PERHEKERHO KESKUSTELUT - ÄITIPARKKI

Olenko masentunut vai mitä tää on?

Mami - 29.09.2009 - 14:30

Hei!
Ajattelin vähän purkaa ajatuksia tänne, jos vaikka joku osais auttaa. Olen nyt kotona hoitamassa 7kk ikäistä vauvaa. Olen päivät aika yksin, mies on töissä 11 tuntia eli melkein koko lapsen valveillaoloajan. Hoitovastuu on siis täysin mulla. Lisäksi viikonloppuisin mies tekee kaikkia rästihommia ja leikkaa nurmikkoa ym. Tuntuu että pää räjähtää kun olen yksin vaavista vastuussa. On tää tietenkin hienoa olla äiti, mut aina ei jaksa. Eilen illalla sain hirveen melskauskohtauksen miehen ja lapsen aikana, huusin, melskasin ja heitin tavaroita. En kyllä kenenkään päälle. tää ei ole mulle normaalia käytöstä. No neuvolassa olen puhunut ja lääkärissä ja psykologilla käynyt. Ollaan sovittu et mies olisi 1,5 tuntia viikossa vauvan kanssa ja se olisi mun vapaa-aikaa, mut enpä ole montaaaan kertaa saanut omaa aikaa, aina on hänellä joku muu työprojekti meneillään. mitä mä teen? pitääkö erota?

VASTAUKSET:

Tuossa - 29.09.2009 - 15:48

...se nähdään, että yleensäkin lapsentulo on niinkin suuri muutos, että jopa kaikkein rakastavimmatkin äidit aika-ajoin saavat "purkauksia", tai tuntevat "etten enää jaksa!"...
Haluaisin sanoa, että se on ihan normaalia, että tunnet noin. Mutta parisuhde ei voi olla kovin "hyvinvoiva" jos tunnet kokoajan jääväsi ypöyksin... Ehkä miehesi ei ole sellaista "paikoillaanviihtyvää tyyppiä" vaan tarvitsee kokoajan jotain "pientä tekemistä"! ?? Voisiko kyse ollakin tästä? Tuskin miehesi edes tietää, miltä sinusta juuri nyt tuntuu. Miehet ovat valitettavasti todella huonoja huomaamaan vaimonsa masennusta. Todellakin. joten jos haluat muutosta parisuhteeseenne, ole hyvä ja "nosta kissa pöydälle" ja kerro näistä tunteistasi avoimesti. Miehen tulee kuunnella. Ja jos tunnet että oma aika on sitä mitä TO-DEL-LA nyt tarvitset , niin etsi muualta lapsenhoitaja siksi aikaa, että saat vaikka käydä uimahallissa, tai lenkillä rauhassa, mitä vaan mistä saat HYVÄN mielen! Se on tärkeä vauvallekin, että äiti voi hyvin. Vauvat vaistoaa äidin mielialoja, usko pois. )

Hymyä huuleen, kyllä sinä pärjäät!

Öö.. - 29.09.2009 - 15:52

Miksi pitäisi erota? Sittenhän olisit 24/7 vauvan kanssa.. paitsi tietenkin jos lapsi jää isälleen.. Sittenpähän saisit sitä "omaa aikaa"..

Eikö mies ole yhtään vauvan kanssa, edes iltaisin? Vauvan mentyä nukkumaan (varmastikin jo 20-21) ehtisit hyvin lähteä ulos kävelylle tms. Katsoa leffan, soittaa kaverille, tehdä käsitöitä yms.

Ensimmäisen lapsen tullessa tuntuu ettei sitä omaa aikaa jää mutta vauva on kuitenkin niin vähän aikaa pieni. Olet päässytkin jo tosi pitkälle, tuossa iässähän vauva on paljon helpompi, eikä mene kauaa kun jo itsekseen istuskelee ja viihtyy lelujen parissa jonkin aikaa yksinkin.

Voisitko kuvitella että miehesi sijaan voisit sinä seuraavan kerran leikata sen nurmikon.. (jos nyt ei vielä lunta tule..) tai tehdä jotakin muuta "miehen työtä"? Tai ilmoittaa seuraavana lauantaina että "lähden nyt Maijan kanssa kaupungille pariks tunniks kiertelemään kauppoja ja kahville, heippa, pitäkää hauskaa, ruokailu- yms muut vauvanhoito-ohjeet on jääkaapin ovessa"

Miehen pitää ymmärtää se kuinka tärkeää on saada sitä omaa aikaa, vaikkapa noin. Jos et uskalla jättää vauvaa omalle isälleen pariksi tunniksi, on jotain pielessä. Entäpä isovanhemmat?

Tsemppiä

** - 29.09.2009 - 16:09

Edellisillä on hyviä vinkkejä. Tuohon sun melskauskohtaukseen; onko sulla alkanut kuukautiset synnytyksen jälkeen? Kuinka hyvin tunnet kiertosi? Mulle tulee välillä sellainen olo, että voisin räjähtää ihan mitättömästä asiasta. Silloin tarvii mennä vaikka saunan lauteille puhisemaan ja purkamaan turhautumista. Viime aikoina olen yhdistänyt tuon räjähdysherkyyden ovulaatioon, tai ennemminkin sen jälkeiseen aikaan. Eli mulla ovulaation jälkeinen päivä tai sitä seuraava on noita herkkiä päiviä. Kun tiedostan tuon, niin osaan varautua noihin ja yrittää välttää tilanteita joissa mahdollisesti räjähtäisin. Muulloin tuota räjähdysherkkyyttä ei ilmene. Voisko sulla olla samankaltainen tilanne?

Toivottavasti saisitte asiat keskusteltua miehen kanssa ja pääsisit edes hetkeksi irtautumaan vauvasta. Ero heppoisin perustein ei ole hyvä ratkaisu. Laitatte vaikka kalenteriin ylös tuon sun 1,5h viikossa josta pidätte kiinni. Tsemppiä!

Mami - 29.09.2009 - 16:43

Kiitos paljon vastauksista! Niin vastailen nyt tässä jotakin. Mies on juurikin sellainen ettei osaa paikoillaan pysyä, vaan aina puuhaa jotakin. Se on totta.

Osasyy tähän tilanteeseen olen varmasti minä itse kun mies usein kiltisti kysyy että voinko mennä omiin hommiin ja minä, liian kiltti ja alistuvainen luonteeltani kun olen, vastaan kyllä ja jään sisälle mököttämää. muuutaman kerran olen nurmikon itse leikannt ja se on ollutkin kivaa, mutten kaikkia miesten hommia osaa tehdä. ehkä pitää kalenteriin merkitä tuo 1,5 h se on hyvä vinkki!

Niin mies kun pääsee töistä seiskalta hän syö ja ehtii noin puol tuntia olemaan lapsen kanssa ja sit alkaakin iltaimetys vähän ennen kasia. olen usein itse niin väsynyt etten jaksa muuta kuin mennä suihkuun ja nukkumaan sen jälk.

Kuukautiset eivät vielä ole alkaneet.

Öö - 29.09.2009 - 18:18

vielä; Kai sulla on ystäviä joiden kanssa voisit joskus lähteä johonkin, tai käykö teillä kukaan kylässä? Olisiko isovanhemmista apua (jos huolit)?
Oletko ajatellut imetyksen lopettelua pikkuhiljaa kun varmaankin olette jo normaaliin ruokaan siirtyneet? Sekin helpottaa paljon ja säästää aikaa. Heräileekö lapsi yöllä?

Kokeilepa tehdä niin että sanot miehellesi että menet ystävän kanssa johonkin tai vaikka parille pubiin niin saat vähän tuuletusta ja arki maistuu taas. Mikä miehen yksinoikeus on tehdä jatkuvasti omia hommiaan ja töitä (pakkohan ne on toki tehdä)??? Ja minkälaisia rästihommia on jokaikinen viikonloppu ettet sinä edes hetkeksi saa omaa rauhaa?? Jäi jotenkin epäselväksi teetkö siis yhtään mitään muuta kuin istut vauvan kanssa. Kaupassakäynnit, kuka ne hoitaa? Käykö mies poikien kanssa ulkona ja sinä kiltisti myönnyt ja jäät mököttämään?
Ryhdistäydy nainen ja vaadi sitä omaa aikaa. Lapsikin alkaa kohta vierastaa omaa isäänsä....

Mulla - 29.09.2009 - 21:52

oli aika samaa ongelmaa, mies ei vaan osannut osallistua lapsen hoitoon kun oli kovin pieni, puolenvuoden jälkeen aloin vaan jättää lasta isälleen "käyn kaupassa tuun kohta" Miehen oli vaan jäätävä tytön kanssa. Pihalla oltiin huikkasin miehelle et mee hetkeks tohon haen kahvia ja saatoinki vahingos alkaan siivota. Kun mies lähti jonnekkin kysyin "otatko tytön mukaan"

Ensi kommentit oli miehen hämmästynyt ilme "eiks me mentäs kaikin" vastasin et mä käyn nopeeta ettei viitti tyttöö pukee.

Mies ei osaa tulla tarjoamaan apua vaan meidän täytyy niille asiat sanoa hyvin selkeästi, olen tuon huomannut.
Olen muuten luonteeltani samanlainen, tajusin ettei mieheni todellakaan ymmärtänyt miks mä mökötin kun olin kerta "lupaa" antanu mennä jonnekki
Sit alotin sen et "joo mee vaan mut eka vaihdat vaipat, laitat tytölle ruoan" jne

Ei se ero kuitenkaan lopulta ole ratkaisu joo ei siinä sit oottaisi toiselta apua kun sitä ei siinä olisi mut sitten taas jos ei sen pahempaa ongelmaa ole, tuo on korjattavissa

VASTAA VIESTIIN

Lähettäjän nimi:

Viesti: