Käyttekö tuttavienne (sellaisten joita tapaa harvemmin) lasten syntymäpäivillä? Entä kutsutteko lastenne syntymäpäiville omia ystäviänne/tuttavianne (myös lapsettomia)?Itse en voi käsittää, että etenkin lapsettomat kutsutaan jonkun taaperon juhliin. Minusta se on kiusallista lahjojen kalastelua... Oman kokemuksen mukaan useitakaan ihmisiä ei oikeasti kiinnosta muiden lapset, varsinkaan, jos ei ole vielä edes niitä omia.
Entä jos tulee kutsutuksi tuttavan lasten syntymäpäiville, onko osallistuttava ihan kohteliaisuudesta? Eihän aikuista ihmistä kukaan voi pakottaa, mutta onko epäkohteliasta jäädä pois?
VASTAUKSET:
jemoo - 08.10.2009 - 13:51
Ymmärrän toisaalta sun pointin, mutta sitten taas.... itse kutsun ystävät, lapselliset ja lapsettomat, ihan sen takia, että ovat olleet niin paljon mukana sekä mun että lapsen elämässä. Enkä todellakaan lahjojen perään ole. Poika vasta 6kk ja koko tämän ajan olen stressannut tulevia lelumääriä. 
Joku täällä joskus sanoikin, että lapsen syntymäpäivänä juhlitaan myös äitiä! 
Ja itse en loukkaannu, jos joku ei pääse/halua tulla. Tosiaan, ei kenenkään ole pakko tehdä jotain sellaista, mitä ei halua. Eli ei ole pakko osallistua vain kohteliaisuudesta.
hmm... - 08.10.2009 - 13:52
Me kutsutaan lasten synttäreille vaan kummit ja mummit, sekä muutamat LAPSELLISET läheiset ystävät, jotka ovat paljon elämässämme mukana. Sekä lasten sedät ja tädit.Ei tulisi mieleenkään kutsua ihmisiä, joilla ei ole itsellä lapsia, he tuskin olisivat kovin kiinnostuneita lastenkutsuista Nuistakin kertyy jo sellainen joukko, kun mukaan laskee puolisotkin, ettei enempää edes mahdu meidän kotiin Pidetään synttärit aina kaksipäiväisenä että saa vähän hajautettua porukkaa.
Meitä ei yleensä kutsuta lasten synttäreille, paitsi tietenkin niiden jotka ovat meidänkin synttäreillä.
Muutamat siis. En osaa vastata tuohon, että onko epäkohteliasta jäädä pois...ei kai. Voihan aina keksiä jonkun tekosyyn miksei pääse
minä - 08.10.2009 - 14:07
Jos alkaa järjellä miettimään tuota lahjojen kalastelu juttua... Kun toiset on siivonneet, putsanneet ja puunanneet talon, leiponeet ja laittaneet tarjoilut + muutenkin nähneet vaivaa, ei se 5-20€ lahja nyt niin paljon ole.
Voihan sitä aina jäädä pois jos ei halua mennä. Minä tykkään pitää juhlia ihan vain sen seuran ja sen takia että ihana joskus juhlia jotain! Ja minusta on myös ihana käydä juhlissa ja toivoa että; Voi olisipa voileipäkakkua!
Jos joku ajattelisi noin että ei huvita, ymmärtäisin kyllä ja toivoisin ettei silloin tulisi. Ei se minua loukkaisi. Tärkeintä on että tulee hyvällä mielellä..
# - 08.10.2009 - 14:22
jemoo: Ymmärrän täysin, että juhliin kutsutaan läheiset ystävät ja sellaiset ihmiset, jotka ovat lapsen kanssa tekemisissä. Enkä syytä sinua lahjojen kalastelusta! Tämä meidän tapaus tuntuu vähän sellaiselta, kun emme ole ko lapsia tavanneetkaan kuin pari kertaa...
hmm... Meilläkin on tapana kutsua vain sukua ja muut lapselle läheiset aikuiset, kuten kummit ym. ja heitäkin on jo aivan tarpeeksi (n.20)!
minä: Ymmärrän täysin myös sinun kantasi. Käymme ystävien (huom. eri kuin tuttavat!) ja sukulaisten juhlissa ihan mielellämme, mutta tämä käsillä oleva tilaisuus on hieman vaivaannuttava, kuten jo jemoolle vastasin. Eikä kyse varsinaisesti lahjan ostamisesta ole... Se on ehdottomasti koko homman hauskin osuus tässä tilanteessa! Hyvin sanottu "Jos joku ajattelisi noin että ei huvita, ymmärtäisin kyllä ja toivoisin ettei silloin tulisi." Tätä täytyy todella miettiä, sillä en itsekään haluaisi omiin juhliini hapannaamoja.
minä vielä - 08.10.2009 - 14:55
mulla on sellainen sukulainen joka heti ovella jo ilmottaa että: "Me ei sitten jäädä asumaan", koko se aika mitä se on, on niin ahdistavaa. Monesti se jopa jää autoon istumaan kun sen vaimo käy juomassa kahvit. Ja silloin kun tulee sisälle niin on niin perhana kärtynen koko ajan. Se alkaa olla jo aika koomista ja lähinnä nauretaan sitte jo heti ovella että: "Meinaatko tälläkertaa tulla ihan sisälle asti vai jäätkö siihen kuistiin odottelemaa."
Ei kaikki tykkää juhlista, se on ihan ymmärrettävää. Ja on se pitemmän päälle kuluttavaa jos joka kuussa on jonku tuttavan kissanristiäiset. Voihan sitä aina sanoa että Kiitos kun kutsuit mutta minä en nyt jaksa. Mielestäni se ei tarvi sen kummempia perusteluja. Jos joku tykkää huonoa niin siinäpähän tykätköön.
Manteli - 09.10.2009 - 10:18
Itse kävin nuorempana ja lapsettomana kaverin lapsen synttäreillä. Lapsi oli vielä niin pieni (1-2 v), etteivät ne mitään varsinaisia lastenkutsuja olleet. Olivatpahan taas yksi hyvä syy kokoontua yhteen herkkujen kera. Sittemmin on tullut käytyä samaisen "piltin" rippijuhlissa.
ruusu87 - 09.10.2009 - 12:57
mekin käytiin lapsettomina kavereiden lasten syntymäpäivillä. lahjatkin annettiin (arvo n. 10-15 e yht.), lahjan arvo riippuu ihan siitä että kuinka usein ja hyvin pidetään yhteyttä. ja nyt kun meillä on lapsia niin kutsutaan kaverit, sekä lapsettomat että lapsia omaavat, juhlimaan synttärit. ja jos joku jää pois synttäreiltä niin yleensä se lahja saadaan sitten jälkikäteen ja samoin itsekin annetaan lahja jälkikäteen ellei olla päästy kavereiden lasten syntymäpäivillä käymään juhlapäivänä.
minä näen asian niin että kun kerran yhteyttä pidetään niin lapsettominakin oli kohteliasta antaa kavereiden lapsille synttärilahjat, koska hekin sitten muistavat/ovat muistaneet meidän lapsiamme tulevaisuudessa. tietysti jos ei nyt todellakaan halua osallistua lasten syntymäpäiville niin voihan sitä lähettää vaikkapa ihan vain kortin muistamisen eleenä. mutta emme me todellakaan kutsu lapsettomia meille "lahjojen kalastamisen" toivossa, lapsen juhlapäivät (ristiäiset, synttärit) nyt vain sattuvat olemaan ne tapahtumat vuodessa jolloin harvemmin tavattavia mutta kuitenkin hyviä ystäviä nähdään puolin ja toisin.
VASTAA
VIESTIIN
