauva ajan, ollaan päästy "rauhassa" kaupoilla, syömään ja leffaan.
Isovanhemmat ovat ottaneet yleensä kerran kuussa hoitoon, niin ollaan saatu sit olla ihan kaksisteen.

Oikeastaan meillä on aika ihana tilanne, tottakai sitä oman perheen kanssa on mutta välillä on ihanaa hoitaa parisuhdettakin :>

 

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti:

  


| Etusivu | Vanhemmille | Lapsille | Koti & ruoka | E-kortit | Info | Palaute|