PERHEKERHO KESKUSTELUT - TERVEYS

Masennus ja läheisten tuki

myy77 - 27.04.2009 - 13:33

Millaista tukea läheisiltänne olette masentuneena? Miten läheiset käyttäytyvät seurassanne??
Minulla todettu erittäin vaikea depressio (pisteitä yli 49) Läheisten tuki luetellaan tärkeiksi selviytyimiskeinoiksi, mutta mitä jos he eivät osaa?? Saan lähinnä kuulla koko ajan, mitä teen väärin ja miksi teen niin ja näin Vihdin myönsin sairauteni ja hain siihen apua, mutta miksi läheiset tekevät minulle tämä? Miksi kukaan ei soita, että mitä kuuluu...vaan jos haluan kuulla jonkun ääntä, minun pitää soittaa Aivan kuin olisin keksinyt koko hemmetetin sairauden ja olen huvikseni kipeä!
Miten muilla masentuneilla??

VASTAUKSET:

voi myy - 28.04.2009 - 18:13

Kumpa tuohon olisikin vastaus. Sitä kun ihminen on niin hoopo, että kun on tottunut toisille kaikkensa antamaan ja sitten itse uupuu, huomaa että kaikki kaikkoaa ympäriltä.
Mulla ainakin nousee uhma, että pidän sit asiat omana tietonani, kun ei kerta läheisiä kiinnosta.
Uupuneenakin ja omassa kriisissa pitäis jaksaa vaan kuunnella toisen eipäsjuupaskeskustelua vaikka laittaako hän laattaa vai laminaattia keittiön lattiaan. Kantani oon kertonut asiaan monesti, mut ei taas sama eipäs juupas niinpäs jaaritus. Ja mun asioista ei edes kysy.
Miksikähän toiset ihmiset on niin itsekkäitä? Sillä mun analyysi on, että sit se suurimmalta osin on, ei jakseta nähdä vaivaa toisesta, joten jätetään lähimmäinen yksin. Otetaan yhteyttä sitten taas,kun sen asiat on reilassa ja jaksaa kuunnella, mitä MINULLA on sydämelläni! GRRRRRR!

ap - 28.04.2009 - 20:41

Mutta mulla läheiset tietävät tilani ja että olen sairaana ja höpöttävät vaan, että hoida ittes kuntoon ja sitte HÄIPYVÄT!!! Vahempani eivät ole kertaakaan vuoteen soittaneet ja kysyneet kuulumisia... No, eikai tästä katkerakaan voi olla, mitäs sairastuin Hemmetti. No, onneksi ihana sisko joka jaksaa kaikenmaailman paskat ideani ja kuunnella minua Kiitos hänelle!!

ihi - 30.04.2009 - 20:58

minulla on kokemus aiemmasta masennuskerrasta jolloin olin sairaalahoidossa, tämän kerran jälkeen huomasin läheisteni käyttäytyvän ikäänkuin minulla ei olisi lupaa ollut ajatella omilla aivoillani. Olin aivan hukassa.
Nyt myöhemmällä kerralla aiemmasta oppineena salasin, en kertonut että olen masentunut vaan aivan muuta, ja kaikki kohtele minua aivan kuin ei mitään. Läheisin joka tietää yksi henkilö kohtelee minua hyvin ja ei tee rajaa sillä onko sairaus masennus tai jokin muu. Tunnen ihmisarvon.

Odelia - 07.05.2009 - 22:38

Oman kokemuksen mukaan ihmiset eivät välttämättä tiedä, mitä sanoa. Tai siis on niin helppoa sanoa, että lähdepäs siitä lenkille, että tulee parempi olo. Miksi et tee niin tai näin yms? Mutta ei ole niin helppoa. Läheiset saattavat myös olla hämmentyneitä tilanteesta. Eivätkä aina ymmärrä, mitä masennus tarkoittaa.

Itsellä oli sellainen ongelma, että masennus ei pääsääntöisesti näkynyt ollenkaan ulospäin. Olin aina hymyilevä, vaikka sisällä huusin. Todella harva on nähnyt minut muunlaisena. Jopa lääkärinikin on sanonut, kuinka vaikeaa joskus on, kun ei näytä omia tunteitaan.

Jos haluat meilailla, niin laita osoite. Itse en siis ole tällä hetkellä masentunut, mutta aiemmin olen ollut vaikeasti masentunut. Joten, jos haluat kirjoitella, niin laita osoite.

Jaksamisia!

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: