PERHEKERHO KESKUSTELUT - ÄITIPARKKI

ADHD

Kuikka - 08.10.2009 - 11:08

Luin artikkelin ADHD sta ja tulin vahvasti siihen tulokseen että minulla on Adhd. (Tuli mieleen kun juuri hain sokeria aamukahviin jääkaapista) Unohtelen asioita ihan täysillä, en pysty keskittymään kun joku puhuu minulle. Esim työpaikalla jos joku antaa enemmän kuin 2 tehtävää hoidettavaksi; katson häntä suoraa silmiin ja yritän keskittyä mitä hän puhuu, nyökkäilen ja myöntelen "Joo" "joo" ja yritän ihan tosissani keskittyä että muistaisin mitä hän sanoo.. Kun tämä toinen on sanonut sanottavansa ja lähtee, EN MUISTA ENÄÄN MITÄÄN! Sama juttu on kotona kauppalistan ja kotitöiden kanssa. Mieheni hakee likapyykkejä roskiksesta ja roskat pyykkikorista. Maidot on kuiva kaapissa ja toisinpäin. Mies jo tajuaa että en voi sille mitään, sama kuin yritän skarpata niin en voi koko aikaa miettiä mitä olen tekemässä.
Nyt kun lapsuuttani mietin, niin voi olla hyvinkin mahdollista. Olin oikein vilkas, en pahankurinen mutta vilkas. Kärsein huonosta koulumenestyksestä kun en voinut istua siellä luokassa, paikallaan, kuuntelemassa. Ei ei. Mutta opein asiat helposti jos kotona omassa rauhassa sain jostakin motivaation tarttua kirjaan. Mutta eihän silloin tunnettu termiä ADHD!
Artikkelissa jonka luin luki: 80% ADHD tapauksista on perinnöllisiä, vain 20% on ympäristön vaikuttamia.
Eli: Voi meidän lapsi raukkaa, taitaa olla kohtalo sinetöity..

VASTAUKSET:

Täällä - 08.10.2009 - 11:30

lähes kohtalotoveri!!

Sinkoilen paikasta, asiasta toiseen, monet asiat kesken, levällään. Kuuntelen harkoissa ohjeet, en silti ymmärrä mitä valmentaja sanoo, menen vain muiden perässä ja katon mallia
Lasten nähden hermostun, varsinkin koiralle, turhaudun sen irtoileviin karvoihin.. Pinnani on lyhyt, unohtelen paaaaljon asioita, esim koulun vanhempainillan, kun en ollut laittanut muistutusta, lasten kavereiden synttärit, kun kutsu ei ollut jääkaapin ovessa jnejne näitä riittää..
Naimisissakin olen ollut useammin kuin kerran, työpaikkoja useita...
Tietäis vaan mistä sais apua, avioeroon liittyy synkkiä muistoja, hyväksikäyttöä ym, joiden uskon vaikeuttavan arkipäivääni...ahdistun, masennun, turhaudun..
Oma koulumenestykseni ei ollut kehuttava, sanalliset matikanlaskut yhtä helvettiä..Yökastelijakin olin lähes kouluikään saakka ja jopa muistan kerran päivällä koulussa vahingon tapahtuneen Ei silloin ei tiedetty mitään hoito/tukitoimia saati sitten diagnooseja.

Esikoisella on diagnosoitu AD/HD ja lääkitys.

Ope - 08.10.2009 - 15:41

Eikö aikuinen ADHD voi saada apua lääkityksestä? Ainakin lapsilla on hyviä tuloksia esim. tuon keskittymisen suhteen. Se on lohdullista että ADHD ei käsittääkseni ole oppimishäiriö sinänsä, vaan kun sairaus itellään hoidetaan , oppiminen voi olla normaalia. Oonkohan oikeessa käsitysteni suhteen, en ole erityisope

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: