PERHEKERHO KESKUSTELUT - ÄITIPARKKI

Dysfasialasten äitejä?

nyt nikitön - 30.09.2009 - 09:21

Meidän kuopuksella epäillään dysfasiaa, ja kun kävin netistä lukemassa ko.asiasta, niin passais oikein hyvin se kuvaus meidän muksun puheenoppimisvaikeuksia ajatellen. Mutta nyt haluaisin tietenki tietoa siitä millaista se arki sen dysfasialapsen kans sitten on kun hän on vähän isompi. Onko olemassa mitään toimintaa, kuntoutusta, tukiryhmiä? Puheterapiaan toki pääsee, mutta onko muuta? Entäpä millaista elämä on jo isomman lapsen kanssa jolla on dysfasia? Millaisia vaikeuksia koulussa tiedossa? Meidän koulussa on onneksi erityisluokka johon siirtyy eskarin jälkeen, eli ei tarvi lähteä mihinkään kauemmaksi kouluun. entäpä onko täällä ketään aikuista jolla on dysfasia tai jonka tutulla on? Kiitos jos joku jaksaa vastata!

VASTAUKSET:

pikku ruu - 30.09.2009 - 13:14

Perheklubi nettisaitilta saat lisätietoa dysfasiasta.

emu - 30.09.2009 - 13:14

No minä voin kertoa sinulle positiivisen esimerkin. Minulla on nyt 13-vuotias tyttö, joka ei puhunut ennen 3 vuotta sanaakaan ja jolla sitten diagnosoitiin vaikeahko dysfasia ja dyspraksia. Puheterapia alkoi heti ja myöhemmin myös toimintaterapia. Lisäksi siihen saakka kotihoidossa ollut tyttö meni sosiaalisin perustein päiväkotiin oppimaan kieltä ikätovereilta. Vielä 5-vuotiaana ennuste oli, että erityiskouluun, aloitti kuitenkin normaalisti eskarin kyläkoulussa. Silloinkin oli vielä ajatus, että tuplaa luokkia ainakin alussa. Koulu on kuitenkin sujunut tosi hyvin ja siirtyi nyt ylälouluun 8,3 keskiarvolla, ainoastaan matikan sanalliset tehtävät tuottaa joskus vaikeuksia. Uskon, että kaikista terapioista ja erityisesti tuosta päivakodin vertaistuesta on ollut korvaamaton apu...

emu - 30.09.2009 - 13:19

...jatkoa.
Eli ota ihmeessä kaikki apu vastaan mitä vain saat, terapeuteilta ja sairaalakoulusta saa hyviä ohjeita myös kotielämään. Minun tyttärelläni on pitkä pinna ja hyvä keskittymiskyky, mikä on varmasti auttanut paljon. Kuvallisessa hahmotuksessahan dysfasialapset on usein edellä ikätovereitaan, joten näkömuistia kannattaa hyödyntää. Myös ohjeiden pilkkominen lyhyiksi lauseiksi on hyvä käytännön ohje.

ap - 30.09.2009 - 13:53

Kiitos emu rohkaisevasta tarinasta! Uskoisin että meidän lapsella lievä dysfasia, juttua kuitenki tullut 1-vuotiaasta asti. On nyt eskarissa ja siellä vasta alettiin epäillä, 5-vuotiaasta asti käynyt kyllä puheterapiassa. Juu, kaikki apu otetaan kyllä vastaan, mutta kun kestää ja kestää tuonne asiantuntijoiden luo pääsy, että saatas tuo puheterapia jatkumaan. Toimintaterapiastakin tehdään nyt arvio jos sekin sitten alkaa. olen itse työskennellyt erityislasten kanssa, ja olen huomannut että kaikki apu mitä saavat on tarpeen ja yleensä siitä tykkäävät. Joskus on niin että vika on vanhempien korvien välissä, eikä haluta sitä kaikkea apua lapselle mikä hälle kuuluis!

ap - 30.09.2009 - 13:54

Vielä: Annatko pikku ruu suoran linkin tuonne sivuille? Kiitos!

Menni - 30.09.2009 - 14:23

Heippa nikitön Itseäni kiinnostaa myös dysfasia lapsen äitinä paljon tuo , mitä isona ja kuinka monella yleensä on tuota ongelmaa "isona" , eli korjaantuuko miltei poikkeuksetta ajan myötä .
Olen kysellyt lääkäreiltä, puheterapiasta ym, mutta mitään vastausta en ole saanut vaan sellaista ympäripyöreää, kuten ,- Jos ymmärtää puhetta niin ennuste on hyvä .

Edes netin kautta metsästämällä en ole saanut lisäinfoa .

Meillä poika nyt 4-vuotias ja puheentuotto on erittäin hankalaa . Me, oma perhe kyllä ymmärrämme, mutta edes lähisuku ei oikein mitään

Isojen kaupunkien ongelmina ainakin meilläpäin tuntuu olevan dysfasialasten kuntoutuksessa tuo maaginen rahapula ja myöskin pula esim. puheterapeuteista , meillä saa kaupungin terapeutin, jos vain malttaa odottaa muutaman vuoden ja yksityiseltä sektorilta myöskin , jos itse onnistuu tällaisen "nappaamaan", mutta aika hankalaa on , kun ovat yksityiselläkin sektorilla jo nyt ylityöllistettyjä .

Palaverejä ja kuntoutuskäyntejä on dysfasialapsilla paljon . Käymme kahdesti viikossa puheterapiassa ja kerran viikossa toimintaterapiassa , kuntouttavana meille tuli tarhapaikka erityisryhmässä ja neurologi/foniatri / korva yms poliklinikka käyntejä muutamaan otteeseen vuodessa .
Työnantajalta vaatii pitkää pinnaa nuo vanhempien jatkuvat poissaolot, kun valtaosa noista käynneistä ajoittuu päiväaikaan.

Emu, oli todella mukavaa lukea tarinasi ja antoi itsellekin taas toivoa, että kyllä tämä tästä vielä !

Ai niin : Kuvat ovat myös meillä jokapäiväisessä käytössä ja yhden tukiviittoma kurssin olemme jo käyneet ja nyt olisi tässä syksyllä vielä toinen niin , että viittomien ope tulee meille kotiin opettamaan "koko" sukua yhtaikaa.

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: